Wednesday, February 28, 2007

Lukko ja avain

Viime postauksessani mainitsin siitä, miten huolellisesti Unkarissa on tapana lukita kaikki, kodeissa ja kouluissa. Monimutkaiset lukkosysteemit koituivat meidän kohtaloksemme tänään, kun ulko-oven pikkulukko tai oikeastaan lukkopesä meni rikki. Jäimme siis oven taakse. Olimme tulossa kaupasta ja postista, eikä meillä ollut mukana puhelinta tai numeroita tai edes puhelinkorttia.

Emme keksineet muuta kuin mennä nettikahvilaan kaivamaan vuokraisännän puhelinnumeroa Markun sähköpostista, vuokraisännän poika olisi asunut lähettyvillä mutta hänen puhelinnumeroaan meillä ei siis ollut.

Menimme pyytämään apua Finnagoran naapureilta, ja saimmekin yhteyden vuokraisännän pojan suomalaiseen vaimoon(!) jonka kautta olimme asunnon vuokranneet. Nyt siis hengailemme agoralla ja viideltä menemme katsomaan, tuleeko joku apuun. Lukko ei sinänsä ole kovin kummoinen, eikä varmaankaan kovin kallis. Kulman takana tavaratalossa on avain- ja lukkopalvelu, jossa myydään ihan samanlaisia turvalukkoja. Ovessa olevista vanhoista lukkopesistä päätellen ei olisi ensimmäinen kerta, kun lukko vaihdetaan.

Tuesday, February 27, 2007

Yliopistolla

Olin tänään kuuntelemassa, kun Markku piti luentoa suomen opiskelijoille ELTE-yliopistossa. Opiskelijat olivat sympaattisen oloisia ja osa puhui hyvin suomea, mutta Markun luettelemat suomalaiset kirjailijat eivät olleet heille kovin tuttuja. Suomen laitos oli vanhaa ala-asteen koulua muistuttavassa rakennuksessa. Opettajat kanniskelivat painavia avainnippuja ja taistelivat ovien kanssa - täällä on tapana lukita paikat kunnolla.

Luennon jälkeen paikallinen suomen lehtori tarjosi meille kahvit Centralissa, joka on yksi Budapestin "perinteisiä" kahviloita ja jossa emme olleet ennen käyneet. Söin lautasellisen pullaa voilla ja marmeladilla, Markku söi makkaraa. Terveellisiäkin vaihtoehtoja olisi ollut, mutta Budapestiin saakka ei kyllä kannata tulla syömään terveellisesti.

Tänään olemme kierrelleet VI kaupunginosassa, kävimme syömässä kasvisravintolassa ja näimme House of Terrorin, eli Andrassy utcan talon joka on toiminut sekä natsien että neukkuterrorin päämajana, sekä Franz Lisz -aukion ja kirjailijatalon.

Kaikki lumi on sulanut ja tänään on ollut taas aurinkoista.

Monday, February 26, 2007

Lunta Budapestissa

Tänään tulee lunta, ensimmäistä kertaa matkan aikana. Eilenkin oli niin kylmä, että emme viitsineet retkeillä kauas. Kävimme sen sijaan katsomassa (pliisun) Breaking & Entering. Elokuva pyöri hillittömän kokoisessa Mammutti-nimisessä ostoskeskuksessa. Täkäläiset ostoskeskukset ovat vielä asteen verran kehittyneempiä kuin suomalaiset automarket-laatikot, täällä liukuportailla seistessä voi katsella vaikkapa keilaamista kerrosta alempana – ja keilahallissa on tietysti valtava baaritiski kuin parhaassakin yökerhossa. Unkarilaisten kulutushysteria on myös täysin verrattavissa suomalaisten vastaavaan, paitsi että täällä tykätään ehkä vielä enemmän krääsästä.

Muuten olemme tutustuneet unkarilaiseen kulttuuriin perinteisemmissä kohteissa, kävimme perjantaina Kansallismuseossa ja lauantaina Pyhän Stefanuksen basilikassa. Jälkimmäisessä melkein näimme myös Pyhän Oikean Käden, eli kuninkaan (väitetysti) 1000 vuotta vanhan balsamoidun käden. Reliikki oli lasilaatikossa, ja sen valaisemiseksi olisi pitänyt laittaa 100 forintin kolikko automaattiin. Minusta vilkkuva reliikki ei ole kovin kunnioittava, mutta ehkä katoliset pitävät siitä.

Olemme löytäneet myös uuden rauhallisen puiston, eli Jubileum-puiston Gellert-kukkulalla Budan puolella. Se on sen verran syrjässä ja sinne on sen verran rankka nousu, että puistossa ei arkisin liiku juuri ketään. Kaupungin melu ei yllä kukkulan yli etelänpuoleiselle rinteelle, ja kauniina päivänä siellä on hyvä istua ja lukea. Läheisellä lähetystöalueella on vanha Ruotsin suurlähetystö, jossa Raoul Wallenberg myönsi puolueettoman maan passeja juutalaisille toisen maailmansodan aikaan.

Unkarilaisilla näyttää olevan erityinen suhde ruotsalaisiin. Olimme hyvin hämmästyneitä, kun löysimme kaupunginpuistosta 2001 puukotetulle ministerille Anna Lindhille omistetun muistokiven. Kivi oli tietysti pystytetty Olof Palme -polun varrelle. Kaupunginpuistossa on tosin muitakin ulkomaisten pääministerien mukaan nimettyjä teitä.

Thursday, February 22, 2007

Kossuth ja kruunu

Unkarin kansallispäivää vietetään 15. maaliskuuta ns. Maaliskuun nuoriso -liikeen muistoksi. Tuolloin runoilija Sandor Petöfi lausui kansallismuseon portailla kansallislaulun sanat ensimmäisen kerran, vähän niin kuin Maamme-laulun ensiesitys Floran päivänä. Kossuth Lajos oli Petöfin ohella Habsburgeja vastaan 1848-1849 käydyn itsenäisyyssodan sankareita. Itsenäisyyssota päättyi huonosti, mutta Kossuth on säilynyt Unkarin suurimpana sotasankarina siitä saakka.

Tänä vuonna oikeistopuolue Fidez aikoo järjestää uuden ison hallituksen vastaisen mielenosoituksen Kossuthin aukiolla, jos vain saa siihen luvan. Parlamenttitalon edessä oleva aukiohan on ollut suljettuna mellakka-aidoilla viime syksystä lähtien. Eräs uusi nationalistiryhmä on uhannut ottaa aukion haltuunsa väkivalloin, jos se ei muuten onnistu.

Huiveilla naamioitunut äijä näytettiin televisiossakin joitakin päiviä sitten. Luimme myöhemmin Budapest Sunista, mistä oli kysymys. Ryhmä on ilmoittanut, että se on rakentunut IRA:n tavoin kuuden hengen ydinjoukosta ja ympäri maata olevista soluista, joissa on 2000-3000 ihmistä. Heillä on oman ilmoituksensa mukaan puoliautomaattiaseita, luotiliivejä, linkoja, varsijousia ja ilma-aseita.

Hei, meillä olis tällainen salainen militanttiryhmä, ja tällainen on meidän organisaatio ja aseistus ja nyt me kerrotaan, mitä me aiotaan tehdä. Anteeksi vain, mutta noihin verrattuna suomalainen eläinoikeusliike on vakava sisäinen turvallisuusuhka.

Fidezin vaatimus hallituksen erosta on kyllä sinänsä oikeutettu. Missä tahansa normaalissa maassa valehtelevan pääministerin olisi ollut pakko erota saman tien. Ainakin jos on Anneli Jäätteenmäki.

Parlamenttitalolla on nationalisteille muutenkin vahva symbolinen merkitys. Viime viikolla ryhmä, jonka nimi on Kansallinen vapautusrintama tai Vapauden kansanrintama tai jotain sinne päin livahti parlamenttiin turistiryhmän mukana. He halusivat omien sanojensa mukaan osoittaa kunnioitustaan Kruunulle.

Unkarin historiaa tuntemattomille kerrottakoon, että Kruunu on tietenkin kuningas Stefanuksen kruunu (aivan oikein, niin kun prinsessa Ruususessa), jonka paavi Sylvester II legendan mukaan lähetti hänelle joskus vuonna 1000. Parlamenttitalossa esillä oleva kruunu on luultavasti peräisin 1100-luvulla. Kruunu on Unkarin kansakunnan symboli, Sankarien aukiolla kaikkein korkeimman pylvään päässä on patsas, jossa enkeli Gabrielin laskeutuu taivaasta tuoden kruunua Stefanukselle. Ongelma on, että kruunu on historian saatossa aina välillä kadonnut ja sitten taas putkahtanut esiin, joten sen alkuperästä ei voi olla täyttä varmuutta.

Myönnettäköön, että kruunu on vähän historiatietoisempi valinta kuin esimerkiksi Suomen leijona. Nationalistiset symbolit voivat olla ihan hienoja, mutta arkipäivän päätöksenteon kannalta ne ovat – ja niiden pitääkin olla - täysin arvottomia.

Tuesday, February 20, 2007

Anakronismien palatsi


Lempilukupaikaksemme Budapestin kaupunginpuistossa on muodostunut laituri Unkarin maatalousmuseon takana sijaitsevalla lammella. Lampi on oikeastaan vallihauta, sen Sankarien aukion puoleinen osa on jäädytetty talvella luistinradaksi. Aurinko paistaa parhaan osan päivästä etelään käännetyille puisille aurinkotuoleille ja penkeille. Vallihaudan pohja luistinradan ulkopuolella on tällä hetkellä sotkuista mutaa, joten näkymä ei ole erityisen kaunis.

Sen sijaan maatalousmuseota isännöivä palatsi lammen toisella puolella on kiinnostava. Se on rakennettu Unkarin kansan tuhatvuotisjuhlia (erästä niistä) varten 1800-luvun lopulla, kuten lähelle tuleva metrolinjakin. Palatsi on pienempi kopio Transylvaniassa sijaitsevasta linnoituksesta, mutta siihen on lisätty goottilainen, romaaninen ja barokki-siipi edustamaan Unkarin eri rakennustyylejä. Alun perin rakennuksen piti olla vain väliaikainen, mutta se osoittautui niin suosituksi nähtävyydeksi että arkkitehdin oli pakko rakennuttaa se kivestä.

Palatsi on anakronistinen ja kitchinen ja juuri sen takia hillittömän hieno. Joku on halunnut rakentaa linnoituksen jota ei oikeasti edes toimi sellaisena, vain siksi että se on hienon näköinen. Romaaninen torni näyttää prinsessa Ruususen linnalta Walt Disneyn elokuvassa. Linnan kappelin takana olevassa ravintolassa tarjotaan 2200 forintin turistimenua ja elävää mustalaismusiikkia joka päivä.

Maatalousmuseon pihalla on myös Anonymouksen patsas. Huppupäinen hahmo edustaa tuntemattomaksi jäänyttä unkarilaisten varhaisvaiheiden kronikoitsijaa kuningas Bela III:n hovissa. Patsaassa on taika: kirjailijat (oikeat ja wannabe) käyvät koskettamassa sen kynää saadakseen inspiraatiota. Minusta patsas on hillitön. Markku tosin epäilee, että sen kynää koskettamalla syntyy vain anonyymeja kirjailijoita.

Todellisia goottilaisen rakennustyylin taidonnäytteitä nähdäkseen Budapestissa pitää kuitenkin jälleen kiivetä linnakukkulalle. Ehkä oikeiden kirjailijoidenkin pitää kiivetä sinne. Sillä aikaa minä voin pitää anakronismi-palatsini.

Monday, February 19, 2007

talvi tuli tännekin

Täällä on ollut pari päivää talvi. Kävimme lauantaina maaseuturetkellä Sentendressä, mutta ehkä menemme sinne vielä uudelleen jonakin vähän lämpimämpänä ja aurinkoisempana päivänä.

Lauantain kohokohdaksi on täällä muodostunut myös viikonloppu-Guardianin ilmestyminen. Review-liitteestä riittää luettavaa pitkälla viikkoon.

Tänään hoidamme sekalaisia asioita ja käymme katsomassa uusia kirjakauppoja. Yritän myös pikku hiljaa laittaa kuvia verkkoon. Alkajaisiksi liimaan tähän Markun ottaman kuvan meidän sisäpihaltamme, edustaa hyvin 7. kaupunginosan näkymiä.

Thursday, February 15, 2007

Kielimuuri

Eilen matkalla puistoon törmäsin ryhmään koululaisia, joska seiskelivat aidan eteen kiinnitetyn banderollin edessä. Yksi heistä, palestiinahuivin kaulaansa kietaissut poika, uskaltautui puhumaan englantia ja kertoi, etta koulua ollaan sulkemassa. Vuodelta 1900 peräisin oleva rakennus aiotaan myydä, ja he ovat viimeinen vuosikurssi joka valmistuu siitä koulusta (poika oli abiturientti). Hän kertoi, että samana päivänä oli koululaisten mielenosoitus parlamenttitalon edessä. Hän ei kuitenkaan itse ollut menossa sinne, enkä ihan saanut selville, miksi.

Ehkä mielenosoitukset ovat kärsineet inflaation: ei niin pienta poliittista tapahtumaa, etteivät oikeistopuolueen edustajat kokoontuisi mellakka-aidan eteen Unkarin- ja punavalkoisia lippuja heilutellen.

Koulurakennus oli kyllä hieno, mutta ei tietenkään kovin ajanmukainen koulukäyttöä ajatellen. En olisi minäkään pannut tikkua ristiin vanhan lukioni puolesta. Mutta kuten sanottu, en tieda miksi poika ei halunnut puolustaa omaa kouluaan. Abiksi hän ei puhunut kovin paljon englantia. Ehkä hän oli katkera opetuksen tasosta.

Wednesday, February 14, 2007

Yksin

Markku lahti kaymaan Suomessa, se tekee kauppoja meidan vanhasta Turun kampasta ja viipyy pari paivaa. Mina yritan silla aikaa saada mahdollisimman paljon hommia tehtya, vaikka tuntuu vahan tyhmalta nököttaa Internet-shopissa kauniina paivana.

Lahikulmat ovat jo tahan mennessa niin tutut, etta vieraaseen kaupunkiin yksin jaaminen ei tunnu ilkealta. Sama asema, samat flaiereiden jakajat, lahikauppa, puisto ja kirjakauppa. Hammastyttavan pian sita tallaa omat polkunsa uudessa paikassa ja tallustaa niita paivasta toiseen. Rutiinia, muuten taalla olisikin aika kaaosta kun ei ole mitaan ulkoista tukirankaa paiville ja viikoille - ja työnteolle.

Monday, February 12, 2007

Harharetkia

Minun piti tänään mennä seuraamaan Maan ystavien geeniruokatempausta Saksan suurlahetystölla. Sinne oli kutsuttu lehdistöä paikalle kello 10.30. Katsoimme kartasta, etta Saksan lahetystö on aika lahella meitä, 14. kaupunginosassa puiston vieressa, joten paatin kavella. Kun paasin Stepania utca 101-103 eteen, minua oli vastassa vain hylatty ja ransistynyt lahetystörakennus. Missaan ei ollut ketaan. Ilmeisesti vuodelta 2000 peraisin oleva matkaoppaamme ei ole taysin ajantasainen lähetystöjen osoitteiden osalta.

Kysyin sitten viereisen Sveitsin lahetystön vahtimestarilta, missa uusi lahetystö mahtaa sijaita. Han tiesikin vastauksen, ja neuvoi minut Uri Utcalle, 1. kaupunginosan Var:lle eli Vanhaankaupunkiin, eli ihan toiselle puolen Budapestia. Minulla ei ollut muuta ohjelmaa, joten lahdin taittamaan matkaa johdinautolla, bussilla ja ratikalla. Ajoin viela vahan harhaan, menin seiskalla liian kauas Gellertille saakka (minulla ei ollut karttaa mukana). Matkaan meni tunti, ja kun viimein löysin lahetystön, kaikki olivat jo lahteneet.

Harharetki ei sinansa haitannut, silla tanaan on 10 astetta lamminta ja niin kaunis ilma kuin Budapestissa vain helmikuussa voi olla. Sita paitsi löysin köysiradan!

Köysirata vie linnakukkulalle, ja olemme Markun kanssa keskustelleet sen olemassaolosta - kumpikin muistaa ajaneensa köysiradalla, mutta kun viimeksi linnakukkulalla kaydessamme emme löytaneet sita, paattelimme etta se on varmaan Prahassa. Nama kaksi kaupunkia menevat nimittain maantieteeltaan helposti sekaisin turistin mielessa. Molemmissa on joki, silta, vuori ja sen paalla linna.

Tanaan menemme elokuviin, katsomaan Helen Mirrenia Queenin originaaliversiossa.

Sunday, February 11, 2007

Dan's Bookstore ja kriittista massaa

Perjantaina käymme kuuntelemassa Greenpeace- keskustelua viereisessä, 6. kaupunginosassa. 6. on hyvin samanlainen kuin 7. kaupunginosa, meidän kaupunginosamme, vanhoja taloja kortteli korttelin perään, välillä kolo siinä missä korttelista on purettu talo, niin kuin hammas joka on vedetty pois rivistöstä. Välillä vanhan kaupunkikerrostalon molemmilta puolilta on purettu rakennus, ja talo seisoo yksinäisenä rakennustyömaan aidan ja valtavien monttujen välissä. Ohitamme synagogan ja käännymme sairaala-alueen kulmalta oikealle, tiet ovat vilkkaat mutta aidan toisella puolella on hiljaista ja rauhallista. Vihannestori lähellä Dan’s Bookstorea on lopuillaan, kojujen takana istuu enää muutamia mummoja, ne istuvat hiljaa ja laatikoissa niiden edessä on paprikoita, ruusukaaleja ja kukkia.

Kirjakauppaa on vähän vaikea huomata, kuudennen kaupunginosan viranomaiset ovat kieltäneet kyltit jalkakäytävillä. Sisällä kirjakauppa/kahvilassa kourallinen ihmisiä keskustelee energia-asioista, osallistujat ovat Unkarista, Uudesta-Seelannista ja Suomesta. Hilpeä omistaja tarjoilee reilun kaupan teetä ja kahvia. Greenpeacen vakavailmeinen aktivistikoordinaattori kertoo Unkarin kansalaisyhteiskunnasta ja paikallisista ympäristöongelmista.

Lauantaina palaamme Margit-saarelle, tällä kertaa eväänä on rosé-viiniä ja skonsseja. Markku lukee Danilta ostamaansa queer-scifin kokoelmaa ja minä Kate Foxin Watching the English -pokkaria. Iltapäivällä teemme harharetken Watertowniin päämääränämme Eden-kasvisravintola, mutta se onkin kiinni viikonloppuisin. Illalla pesemme pyykkiä ja katsomme, miten Rollerboard-elokuvan näyttelijät puhuvat unkaria. Luen Ursula Le Guinin The Birthday of the World –novellikokoelmaa, Book Stationin löytöjä. Erittäin suositeltava.

Sunnuntaina otamme valokuvia Critical Massissa. Pyorailijoita on parisen sataa. Suomesta poiketen meillekin kaikilla on maasto/hybridipyora, mummopyoria ei nay. Kaikilla on myos kypara. Kierramme korttelin Deak Terilta yliopiston (?) suuntaan ja kuuntelemme paikallisen poliitikon puheenvuoron (emme tietenkaan ymmarra mitaan). Allekirjoitamme myos Greenpeacen vetoomuskortit Smog-ilmion torjumiseksi Budapestissa.

Thursday, February 8, 2007

Nekropolis

Kavimme eilen kavelylla hautausmaalla lahella Keletia. Sinne on sailötty valtaviin mausoleumeihin monia Unkarin kansallissankareita, kuten Deak Ferenc ja Kossuth Lajos seka runoilija Josef Attila.

Hautausmaa on valoisa ja siella kasvaa paljon vanhoja puita, mutta suuri osa siita on surkean hoitamatonta. Muratti on valloittanut hautakivet ja patsaat, nurmikoita ja kaytavia ei ole haravoitu ja syrjaisemmat nurkkaukset ovat ryteikon peitossa. Leveilla kaytavilla hautojen valissa hurjastelee autoja tuon tuosta.

Mutta eipa nekropolis muutenkaan muistuta meikalaisia kirkkomaita. Jo mainitsemieni mausoleumien lisaksi vanhalla puolella hallitseva goottilaisaiheiset patsaat, kuten huppupaiset mietiskelevat hahmot, enkelit ja korpit. Siella taalla enkelilta puuttuu paa tai jalopeuralta toinen kulmahammas. Elavia lintuja ei mustansinisten varisten lisaksi paljon nay.

Uudella puolella sen sijaan haudat, nurmikot ja kaytavat ovat hyvin hoidettuja. Muovikukkien koristelemilla haudoilla on valokuvia ja varikkaita kynttiloita, jopa pienia joulupukkeja. Kaiuttimet soittavat klassista musiikkia laheisesta siunauskappelista (?). Uurnalehdossa mehilasivahakynttiloiden tuoksu on pyörryttava.

Kun lisaa koko hoitoon korviahuumaavan metelin laheiselta rakennustyömaalta, saa kesityksen paikallisesta hautausmaatunnelmasta.

Tuesday, February 6, 2007

Runebergin paiva Budapestissa

Eilinen luento houkutteli kivasti vakea, kuulijoita oli melkein 40 eli rutkasti enemman kuin koto-Suomessa taman tapaisissa tapahtumissa. Markku puhui reilun tunnin verran miinus tulkkaus (tulkki oli viehko!) suomalaisesta nykykirjallisuudesta, ja yleiso esitti jopa kysymyksia.

Joukkotiedotusvalineiden puutteet Unkari-Suomi-valilla tulivat jalleen puheeksi, kun paikallinen suomen kielen ja kulttuurin tuntija valitteli Radio Finlandin lakkauttamista vuoden vaihteessa ja sita, etta suomea ei kuule enaa radioaalloilla. Hanen mukaansa ystavyys tai suhteet eivat tunnu painavan Ylella kovinkaan paljon, kun verraten halpa lyhytaaltolahetys lopetettiin. Minakin muistan, kun koulussa kavimme tutustumassa Yleen ja ne olivat niin ylpeita Radio Finlandista. Se oli silloin se.

Luennon jalkeen viivyimme Finnagoralla parin punaviinilasin verran. Jatkoille paikallinen kulttuurivaki ei sentaan lahtenyt.

Monday, February 5, 2007

Budapestin kirpputoreja

Viikonloppuna kiertelemme kaupungin kirpputoreilla. Lauantai-aamuna matkustamme tunnin verran metrolla, ratikalla ja bussilla kaupungin kaakkoispuolelle Ecseri-makasiineille, joita mainostetaan matkaoppaassa yhdeksi Keski-Euroopan parhaista kirpputoreista. Ajamme bussilla pari pysäkkiä liian kauas ja harpomme jonkin aikaa pikatien piennarta taaksepäin ennen kuin pääsemme perille. Itse kirpparilla ei ole kyllä muille kuin antiikki/taide/romufriikeille mitään kiinnostavaa, eikä se Markun mielestä ole edes kovin iso… makasiineilla ja kojuissa myydään mm. neuvostoaikaisia leluja, koppalakkeja, Budapestin vanhoja katukylttejä, vanhoja nukkeja ja nalleja yms. Lopulta ostamme vain itsellemme langosit (=munkkitaikinan tapaisesta tehty pannukakku, jonka päällä on 3 senttiä juustoraastetta ja siihen päälle suditaan valkosipulia). Haisemme varmaan aika mahtavalta kun tungemme takaisin kaupunkiin matkaavaan bussiin.
Seuraava määränpää on kiinalainen tori vähän matkaa Vaci Utcalta (paikallinen Mannerheimintie) ratikalla eteenpäin. Tori on katettu telttakankaalla, ja vieri viereen pystytetyillä kojuilla kapeiden käytävien varrella myydään puolestaan kaikkea mitä kaukomaissa voi halvalla tuottaa: pikkuhousuja, kääntöveitsiä, kosmetiikkaa, farkkuja, laukkuja jne. – sekä epäilyttävän halpaa alkoholia. Paikalta saisi myös kiinalaista ja vietnamilaista ruokaa, mutta emme osta mitään.
Sunnuntaina on unkarilaisten puistopäivä, ja suuntaamme lähistölle konserttitalon pihalle pystytetylle kirpputorille. Siellä tavalliset unkarilaiset myyvät kaikkea vanhaa sälää, dvd-levyjä (ei kovin halpoja), kinder-yllätyksiä valmiiksi luokiteltuina keräilijöille, pornolehtiä ym. Emme osta tälläkään kertaa mitään, vaan jatkamme puistokierrosta muiden koiria ja lapsia ulkoiluttavien ihmisten (ja ilmapalloja ulkoiluttavien lapsien) kanssa.
Unkarilaiset rakastavat ääntä. Kadulla tai puistossa kulkiessa koko ajan jossakin pauhaa joku ämyri. Lähes kaikissa myymälöissä ruokakaupoista pienimpään puiston kulmalla kokista myyvään kioskiin soi paikallinen kaupallinen radiokanava. Jäädytetyllä luistinradalla Kaikkien sankarien aukion vierellä, Unkarin arvokkaimmalla paikalla kaupunkilaiset luistelevat kaiuttimista tulvivan Guns’n’Rosesin tahdissa, Vodafonen oranssien mainoslippujen liehuessa. Joko paikallisilla ei ole mitään tyylitajua sen suhteen mikä sopii historiallisille paikoille tai sitten kaikkea uutta ja kaupallista pidetään yksinkertaisesti hienona. Varsinkin monikansalliset pikaruokalat ovat täällä näyttävästi esillä hyvillä paikoilla kävelykeskustassa, ja Burger Kingissä ja Mäkkärissä näyttää riittävän myös asiakkaita. Meidän (arvatenkin) 1880-luvulla rakennetussa korttelissamme aivan kulman takana loistavat Kentucky Fried Chickenin mainosvalot.
Kaikkien sankarien aukio on nyt hauskempi kuin puolitoista vuotta sitten, kun sankarien nimet eivät vielä olleet tuttuja metroasemien kylteistä. Pistäydymme keskustassa ostamassa Guardianin lauantainumeron ja palaamme lähikiinalainen (Happy Kinai) kautta kotosalle niiskuttamaan. Parantelemme nuhaa tällä kertaa totilla.

Friday, February 2, 2007

Pöllö ja autoja

Lahdimme aamupaivalla retkelle Margit-saarelle. Matka vei parlamenttitalon lahelle avatun uuden kirjakaupan kautta. Englanninkielisista pokkareista sai 10 prosenttia alennusta, mutta muuten lukemista pitaa jotenkin ruveta saannostelemaan - tulee kalliiksi, jos ostaa kaiken, vaikka pokkareinakin. Lahetystossa olisi suomenkielinen kirjasto, mutta muuten taalla on kuulemma hankalaa hankkia kirjastokorttia. No, melkein missaan ei ole samanlaista avointa kirjastolaitosta kuin Suomessa.

Parlamenttitalolla oli mielenosoitus, aiheesta jota ei paikan paalla pystynyt paattelemaan. Mielenosoittajilla oli puna-valkoraidalliset liput. Miekkari aiheutti ilmeisesti joitakin uudelleen jarjestelyja liikenteeseen, jotka eivat kuitenkaan kayneet meille selville, muuten kuin etta ratikka numero 2 ei kulkenut. Pari poliisia ohjasi autoja kirjakaupan kulmilla.

Autoista pari sanaa: taalla ajetaan ilman valoja. Pitaa tosiaan varoa ennen kuin ylittaa kadun. Muutenkin taalla ajetaan aika reippaasti, mutta jalankulkijalle annetaan kylla kohteliaasti tieta. Kaupungissa on jarkyttava maara autoja hyvasta julkisesta liikenteesta huolimatta, siinakin mielessa Budapest muistuttaa Pariisia. Me kuljemme kuitenkin sujuvasti julkisilla, ostimme kuukausikortit heti ensimmaisena paivana ja hyva niin: tarkastajia nakee metroasemien liukuportaiden ylapaassa varsin tiuhaan. Kuukausikortin hinta on noin 30 euroa.

Margit-saarella paistattelimme lampimassa auringossa, mutta emme liian kauaa, Markun yska jatkuu jo 5:tta paivaa. Kylpylaa emme löytaneet, kylpevia kilpikonnia ja sorsia sen sijaan nakyi. Paras luontokohtaaminen oli eras pöllö, joka torkkui puun kolossa ja jota emme olisi edes huomanneet, jos unkarilaiset turistit eivat olisi osoitelleet sita toisilleen.

Retkipaivan paatti ruokaisa salaattilautanen Vegetariumissa ja shakkimatsi (Markku voitti).

Töitakin olemme tehneet, mina lahinna aamupaivisin koneella pari tuntia ja Markkukin sen verran, etta on valmistellut maanantain luentoa. Eli emme liikaa.

Thursday, February 1, 2007

Naapureita

Kavimme tanaan tutustumassa Finnagoraan, Suomen tiede-, kulttuuri ja talousinstituuttiin parin korttelin paassa Keletilta. Markku pitaa siella ensi viikolla luennon suomalaisesta nykykirjallisuudesta. Finnagoralla on valoisat tilat arvokkaalla paikalla, mutta se on kuulemma vain sattumaa - vaikka suomen kieli ja kulttuuri ovatkin taalla kuulemma jokseenkin arvossaan. Finnagoran työntekijat varoittivat, etta esimerkiksi metrossa ei kannata puhua suomeksi ihan mita sattuu, todennakoisyys etta joku ymmartaa on kuitenkin kohtuullinen.

Kulttuuri- ja tiedeyhteistyo Unkarista Suomeen voi olla vilkasta, mutta samaa ei voi sanoa tiedonvalityksesta. STT:lla on ollut kirjeenvaihtaja Budapestissa, mutta ei ole enaa, ja Ylenkin kirjeenvaihtaja lahti viime kevaana - ei ollut kuulemma tyytyvainen palkkatasoonsa. Niinpa tiedotusvalineet Suomessa ovat Unkarin suhteen aika lailla kansainvalisten uutistoimistojen varassa, ja esimerkiksi viime syksyn mielenosoituksista annettiin Suomen mediassa Finnagoran tyontekijöiden nakökulmasta vahan ihmeellinen kuva.

Omalta osaltani olen kylla suunnitellut, etta kirjoittaisin taalta muutakin kuin blogia. Suunnitelmat tarkentunevat jossakin vaiheessa...