Tämä kolumni on julkaistu alunperin Turun ylioppilaslehdessä keväällä 2006. Pistän sen tähän uudelleen, herättämään ajatuksia näin syksyn aluksi.
Siistit ja sottapytyt
Jokaisessa enemmän kuin yhden asukkaan taloudessa vallitsee joukko lausumattomia sopimuksia, joista kukin osapuoli uskoo toisen pitävän kiinni. Kotityöt ja erityisesti siivoamisen jakautuvat nykyisen tasa-arvoisen yhteiskuntakäsityksen mukaan tasapuolisesti kullekin solun, kommuunin tai kahden ihmisen talouden asukkaalle. Juuri tästä hellyttävästä uskostamme syntyvät yhteisasumisen usein pahimmat konfliktit.
Jostain syystä sota järjestyksen ja kaaoksen tasapainosta kärjistyy useimmiten tiskeihin. Armottomalle hutilukselle ne eivät huuda: tule ja tiskaa meidät. Tiskejä ei yksinkertaisesti ole hänelle olemassa, ennen kuin kaikki astiat ovat käytössä. Vasta silloin hutilus tarttuu harjaan. Tämä voi tapahtua viikon tai kuukauden kuluttua.
Siistiä asukasta yleinen kaaos ahdistaa. Kun hän illalla tulee väsyneenä kotiin, hän alkaa siivota. Hutilus asuintoveri tervehtii häntä iloisesti sohvan pohjalta ja jatkaa lukemista. Imuri odottaa hylättynä nurkassa, vaikka pölyä inhoava kämppis on usein huomauttanut sen käyttöönotosta. Hutilus on tarttunut toimeen pyydettäessä – mutta hän ei tee sitä uudelleen, ellei kämppis pyydä. Yhä uudelleen.
En jaksa joka kerta sanoa samasta asiasta, huokaa säntillinen asuja. Ja tarttuu harjaan. Kunnes eräänä päivänä kyllästyy, ja vuodattaa ahdistuksensa toverilleen.
Hutilus on nolona. Olisit sanonut, hän puolustautuu. Eivät ne tiskit minua häiritse, hän yrittää. Sekä hutilus että siisteysintoilija oppivat vähitellen karvaan läksyn. Ei riitä, että kotityöt jaetaan tasan. Hutiluksen on opittava asettumaan siisteysfriikin asemaan ja näkemään epäjärjestys ympärillään. Siisteysintoilijan on hyväksyttävä se, että hän joutuu jatkossakin nalkuttamaan.
Lopulta molemmat voittavat. Hutiluksesta kouliutuu siisteysintoilijan pyyteettömän kouluttamisen ansiosta sivistynyt ihminen, joka pyöräyttää harjaa vessanpytyssä ja vie haisevat roskat ulos. Itse säntillisyyskin samalla joutuu mukautumaan ja hyväksymään, että ei itse täysin hallitse ympäristöään. Mikä auttaa selviämään ilman mahahaavaa elämässä noin yleensäkin.