Friday, March 23, 2007

Riika

Matkan Varsovasta Riikaan taitamme Eurolinesin bussilla. Olemme rattivasyneita koko yon kestavan matkan jalkeen, mutta onneksi paasemme suoraan Hostelliin nukkumaan. Venalainen henkilokunta on ystavallista, hostelli on halvahko mutta hiljainen krakovalaisen nuorisohotellin jalkeen.

Riika ja koko Latvia on meille uusi tuttavuus. Kaupunki on paljon vauraamman oloinen kuin Tallinna, tai Budapest sen puoleen. Englanninkielisessa lehdistossa vihjataan valuutan devalvoimisesta, ehka paasemme juuri tana kevaana todistamaan talouden ylikuumenemisen viimeisia hetkia. Turistin kannalta Riika on ihanteellinen kohde, palvelu on ystavallista ja nopeaa ja hinnat halvat.

Kaymme miehitysmuseossa, mutta satunnaisen vanhassakaupungissa kiertelyn lisaksi emme jaksa turistikohteisiin.

Wednesday, March 21, 2007

Krakova



Toistaiseksi viihtyisin englanninkielinen kirjakauppa-kahvila Itä-Euroopan kierroksellamme löytyy Krakovan vanhankaupungin läheltä. Divarissa myydään lähinnä tutkimuskirjallisuutta, ja sieltä löytyy mm. erittäin hyvä kokoelma juutalaisuutta käsittelevää kirjallisuutta. Juomme kannullisen teetä ja selailemme the Onion-lehteä. Laitan myohemmin blogiin postauksen, jossa ovat suosikkikirjakauppojen ja -ravintoloiden yhteystiedot koko matkalta.

Pakollisia nahtavyyksia olemme katselleet lahinna kursorisesti. Kävimme linnakukkulalla, mutta vierailimme sisällä ainoastaan katedraalissa, joka onkin vanhin tällä hetkellä nähtävillä oleva osa linnavuoresta. Lohikäärmeen luola oli kiinni.

Olemme tutustuneet myös Kasimirin kaupunginosan juutalaiskortteleihin. Edellä mainittu on täynnä pieniä pubeja ja baareja, Les Coleurs (!) -nimisessä pubissa tarjolla on ranskankielisiä sanomalehtiä ja aikakauslehtiä luettavaksi ja mukava tunnelma. Budapestissa emme käyneet kertaakaan baarissa, Unkarissa tavallisissa baareissa istuu ainoastaan vanhoja ukkoja ja opiskelijoiden suosimia paikkoja emme saaneet aikaiseksi etsiä. Sen vastapainoksi Krakova on hyvin pubiorientoinut, koko keskusta näyttää olevan yhtä ravintolafestivaalia.

Täkäläiset opiskelijat puhuvat hyvin englantia, yöjunassa matkatoverini eli kaksi paikallista nuorta naista keskustelivat hyvin mielellään pääministeri-presidentti-kaksosista, vikaheitosta arkkipiispasta, työmarkkinoista, turismista ja Maria FM:sta sekä antoivat hyviä vinkkejä kaupunkilomaa varten. Olemme bonganneet myös Jagellonican yliopiston rakennuksia. Luostareita on paljon, jokaisesta bongatusta nunnasta tai munkista saa pisteen.

Keskiviikkona minä käyn Auschwitzissa, Markku ei tule. Minunkaan ei olisi pitänyt mennä lukuvuoden aikana, museo on tupaten täynnä koululaisia ja parakeissa on uskomaton tungos. Minusta Auschwitzia vielä paljon vaikuttavampi on Birkenau kolmen kilometrin päässä, siellä on ainakin hiljaista. Paikka ei itsessaan ole mitenkaan mystinen niin kuin mikaan paikka: tasaiseksi lanattu pelto, parakki ja piikkilankaa. Birkenau näyttää siltä miltä ei-mikään näyttää, natsit polttivat parakit lähtiessään niin että vain savupiiput ovat pystyssä. Paikan vaikuttavuus on sen symmetriassa ja mittakaavassa, miten savupiippuja on pystyssä niin loputtoman monta. Ratakiskot loppuvat kesken siinä missä ei-mikään alkaa.

Kuvassa juutalaiset koululaiset laulavat psalmia Birkenau-muistomerkin vieressa. Auschwitz-Birkenau-museo on vierailijoille ilmainen.

Antisemitismi elää ja voi hyvin Itä-Euroopassa. Budapest Sunista saimme viikonloppuna selville, että kansallispäivänä Sankarien aukiolla näkemämme poliittinen tilaisuus oli erään Unkarin äärioikeistolaispuolueen MIEP:n tilaisuus, ja David Irwing oli vieraana juuri siellä. Unkarissa antisemitismi kuuluu nationalistien agendaan. Se miten he onnistuvat syyttämään vihollisiaan sekä kommunisteiksi että juutalaispääoman kätyreiksi oli minulta hämärän peitossa siihen saakka kunnes luin, että koko valistusta on syytetty juutalaisten salaliitoksi länsimaista aristokratiaa vastaan. Suomessakin kuulee usein väitteen, miten lehdistönvapautta ei ole koska raharikkaat (juutalaiset) kuitenkin kontrolloivat mitä kukin yksittäinen toimittaja kirjoittaa.

Illalla yritamme elokuviin rentoutumaan, mutta elokuvavalinta, Ghost of Goya, ei ole kovin hilpea. Yritamme paikata asiaa viimeisen illan tuopeilla Singerissa.

Sunday, March 18, 2007

Passi

Varhainen aamu Krakovassa. Sataa ja on kylma, mutta vanhasta kaupungista loytyy 24 tuntia vuorokaudessa auki oleva nettikahvila! Kunhan saa paranee, lahdemme tutustumaan vanhaankaupunkiin seka juutalaiskortteleihin. Auschwitzista emme ole viela ihan varmoja.

Kykypuolue sitten voitti vaalit. Laihana lohtuna on se etta minun erinomainen ehdokkaani sai niin paljon aania.

Rajalla unkarilainen rajavartija ei ollut kovin tyytyvainen: minun passini on hajoamassa palasiksi. Helvetin huonolaatuinen passi, 10 vuodesta kaksi on viela jaljella ja laminoitu henkilokorttiosa on jo nyt irtoamaisillaan. Jos se lahteee irti, passi on kayttokelvoton. Oma vikani, minulla ei ole muuta henkilokorttia ja passi on ollut mukana baarissa ja alkossa siita saakka kun sen 18-vuotiaana sain.

Nelja rajaa pitaisi viela ylittaa.

Viimeinen paiva Budapestissa

En ole kirjoittanut vielä päivärutiineistamme Budapestissa. Olemme käyneet joka päivä kaupassa vastapäisessä Sparissa, jossa on hyvä valikoima paikallisia tuotteita. Myyjiä on paljon ja asiakkaita kapeilla käytävillä samoin. Kauppa aukeaa puoli seitsemältä aamulla, ja olemme heränneet joka aamu lastaustelineiden kolinaan, jos emme ole muistaneet laittaa korvatulppia. Kaupat lastataan täällä suoraan kadulta, muualla ei ole tilaa.
Toiseksi yleisin asiointipaikkamme on ollut samassa korttelissa sijaitsevan piskuisen, huonosti menestyvän tavaratalon nettikahvila. Itse asiassa nettikahvila on varmaan tavaratalon kukoistavin bisnes, sillä muiden kauppojen myyjät istuskelevat usein baaritiskin ääressä. Kahvilaa pitää tummatukkainen tyttö ja joskus toinen, pienempi tyttö, jolla on hammasraudat ja joka on ehkä varsinaisen myyjän pikkusisko. Nettiaika maksaa 400 forinttia tunti eli alle kaksi euroa. Alakerran Gyros-tiskiltä on tullut ostettua usein falafelit ennen kaupungille lähtöä, samoin 400 forinttia.
Keskustaan pääsee punaisella metrolinjalla sekä mm. bussilla numero 7. Lähinnä olemme retkeilleet Pestissä, Budan puolella meidän ei ole tullut käytyä kovin monta kertaa. Belvarosissa eli Pestin keskustassa olemme useimmin vierailleet kansainvälisessä lehtikioskissa ja kirjakaupassa kävelykadulla sekä Vegetarium- ja Govinda-kasvisravintoloissa. Libri-, Alexandra ja Lira&Lant- kirjakauppaketjujen isoissa kaupoissa on vaihtelevat englanninkieliset valikoimat, käytettyjä kirjoja saa Dan’silta ja Keleti-aseman läheltä Book Stationilta.
Kun kotiovelta lähtee toiseen suuntaan, pääsee johdinautolla kaupunginpuistoon, jonka laidalla sijaitsee mm. Finnagora. Olemme käyneet siellä noin kerran viikossa lukemassa Hesarin. Paikallisia tapahtumia olemme seuranneet Budapest Sunista (ilmestyy kerran viikossa) ja Budapest Timesista (samoin) sekä parhaan taitomme mukaan televisiouutisista.
Viimeisenä päivänä pakkaamme ja siivoamme. Asunto jää suurin piirtein samaan kuntoon kuin meidän tullessamme, eilen avasin olohuoneen yläikkunan varomattomasti, ja läpiveto paukautti ikkunat yhteen niin että sisempään ruutuun tuli särö. Harmittaa. Sunnuntaina on kaunista ja lämmintä niin kuin joka päivä tällä viikolla. Kaupunki on pölyinen, kun edellisestä sateesta on viikko. Illalla kohti Krakovaa.

Friday, March 16, 2007

Lippuja ja mellakoita

Kansallispäivänä (itse asiassa yksi Unkarin kolmesta eri kansallispäivästä...) on niin kaunista kuin Suomessa parhaimmillaan vappuna. Kukkivat mantelipuut tuoksuvat kuin tuomet kesäkuussa. Seuraamme televisiosta vihellyskuoron säestämää lipunnostotilaisuutta parlamenttiaukiolla sekä kansantanssiesitystä kansallismuseon portailla. Kansallislaulu eli Nemzeti Dal useine modulaatioineen lauletaan monta kertaa.

Työskentelemme aamupäivän ja laitamme pitkään ja hartaasti kalakeittoa, ja vasta iltapäivällä lähdemme kuohuviinipullon kanssa kaupunginpuistoon katsomaan, miten unkarilaiset päivää viettävät. Lähetystöstä on kehotettu välttämään väkijoukkoja, mutta arvelemme olevamme selvillä vesillä kauempana keskustasta. Kaupunki on fantastisen rauhallinen, koska liikennettä on niin vähän.

Puistossa on samanlainen leppoisa tunnelma kuin tavallisina viikonloppuina, paitsi että jokaisella on pieni kossuth-kokardi rinnassa, meilläkin. Sankarien aukiolla eli Hösök terillä on meneillään poliittinen kokous, mutta osanottajilla on samat Unkarin lipun väriset tunnukset kuin muillakin, puolueen tai ryhmittymän erityisiä tunnuksia ei näy. Pulloja ei ole kenelläkään. Kävelemme pienen matkan lähetystöbulevardia eli Andrassy utcaa ja käännymme sitten kotiin. Nämä samat paikat ovat muutama tunti myöhemmin täynnä mielenosoittajia ja mellakkapoliiseja.

Katsomme hässäkkää kotona televisiosta, mutta mikäli niissä kerrotaan aikoivatko mellakoitsivat vallata parlamenttiaukion, se ei käy meille kielitaidottomille selväksi. Televisiokamerat ovat mellakkapoliisien selän takana eikä itse mielenosoituksen hajottamista näytetä, toimittaja seisoo mikrofoni kädessä savuavien barrikadien ja hajallaan olevien katukivien keskellä.

Televisiosta näemme myös kertauksena, miten pormestari saa MSZP:n tilaisuudessa kananmunia päälleen ja miten valtavan ihmisjoukon Fideszin tilaisuus on kerännyt Erzebeth-sillalle. Myös David Irwing vilahtaa puhumassa jossakin päivän lukuisista poliittisista tilaisuuksista.

Perjantai-aamuna kaupungilla on normaali viikonloppuhyörinä, koulut ja virastot ovat kiinni mutta monet kaupat meidän onneksemme auki. Päivän vaativin tehtävä on fluorescent-lamppujen löytäminen palaneiden tilalle. Käymme ensin Blaha Lujsalla ja Nyugatilla etsimässä lamppua, mutta lopulta tajuamme ajaa Örs vezer terille Ikeaan, josta jalkalamppu on alun perin ostettu. En ole koskaan ennen käynyt Ikeassa, tulipahan sekin nähtyä. Toiseksi viimeisenä iltanamme Budapestissa pesemme pyykkiä ja katsomme saksaksi dupattua Gozillaa.

Wednesday, March 14, 2007

Veszprem

Valmistaudumme kansallispaivan viettoon Veszpremissa. Aamupaivalla kaymme tutustumasa laheiseen uusiutuvan energian edistamiskeskukseen. Harskut-keskus sijaitsee samanlaisessa perinteisessä maalaistalossa kuin Laszlon ja Viragin talo. Keskuksessa testataan erilaisia uusiutuvan energian teknologioita ja neuvotaan niiden käytössä. Toinen osa projektia on pieni luomutila, jolla kasvatetaan vuohia. Arkkitehti esittelee meille tulevia projekteja sekä piirrokset isommasta eläintilasta ja koulutuskeskuksesta. Käymme kävelyllä kukkuloilla, joille keskuksen laajennusosa aiotaan rakentaa, ja ostamme talosta kypsää vuohenjuustoa matkaevääksi.

Iltapäivällä tutustumme Veszpremiin. Vanhakaupunki on ainutlaatuisen jylhällä paikalla, jyrkänteen reunalla. Paikalla on aiemmin sijainnut yksi Unkarin monista linnoista. Veszpremin-kokemuksemme rikastuvat iltapäivällä vielä paikallisessa ruuhkabussissa kohti juna-asemaa. Monet kaupunkilaiset matkustavat pitkien pyhien ajaksi muualle. Budapestissa Kelenföld-asemalla vastapäinen, maaseudulle suuntaava juna on tupaten täynnä.

Tuesday, March 13, 2007

TOP 10



Jälleen Budapestissa. Sunnuntaista saakka on lämmin, keväinen sää. Juomme simaa ja istuskelemme kaupunginpuistossa altaan reunalla ja Margit-saarella nurmikolla. Sunnuntai on kuin meillä vappu, puisto on täynnä ihmisiä ja ilmapalloja. Margit-saarella käymme katsomassa pöllöä, kilpikonnia ja hotellin edustalla pensaikon alla piilottelevia kissoja. Luen Wienistä ostamaani Christopher Voglerin a Writers Journey-käsikirjoitusopasta. Olen lukenut sen jo koulussa, mutta englantilaisesta pubista löytyi laajennettu painos halvalla, 5,80 eurolla.

Unkarin ja Itä-Euroopan ilmiöt, paikat ja otukset TOP 10 tähän saakka:

1. Hossuhetenyn valkoiset talot ja pihoilla tepastelevat kanat ja ankat.

2. Püspökszentlaszlon luonto, ristit ja pienet kappelit polkujen risteyksessä.

3. Vajdahunyadin linna ja kaupunginpuisto luku- ja oluenjuontipaikkana.

4. Süsü Sarkany. Suomeksi suunnilleen Höpö Lohikäärme. Käsinukeilla toteutettu lastenohjelma, jota esitettiin televisiossa lauantai-aamuisin. Lohikäärme on höpö koska sillä on vain yksi pää.

5. Julkinen liikenne. Toimii Budapestissa ja koko Unkarissa erinomaisesti, vaikka kalusto on ikiaikaisen vanhaa.

6. Kiina-basaarit. Kiinalaisten maahanmuuttajien basaarit, jotka levittäytyvät takapihoille ja parkkipaikoille Budapestissa ja Bratislavassa.

7. Krishnat. Yhdysvaltojen kautta Intiasta Itä-Eurooppaan rantautuneella uskontokunnalla on täällä paljon kannattajia. Pitävät kasvisravintoloita.

8. Treehugger Dan’s Bookstore. Vaihtoehtokahvila kuudennessa kaupunginosassa, josta saa reilun kaupan kahvia ja jonne olemme myyneet jo lukemamme englanninkieliset pokkarit.

9. Falafel. Maksaa Gyros-kioskeissa 400 forinttia, eli sellaiset puolitoista euroa. Leivät ja falafel-pullat ovat tuoreita ja tulinen paprikakastike sopii hyvin niiden mausteeksi.

10. Pöllö. Margit-saaren pöllö.

Saturday, March 10, 2007

Wien

Paivaretkella Wienissa. Kaymme Freud-kotimuseossa ja eroottisen nykytaiteen nayttelyssa. Freud-museota voin suositella, se on erinomaisesti jarjestetty ja siella on paljon esineita. Alkuperaista sohvaa ei ikava kylla ole sailynyt, kuvia kylla. Eroottisen taiteen nayttelyssa oli esilla mestareita Picassosta ja Mirosta lahtien, tosin huomattavasti enemman alastomien naisten kuvia kuin alastomien miesten... ja nekin mita oli olivat lahinna homoerotiikkaa.

Muuten paiva kului kuljeskellessa kaupungilla, oli kovin kylma paiva joten puistossa ei tullut istuskeltua. Loysimme Shakespeare-kirjakaupan, hyva valikoima mutta kovin hintava, sen sijaan halpoja second hand -pokkareita loytyi laheisesta brittipubista.

Tanaan viimeista paivaa Bratislavassa. Aurinko paistaa mutta edelleen on kylma. Slovakiassa arvostetaan historiaa samoin kuin Unkarissakin, mutta Unkarista poiketen taalla ei muistella juuri mitaan Maria Teresian jalkeen tapahtunutta. Kun Unkarissa vuoden 1956 kansannousua muistellaan kansallisena juhlapaivana ja sen kunniaksi on muistomerkki joka toisessa kadunkulmassa, Bratislavasta ei loydy kevaan 1968 muistoksi laatan laattaa, siitakin huolimatta etta se oli taalla yhta iso hassakka kuin Prahassa.

Thursday, March 8, 2007

Bratislava

Bratislavassa sataa. Eilen viela iltakahdeksan aikaan taalla oli 14 astetta lamminta, kavelimme kaupungilla vahissa vaatteissa minka seurauksena kurkku on nyt kipea.

Kavin aanestamassa.

Bageliravintola tutustuttaa slovakeja terveellisiin valipaloihin. Hostelli on pieni ja vaatimattomasti varusteltu, aanet kuuluvat seinista lapi mutta korvatulppien kanssa nukkuu hyvin.

Bratislava on pieni kaupunki, tai itse asiassa se on vain vahan Helsinkia pienempi mutta se tuntuu pikkukaupungilta. Nettikahvila on viihtyisa, seuraavaksi menemme linnalle ja illalla ehka elokuviin katsomaan Copying Beethoven.

Huomenna Wieniin.

Monday, March 5, 2007

Maalla



Vierailimme viikonloppuna Pecsin lähellä eteläisessä Unkarissa Hossuheteny-nimisessä pikkukylässä. Markulla on siellä tuttuja, Laszlo ja Virag -niminen pariskunta ja heidän kaksi tytärtään. He asuvat kauniissa talossa, joka on ilmeisesti tyypillinen ainakin sille seudulle: pitkä ja kapea yksikerroksinen talo, jonka kaikki huoneet avautuvat pitkälle terassille ja joka ilmeisesti on kesällä helppo pitää viileänä. Talvella taloa lämmitetään saksalaistyyppisillä kaakeliuuneilla.

Sain unkarilaista ruokakulttuuria käsittelevää juttua varten paljon aineistoa, kun seurasimme ruoanvalmistusta L:n ja V:n luona. Laszlo ja Virag ovat siinä mielessä epätavallinen nuori pariskunta, että he pyrkivät elämään hyvin luonnonläheisesti: heillä on kanoja, possuja ja kaneja tarhassa takapihalla, vuohi navetassa ja pieni kasvimaa. Sunnuntaipäivällisen päähenkilö eli kana oli kotona kasvatettu. Varsinkin vanhemmilla H-hetenyn asukkailla näkyi useilla olevan kanoja tai ankkoja pihalla. Ja kaikilla oli tietysti koira.

Maaseudulla eläimet myös teurastetaan kotona. Jopa kalat ostetaan elävinä torilta tai marketista ja kannetaan kotiin muovikassissa. Tämä ei eroa verkkokalastuksesta siinä mielessä että kalat joka tapauksessa tukehtuvat kun ne nostetaan veneeseen. Eroa paikalliseen tapaan on vain siinä, että Suomessa kalat ostetaan pakastimesta tai jäämurskan seasta torilta ja liha muoviin pakattuna kaupan hyllyltä, eikä ihmisten tarvitse vaivautua teurastamisen, kynimisen tai perkaamisen kanssa. L sanoi, että EU:n myötä kotiteurastaminen kielletään myös Unkarissa, mutta hän ei usko että maalaiset lopettavat sitä.

Lauantaina kävelimme sateisella viinirinteellä ja saimme kutsun naapurin viinikellariin (kuvassa) sadetta pitämään. Unkarilaiset viinikellarit muistuttavat ulkoapäin suomalaisia siirtolapuutarhamökkejä, mutta niissä on portaat maanalaiseen holvattuun kellariin. Ehdimme juoda pari lasia viimevuotista valkoviiniä ennen kuin onnistuimme kieltäytymään useammasta – Unkarissa on epäkohteliasta kieltäytyä viinistä tai palinkasta, mutta jossain vaiheessa on pakko, muuten niiden tarjoamiselle ei tule loppua. Naapurilla, Istvanilla, oli seipäiden polttamisurakka kesken. Viinin tukiseipäät poltetaan melkein hiileksi alaosastaan, että ne eivät lahoaisi kun ne pystytetään maahan. Paikalla olivat myös puolalainen vaimoja tytär sekä saksanpähkinöitä kuoriva Banja, isoäiti.

L:n ja V:n tyttäret Kincö ja Emöke ovat hyvin suloisia ja vilkkaita, mutta heille myös opetetaan pienestä pitäen tapoja. Katolisessa perheessä luetaan ruoka- ja iltarukoukset ja nelivuotias Kincö kävelee sunnuntaisin tunnin matkan viereiseen kylään jesuiittojen pitämään messuun (kaksivuotias Emöke osallistuu toki myös messuun, mutta hän istuu rattaissa). Kirkkoon käveleminen on osa L:n ja V:n luonnonläheisyys-projektia, muut kyläläiset menevät autolla. Minä ja Markku olimme kiitollisia kävelyretkestä vaikka emme kirkkoon tulleetkaan, kiipeilimme sen sijaan Püspökszentlaszlon mutaisilla rinteillä.

P-szentlazlo on nukkuva kylä, jossa L:n sanojen mukaan ei ole pitkään aikaan ollut elämää ennen jesuiittoja. Paikka on äärimmäisen viehättävä. Talot ovat lähinnä kesämökkejä eikä mitään palveluita tietenkään ole (paitsi puhelinkoppi keskellä metsää!), mutta luonto on kaunista. Siellä täällä tien varressa on pieniä kappeleita ja alttareita, laaksossa on ollut piispan kartano. Kartano on tallella, mutta tiluksille ei päässyt, koska ne on unkarilaiseen tapaan ympäröity aidalla.

Sunnuntai-iltapäivänä retkeilimme perheen kanssa Pecsissä. Pecs on suunnilleen Tampereen kokoinen vanha yliopistokaupunki. Laszlo opettaa siellä yläasteella. L ja V veivät lapset ja meidät paikalliseen eläintarhaan, siellä oli lähinnä erilaisia matelijoita ja käärmeitä uuvuttavan lämpimissä ja kosteissa kellaritiloissa ja papukaijoja häkeissä sisäpihalla. Yksi pieni kenguru pomppi lasten riemuksi vapaana pihalla, isompia nisäkkäitä piskuisessa eläintarhassa ei onneksi ollut.

Pecsiin pääsee Budapestista lähijunalla kolmessa-neljässä tunnissa ja Intercityllä nopeammin. Me matkustimme rähjäisessä lähijunassa, 240 kilometriä taittuu aikuiselta noin 11 eurolla. Suomalaisittain outoa oli se, että junat olivat mennen tullen minuutilleen aikataulussa!

Friday, March 2, 2007

Pecsiin

Lukko-ongelma ratkesi yllättävän sujuvasti, kun asunnon omistaja Balazs (ei siis appiukko!) tuli apuun. Unkarissa-oleskelumme ehdottomasti absurdein hetki oli varmasti se, kun B ja naapurissa remonttia tekevä kaveri mursivat oven auki naapurin mummon tarjoillessa vieressä minulle ja Markulle espressoa. Onneksi parempi lukko on vielä ehjä.

Torstaina sain tilaisuuden osallistua suomalais-unkarilaiseen bisnesseminaariin. Kirjoitan havaitsemistani unkarilaisen ja suomalaisen bisneskulttuurin eroista ja yhteneväisyyksistä joskus toiste, nyt pitää lähteä ulos – aurinko paistaa.