Wednesday, May 30, 2007

Lukkarina,

ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Edellisestä pesäpallo-ottelusta lienee vähintään kymmenen vuotta, en muista että olisimme lukiossa enää pelanneet. Kaisa ja Tim olivat kutsuneet pelaajaporukan koolle, viime viikolla olivat pelanneet ensimmäisen kerran ja nyt minäkin pääsin mukaan. Yhdellätoista pelaajalla saimme hyvin kolmen pesän pelin pystyyn.

Olin hämmästynyt, miten hyvin porukalta löytyi pelivälineitä, mutta seuraavana aamuna aiheesta äitini kanssa ratikassa puhuessani kävi ilmi, että meilläkin on vanha räpylä ja maila tallessa Diivan harrastusajalta. Otan ne mukaan ensi tiistaina.

Urheilu on vapaaehtoisesti kavereiden kanssa harrastettuna älyttömän hauskaa. Kuulun niihin, jotka inhosivat liikuntaa koulussa, mutta onneksi olen oppinut pitämään siitä aikuisena. Varmaan osasyynä on se, että kunto kohosi balettitreeneissä niin että muihinkin lajeihin on tullut osallistuttua helpommin. Turussa pelasimme yhtenä kesänä korista ja toisina jalkapalloa. No koriksessa vähän alle 160 senttisenä minulla ei ollut kauheasti mahkuja.

Nyt töissä postivuorossa. Euroopan avaruusjärjestö on muuten todellakin tulevaisuuden järjestö, ne lähettää tiedotteet vanhanaikaisella paperifaksilla.

Friday, May 25, 2007

Lyhyt nimi

Yhteensä seitsemän kirjainta etu- ja sukunimessä: lyhyt nimi melkomoiselle miehelle. Muutamia näistä yhteensä 1981-2007 vuosista muistellen, meillä oli aina hauskaa. Muisteluilta ryyppäämisen ja synkistelyn merkeissä tullaan järjestämään toivottavasti lähiaikoina. Pukukoodina sama iänikuinen musta, savuke holkin päässä.

Oraksesta ilmastoguru

(Valtioneuvoston tiedote:)

"Pääministeri Matti Vanhanen on kutsunut kansanedustaja Oras Tynkkysen ilmastopoliittiseksi asiantuntijaksi hallituksen toimikauden ajaksi.

Asiantuntijan keskeisinä tehtävinä ovat ilmastoa ja energiapolitiikkaa käsittelevän tulevaisuusselonteon valmistelu, osallistuminen hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisen ministeriryhmän kokouksiin sekä ilmastopolitiikan koordinointi.

Ilmastopoliittisen asiantuntijan tehtävän perustamisesta sovittiin hallitusneuvotteluissa.

Asiantuntija on tässä tehtävässä hallinnollisesti sijoitettu valtioneuvoston kansliaan. Asiantuntijalle ei suoriteta erillistä korvausta."

Aika jees, siihen nähden että vielä vuonna 2000 Maan ystävien ilmastokampanjaa tehtiin Oraksen Rautatienkadun olohuoneessa. Monet silloin mukana olleet ovat nykyään energia- tai ilmastoasiantuntijoina eri järjestöissä, kuten Greenpeacessa tai Suomen luonnonsuojeluliitossa.

Seuraavaksi jännätään, valitaanko Leo Stranius SLL:n hallituksen puheenjohtajaksi.

Tuesday, May 22, 2007

Science Fiction

Kirjoitin jokin aika sitten Pelipeitto-nimisen pienkustantajan uudesta "m"-novellisarjasta. Sarjan toinen osa on nyt ilmestynyt, sisältäen M.G.Soikkelin scifi-lehdissä julkaisemia jatkiksia kansien väliin koottuna + yhden julkaisemattoman novellin (minun keksimä nimi, minun minun!) eli kokoelman niminovellin Marsin ikävä.

Markun haastattelu Turun Sanomissa löytyy täältä.

Risingshadow-nettifoorumilta löytyi myös kustantajan sopivasti ylisanainen lehdistötiedote:

"Filosofian tohtori, kirjallisuudentutkija, viime vuonna Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden väliaikaisena professorina toiminut, kuluvana vuonna apurahalla omaan kirjoittamiseensa ja kritiikkiin Tampereella keskittyvä Markku Soikkeli on suomalaisessa tieteiskirjallisuudessa eräs tunnetuimmista ja palkituimmista fanzine-novellisteista. Nimellä M. G. Soikkeli alan lehdissä vuodesta 1991 alkaen tieteisnovelleja julkaissut kirjailija on muun muassa voittanut suomalaisen scifin arvostetuimman kisan, Portti-novellikilpailun, jo useita kertoja, ja sijoittunut kaikissa alan kilpailuissa (joihin on osallistunut) aina kärkijoukkoon [tai ainakin melkein. toim. huom.). Novellien lisäksi Soikkeli on julkaissut runsaasti alan artikkeleita ja kolumneja suomalaisissa scifilehdissä, ja alan kirjallisuuden kritiikkejä muuallakin, muun muassa Turun Sanomien kulttuurisivuilla. Soikkeli on tehnyt jo mittavan yliopistouran Turun, Helsingin ja Tampereen yliopistoissa, kirjallisuuden tutkijana ja opettajana.

Soikkeli poikkeaa monista suomalaisista alan kirjoittajista. Hän keskittyy aitoon science fictioniin, ja tuo sciencen, tieteen, monitasoisesti novelleihinsa mukaan: sekä kirjallisuudentutkijana, ruotiessaan genren eri suuntausten mahdollisuuksia novelliensa sisällä, että monialaisena yhteiskuntatieteilijänä, tutkiessaan yhteiskuntien kehityslinjoja ja -mahdollisuuksia novelleissaan, jotka asettavat sekä historian että muiden tieteiden vallitsevat totuudet kyseenalaiseksi. Soikkelin tarinat ovat todellista, aitoa tieteisfiktiota, joskaan hän ei väheksy fantasiankaan aineksia. Niitäkin hän käsittelee tutkijana – ja taitavana tarinoitsijana, erinomaisena kielen käyttäjänä.

Soikkeli on vahva tieteiskirjailija, joka luo tarinoissaan paitsi tiede- ja tieteisfiktiota myös huikeita kohtaloita, jännittäviä seikkailuja ja syvällisiä kurkotuksia outoihin tulevaisuuksiin. Soikkeli on Suomessa harvinainen science fiction-kirjailija: hyvin kurinalainen ja lajin perinteitä kunnioittava, samalla kuitenkin rönsyäviä ja laaja-alaisia, lajia uudistavia tarinoita luova kokeileva kirjailija, kirjailija joka ei pelkää aiheittensa arkojakaan elementtejä. Politiikkaa, uskontoja, seksuaalisuuden monimuotoisuutta ja muita aiheita tutkiessaan Soikkeli luo tarinoihinsa jännitteitä joita harvoin suomalaisessa scifissä tapaa. Soikkelin novelleissa yhdistyvät science fictionin ainekset nautittavasti laaja-alaiseen filosofiseen näkemykseen, ja samaistumispintaa Soikkeli rakentaa joukkojen, ryhmien, kansojen tai ihmiskunnan mittakaavaan, soveltamalla yksilökuvauksessa lähes brechtiläistä etäännyttämismenetelmää."

Sunday, May 20, 2007

Huone

Kävin tänään äidin kotitalon varastossa etsimässä muutossa hukkuneita Maurice Ravelin nuotteja. Niitä ei löytynyt, sen sijaan löysin kolme äidin nätisti lasikehykseen laittamaa vesivärimaalaustani, ilmeisesti ajalta, jolloin osasin jo jotenkin kirjoittaa. Kaikki piirroksista esittävät miekkavalaita: yksi mustavalkoinen, mittakaavaan piirretty miekkavalas pieni tikkutyttö vierellään (maalauksessa lukee: MIEKKAVALAS SAARALTA), toinen värikkäämpi, luonnossa uiskentelevaa miekkavalasta esittävä (KAISALLE) ja kolmas, kolmea delfinaariossa uiskentelevaa valasta esittävä maalaus (jossa ei lue mitään). Kaikilta puuttuu muuten toinen evä.

Mietin vieras/pikkuveljenhuonetta tänään siivotessani, miten mittavat arkistot vaikka minä ja Diiva olemme jättäneet jälkeemme, ja miten vähän mitään omaa on pikkuveljelläni, vain jotain kummallista ryönää pöydillä ja kirjahyllyn väleihin työnnettynä. Miten paljon esikoisen piirroksia ja maalauksia säästetään ja miten paljon siitä otetaan valokuvia, ja miten todistuskappaleiden määrä vähenee sen myötä erilaisia kun sisarussarjassa siirrytään alaspäin (ellei itse säästä kaikkea niin kuin Diiva). Äidillä on omassa piilossaan erilaisia lahjoja ja käsitöitä, mutta lapsilla itsellään vähemmän. Syskasta en tiedä, miten paljon reliikkejä sillä on jossain omissa varastoissaan.

Eikä minullakaan ole mitään omaa ympärilläni nyt, kun asun taas viikot Helsingissä. M ehdotti, että olisi hakenut syksyksi kuukauden residenssiä Barcelonasta, mutta itse olen sitä mieltä että jos alan taas tehdä itsenäisiä kirjoitustöitä niin teen niitä mieluummin Tampereella, omien kirjallisten referenssien ja kirjaston ym. resurssien äärellä. Eikä edes se ole tärkeää, vaan se että on itse kalustanut huoneen ympärillään, että lempikirjat ovat lähellä muistuttamassa olemassaolostaan, ja laatikoita penkomalla voi löytää juuri sellaisia outoja muinaisesineitä kuin lapsena piirrettyjä miekkavalaita.

Saturday, May 19, 2007

+20 astetta

Kaksi ja puoli valoisaa päivää Tampereella, joskin flunssaisena. 4 elokuvaa katsottuna, 1 näytelmä kirjasta luettuna, 1 sosiaalifoorumi ja 1 mahdollisuuksien tori käytynä. John Webster kertoi sen uudesta elokuvasta Muutetaan yhteiskuntaa, ei ilmastoa -paneelissa. Se halusi tehdä parhaan ilmastonmuutosta käsittelevän elokuvan, jonka se itse pystyi tekemään, ja se teki elokuvan itsestään ja perheestään. Inspiroiva tekijä ja kiinnostava elokuva.

Hain Sallalta lähdemateriaalia tulevaa käsikirjoitus numero kolmosta varten, kaskelottien sosiaalievoluutiosta, ja lainasin sen suosituksesta toisen, mainion Eläin ihmisen sielunmaisemassa, on muuten SKS:n julkaisu. Lukukirjana on Ursula LeGuinin Buffalo Gals.

Sunday, May 13, 2007

aika ihanin

Viettänyt koko viikonlopun häissä ihanassa Fiskarsissa. Kauniin kesäsään, lintujen kuoron ja ruukkimaiseman lisäksi parasta viikonlopussa olivat Merin laulu, shamaanisauna ja tietenkin söpö pääpari. Onnea!

Harvemmin sitä on yli vuorokauden kestävissä juhlissa. Nyt vähän väsyttää. Esitykset menivät hyvin, ja isoa joukkoa näissä häissä toivon näkeväni myös seuraavissa Pernajassa.

Riittääkö maallemuutto koko loppuelämän suunnitelmaksi? En kyllä ole varma, haluaisinko elää taiteilijakolonnassa. On helpompi identifioitua johonkin muuhun ammattiin, jos teksti ei vaikka kulje.

Friday, May 11, 2007

HelsinkiTM

Jouduin tänään pitkän välttelemisen jälkeen käymään ostoksilla Helsingin keskustassa. Päivä sinänsä oli mitä parhain, mutta se alkoi vähän huonosti. Nukuin aamulla niin myöhään (juu, katsoin euroviisujen semifinaalia), että lähdin pilates-tunnille vähän myöhässä, ja unohdin vielä bussikortinkin kotiin. Jouduin käymään automaatin kautta, koska minulla ei ollut käteistä, tietenkään, ja myöhästyin entisestään. Tunnille ehdin nipin napin. Mitä hyötyä on kiirehtiä pää kolmantena jalkana tunnille, jos on vielä kyseisessä lajissa surkea, kysynpähän vaan.

Sattuneesta syystä minulla ei ollut laukkua mukana, vain jumppakassi, joten ajattelin että nyt voin vihdoin hakea sen kauan harkitsemani olkalaukun. Katselin GlobeHopen kierrätyslaukkuja Ruohonjuuressa ja mustavalkoisia, graafisesti kuvioituja kasseja Design Forumilla, mutta en syttynyt. Suomalaisen käsityön sijaan päädyin ostamaan Virossa tehdyn Marimekko-laukun.

Shoppailijana olen surkea harrastelija useimpiin ikätovereihini ja jopa siskoihini verrattuna. Laukku ja toinen päivän isompi ostos, lenkkarit, lähtivät mukaan alennusmyynnistä, mutta ollakseni todella ammattimainen ostelija minulla olisi pitänyt olla S-etukortti Andiamossa, tai Body Shopissa kanta-asiakaskortti mukana (minulla on sellainen, älkää kysykö. Se on Diivalla).

Ymmärrän hyvin, mihin osaan nykyihmisessä vetoaa mainos, jossa matkaileva perhe ei tarvitse matkalaukkuja, ainoastaan Plussakortin. Mutta kun oikeasti pitäisi maksimaalisen edun saadakseen omistaa myös S-etukortti, Stockmannin kanta-asiakaskortti ja kaikki muut mahdolliset kortit, niin kannattaako edes yrittää. Parhaiten shoppailemalla ansaitsee kun jättää tavarat kaupan hyllylle. Saa ainakin liikuntaa.

Korteista vielä. Kuntokeskukseenkin on oma kortti. Motivuksessa käymistä voi pitää eräänlaisena pisteiden kerryttämisenä sitäkin, naisten liikunta on niin sponsoroitua että Kampin kuntokeskuksessa jaetaan milloin naistenlehteä ja suihkusaippuaa, milloin etukuponkeja salaattibaariin. Toinen ylisponsoroitu paikka on samaisen Kampin Narikkatori, jossa kuulemma ei voi liikkua ilman että jotain tarjotaan ilmaiseksi. Tänään se oli ylimakeaa limua. Alennuskupongilla ostettu kevyt salaattiateriakin, jonka otin mukaan töihin, meni pieleen kun tilasin siihen tyhmyyksissäni kaloripommimajoneesikastikkeeen...

Mutta jotain positiivista markkinavoimissakin on. Kampin Narikkatorille pystytetyssä Euroviisukylässä pennut pyörivät ympäriinsä ja tekivät esimerkiksi omia euroviisukaraokevideoita. Niitä katsellessa tuli mieleen, että kyllä kaiken maailman Idolsit voivat oikeasti tuoda teineille rohkeutta ja itseluottamusta esiintymiseen. Karaokea ei lauleta jäykästi seisoskellen, vaan lauluun heittäydytään koko olemuksella. Se on kivaa.

Sunday, May 6, 2007

Unista

Tekstiilitehdas mainostaa suomalaisia unia. Minun unissani ei seikkaile karhuja tai ilveksiä, eikä öisin juuri nyt oikein muitakaan jännittäviä olentoja. Yöunet ovat sukua päiväunille, blogikollega kirjoitti tästä samasta aiheesta juuri, sillä toisella kotimaisella jota yritän hänen kanssaan harrastaa. Joskus unista voi jäädä omituinen olo koko päiväksi. Joskus muistaa vanhan unensa, jolloin olo on samanlainen kuin olisi heräänyt siitä vasta aamulla.

Vuosienkin jälkeen se muistuu mieleen, vaikka paikat ja ihmisetkin ovat muuttuneet. Hänen pukunsa on huoliteltu, hiukset leikattu ja tukassa geeliä, ryhti parempi mutta vartalo sama, laihanlainen. Sosiaalisesti yhtä estynyt kuin ennenkin mutta kouliintunut pärjäämään paremmin tilanteissa joissa pitää puhua vieraille. Hänen ympärillään lauma ihmisiä joita en tunne, jotka puhuvat kryptisillä lyhenteillä joita en ymmärrä ja joita ei ole tarkoitettu minulle. Minä en tiedä mitä tuokin nuori mies tekee hänen kanssaan, enkä ymmärrä, miksi hän jaksaa kuunnella tämän suusta juttuja joille hän ennen olisi vain hymähtänyt.

Syrjäytetyksi tulemisen tunne nousee jostakin, johon luulin haudanneeni sen jo aikaa sitten. Yhä vielä voi olla, että minun kanssani pitää varoa sanojaan, yhä vielä pitää väistellä ja yrittää pitää keskustelu mahdollisimman yleisellä tasolla. Myös fyysiset huomionosoitukset ovat niitä samoja, yksi käsi hartioille tervehdittäessä, kaulaliinan kohentaminen tuulisella junalaiturilla. Sitä haluaa hallita mitä pelkää mutta ei ottaa sitä liian lähelle ihoa.

Ja juuri tämä estää minua viime hetkellä sanomasta mitään ystävälle, joka samoissa juhlissa istuu paikalla jolta hänen pitäisi jo nousta. Minulla ei ole mitään edellytyksiä neuvoa häntä tekemään mitään muuta.

Kevättä

Eilen sain kuulla iloisia uutisia, kun yksi tuttuni on mennyt kihloihin ja eräs ystäväni on löytänyt heilan ja on kovasti rakastunut. Kiva kiva kiva. Oraksen voitonjuhlissa eilen, nyt olen yrittänyt viihtyä Punavuoren yökerhoissa taas loppukevään tarpeiksi.

Töissä taas, aina vain. Nyt toukokuussa minulla on vielä viikonloppuvuoroja, kesällä teen sitten enimmäkseen normaalin yhteiskunnan kunniallisen jäsenen 9-17-työtä.

Markku on viikon mökillä. Pahus. Tänään on 16 astetta lämmintä, lämmin kevät taittuu kylmäksi alkukesäksi.

Thursday, May 3, 2007

motivaatiota

Potkua pöytälaatikkotekstien tuhertamiseen kannattaa käydä aina välillä hakemassa Netticolosseumin Ilmoituksia kilpailuista -palstalta. Suomessa järjestetään uskomattoman paljon pieniä ja isoja kirjoituskilpailuja vuosittain. Minä en ole sijoittunut pitkään aikaan missään, nyyh, mutta yritys jatkuu. Sitä paitsi erilaiset teemalliset kirjoituskilvat, kuten nyt vaikka tuo Tähtivaeltaja-kilpailu, haastavat yrittämään erilaisia tekstejä.

Raamattu ei voi kertoa

miten sinun pitää elää oma elämäsi. Minä kerron, miten sinun pitää elää oma elämäsi.

Haluatko laihtua? Kysy minulta miten. Harjoittele vähintään kolme kertaa viikossa lajia, jossa tavoitteet ovat täysin epärealistiset. Ryhdy sen lisäksi vegaaniksi. Atkinsin dieetti on typerä, hiilihydraatit ovat mainiota ravintoa: palavat puhtaasti ja jaksat liikkua siinä epärealistisen vaativassa lajissasi. Jos jaksat treenata, voit oikeastaan syödä mitä vain, sinun ei vain tee mieli.

Yrittelen tässä kevään kuluksi elämäntaparemonttia minäkin. Minun tapauksessani se tarkoittaa sitä, että uskottelen voivani palata takaisin johonkin entiseen, jota todennäköisesti ei ole koskaan tapahtunutkaan. Lähestyvästä FinnConista saan hyvän kimmokkeen, minun pitäisi tulkata siellä teoreettisen fysiikan luento "tanssiksi", ja haluaisin olla jossain kunnossa ennen sitä.

Tuesday, May 1, 2007

Lisääntymisen etiikasta

Lainsäädäntö pyrkii säätelemään joidenkin ryhmien, esimerkiksi yksin asuvien naisten ja naisparien, lisääntymistä. Koska käytäntöön liittyy syrjintää, se ei voi olla oikein. Viime syksynä vahvistettiin muuten ansiokas hedelmöityhoitolaki, mutta lakiin kirjatun henkilötietopykälän vuoksi se on osoittautumassa osin rammaksi.

Intuitiivisesti ajatellen ei ole myöskään koskaan oikein painostaa toista lisääntymään. Väärin on siis sekä lisääntymättömyyteen että lisääntymiseen painostaminen. Kumpikin kannanotto rajautuu käsittelemään vapaata tahtoa tai syrjinnän poistamista, eikä puutu lisääntymisen oikeutukseen sinänsä.

Toisin kuin jotkut syväekologit ajattelevat, ihmislajin lisääntymiselle sinänsä ei voi asettaa kategorista moraalista tuomiota. Lajia ylläpitäviä tai sen jatkumiseen tähtääviä toimintoja ei ole olemassa puhtaina, kulttuurista vapaina versioina, vaan syöminen, lämpimänä pysytteleminen (vaatteiden tai lajikumppanin avulla) ja liikkuminen tapahtuvat kaikki jossakin ajassa, paikassa tai kulttuurissa. Sen vuoksi niihin liittyvät moraaliset säännöt tai kiellot ovat nekin ajallisia, paikallisia tai kulttuurisia, eivät kategorisia ohjeita.

Sama pätee myös toisinpäin: on turha väittää, että sukupuolinen käyttäytyminen muodostaisi imperatiivin tietyille yhteiskunnallisille käytännöille, "koska jo savanneilta saakka...". Jos haluamme välttää tällaisia määritelmiä, emme voi asettaa myöskään omia kieltojamme ihmislajin jatkamista vastaan.

Tämä postaus on tarkoitettu synninpäästöksi, jotta voisin iloita kesällä odottavista häistä (toisten, ei minun) ilman tiukkapipoista, poliittisesti korrektia nipottamista. Muutkin voivat käyttää sitä: tulosta postaus lapulle ja ota mukaan esim. kirkkoon.

wappu

Vappuna töissä. Ei hullumpaa, ulkona on aurinkoista mutta vähän turhan kylmä. Olin vappuheilan kanssa eilen ensin Meri-Rasilassa pelaamassa Ylioppilaslehden juomapeliä ja syömässä kasvishampurilaisia ja ranskalaisia. Kuuntelimme perinteisiä työväenlauluja ja Paatosta pitkästä aikaa. Meri-Rastilasta jatkoimme Toukolaan, jossa oli talo täynnä juhlijoita. Juhlat olivat oikein hauskat. Vappuheila tosin hieman murjotti kun se ei ensin meinannut oppia salsaa, jota juhlien emäntä meille yritti opettaa. Eräänkin suositun tv-ohjelman myötä ensi syksynä on varmasti hyvät mahdollisuudet päästä paritanssikurssille, jos haluaa.

Tallinnan kalabaliikki jatkuu. Viron ja Venäjän pronssisoturikiistasta tulee välitön deja-vu reilun vuoden takaiseen pilakuvakohuun, niin absurdeista asioista ihmiset menevät sekaisin. Muhammedin pilakuva tanskalaislehdessä ei onneksi saanut aikaan kolmatta maailmansotaa, toivottavasti ei tämäkään.