Lainsäädäntö pyrkii säätelemään joidenkin ryhmien, esimerkiksi yksin asuvien naisten ja naisparien, lisääntymistä. Koska käytäntöön liittyy syrjintää, se ei voi olla oikein. Viime syksynä vahvistettiin muuten ansiokas hedelmöityhoitolaki, mutta lakiin kirjatun henkilötietopykälän vuoksi se on osoittautumassa osin rammaksi.
Intuitiivisesti ajatellen ei ole myöskään koskaan oikein painostaa toista lisääntymään. Väärin on siis sekä lisääntymättömyyteen että lisääntymiseen painostaminen. Kumpikin kannanotto rajautuu käsittelemään vapaata tahtoa tai syrjinnän poistamista, eikä puutu lisääntymisen oikeutukseen sinänsä.
Toisin kuin jotkut syväekologit ajattelevat, ihmislajin lisääntymiselle sinänsä ei voi asettaa kategorista moraalista tuomiota. Lajia ylläpitäviä tai sen jatkumiseen tähtääviä toimintoja ei ole olemassa puhtaina, kulttuurista vapaina versioina, vaan syöminen, lämpimänä pysytteleminen (vaatteiden tai lajikumppanin avulla) ja liikkuminen tapahtuvat kaikki jossakin ajassa, paikassa tai kulttuurissa. Sen vuoksi niihin liittyvät moraaliset säännöt tai kiellot ovat nekin ajallisia, paikallisia tai kulttuurisia, eivät kategorisia ohjeita.
Sama pätee myös toisinpäin: on turha väittää, että sukupuolinen käyttäytyminen muodostaisi imperatiivin tietyille yhteiskunnallisille käytännöille, "koska jo savanneilta saakka...". Jos haluamme välttää tällaisia määritelmiä, emme voi asettaa myöskään omia kieltojamme ihmislajin jatkamista vastaan.
Tämä postaus on tarkoitettu synninpäästöksi, jotta voisin iloita kesällä odottavista häistä (toisten, ei minun) ilman tiukkapipoista, poliittisesti korrektia nipottamista. Muutkin voivat käyttää sitä: tulosta postaus lapulle ja ota mukaan esim. kirkkoon.
No comments:
Post a Comment