Wednesday, March 30, 2011

Moby Doll tuli painosta!

Kustantaja soittaa: "Arvaa, kenen kirjaa pitelen juuri kädessäni?"
Moby Doll on siis rantautunut Suomenlahden pohjoispuolelle. Kuinka nopeasti voi posti kulkea parhaimmillaan Helsingistä Tampereelle? En millään jaksa odottaa! En sitten millään!

Kirja julkistetaan virallisesti viikon kuluttua 6.4. Rosebudin Kiasma-kirjakaupassa (Mannerheiminaukio 2). Siellä on julkistamis- ja keskustelutilaisuus klo 16-17. Sinne ovat tervetulleita kaikki kirjallisuuden ja kirjallisten eläinten ystävät, siis ihan kaikki!

Muita kuulumisia: painun viikonlopuksi kirjoittajaleirille Savon sydämeen. Katsotaan sitten, mitä sieltä tulee ulos. Työn alla on vanha sepustus jota olen nyt alkanut raapustaa uusiksi, sana ja lause kerrallaan. Kevätaurinko selvästi piristää, eilen kirjoitin pitkästä aikaa seminaarimatkallani junassa ja bussissa.

Lauantaina 16.4. olen Tähtivaeltajapäivien paneelissa klo 13.15 keskustelemassa aiheesta Suomalainen spekulatiivinen fiktio nyt. Samoin lauantaina 28.5. heilun Maailman kirjat -tapahtumassa lavalla haastateltavana siinä klo 18 jälkeen. Molemmat tapahtumat ovat Helsingissä, niistä lisää myöhemmin.

Kirjoittaja, hanki elämä! Työpaja ja keskustelutilaisuus Metsossa 13.4. Tampereella

Keskustelutilaisuus Jeff ja Ann VanderMeerin kanssa

Suoraa puhetta kustannusmaailmasta yhdysvaltalaiselta kirjailija-toimittajapariskunnalta! Jeff ja Ann ovat luvanneet vastata kaikenlaisiin yleisiin ja erityisiin kysymyksiin kirjoittamisesta, julkaisemisesta sekä kirjoittajana elämisestä. Molemmat ovat olleet tekemisissä kustannusmaailman kanssa yli kaksikymmentä vuotta ja seuranneet sanan työtä sekä kirjan taivalta kaikista mahdollisista näkökulmista - ensisijaisesti tietenkin kirjailijan ja toimittajan perspektiivistä. Mahdollisuus saada henkilökohtaista konsultaatiota epämuodollisessa ja hauskassa hengessä!

Tilaisuus on englanniksi.

Keskiviikkona 13.4.2011 klo 15.30-18 pääkirjastotalo Metsossa (luentosali 2)

Puolisitovat ilmoittautumiset ja lisätietoja:

Marianna Leikomaa
marianna.leikomaa at gmail.com

FILI on tukenut Ann ja Jeff VanderMeerin Suomen vierailua.

Wednesday, March 23, 2011

Ateljeekritiikistä lauantaina 26.3. Tampereella

Tieteis- ja fantasiakirjoittamisen lauantai
26.3.2011 klo 12.30-16
Pispalan kirjastotalolla Tampereella

Klo 12.30 – Suomen Tieteis- ja fantasiakirjoittajat esittäytyvät.

Klo 13. Ateljeekritiikki – mitä se on ja keneltä sitä saa? Kirjailija Anne Leinonen alustaa aiheesta. Tiukkaa kirjoittamisasiaa lajityypeistä riippumatta. Vapaata keskustelua kirjoittajia askarruttavista aiheista.

Klo 15. Suomen Tieteis- ja fantasiakirjoittajien kevätkokous

Lisäksi mahdollisuus tutustua mittavaan scifi- ja fantasiakirjallisuuden
myyntinäyttelyyn ”Kadonnut planeetta”. Esillä noin tuhat kirjaa klassikoista nykykirjallisuuteen.

Pispalan kirjastotalo (Tahmelankatu 14)
p. 03 223 9654
ma-pe 14-20 la 12-17
Scifi- ja fantasiakirjallisuuden myyntinäyttely Kadonnut Planeetta 12.3.-31.3.
Paras yhteys Tkl bussi 21

Tervetuloa!

Järjestäjät: Suomen Tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry, Pispalan kirjastotalo

Sunday, March 13, 2011

Sanan työ - Bruce Holland Rogers

Usein parhaat neuvot tulevat ihmisiltä, jotka ovat itse joskus tarvinneet apua. Bruce Holland Rogers tarjoaa kättä pidempää meille, joiden on vaikea keskittyä. Kirjassaan Word Work. Surviving and Thriving as a Writer yhdysvaltalainen kirjailija kertoo omiin kokemuksiinsa nojaten, miten päästään alkuun ja edetään askel askeleelta. Rogers itse kertoo olevansa ADD-persoonallisuustyyppiä. Hän käsittelee sen mukanaan tuomia haasteita - sekä myös etuja - kirjoittamisen kannalta.

Rogersin metodin paras puoli on sen armollinen asenne. Jos tuntuu mahdottomalta päästä alkuun, hän kehottaa istumaan alas ja kirjoittamaan, vaikka vain vartin. Mihin tahansa pystyy keskittymään vartin verran. Usein käy niin, että kun kerran on päässyt alkuun, kirjoittajaa ei pysäytä mikään.

Kirjan testit on koottu kirjoittamista käsittelevistä kolumneista. Ote on maanläheinen ja helposti samastuttava. Rogers kirjoittaa hienosti kirjoittamisen merkityksestä tekijälle sekä kirjoittamista koskevista valinnoista. Itse olen saanut käytännön vinkkejä ja apua erityisesti kirjan neljännestä ja kuudennesta osiosta, joissa käsitellään kirjoittamista ihmissuhteiden sekä kirjoittajan lähiympäristön kannalta, mukaanlukien kirjoittajapiirejä ja -kursseja.

Olen kärsimätön luonne. Minusta kaikkein vaikein läksy kirjoittamisessa on ollut sen hyväksyminen, miten kauan tietyt prosessit kestävät. En voi nopeuttaa tarinan valmistumista paperille siinä muodossa kuin haluan, tekstin oman äänen muodostuminen ottaa oman aikansa. Rogersin mukaan tärkeitä on tunnistaa, millainen työtapa toimii kunkin tekstin kohdalla, sen lisäksi että tunnistaa oman ominaislaatunsa kirjoittajana: posessi, joka väistämättä on aika hidas.

Rogers on kirjoittanut mm. romaanin Thirteen Ways to Water sekä lyhytnovellikokoelman Keyhole Opera. Hän on myös innostava opettaja, joka on vieraillut myös Suomessa Jyväskylän yliopistossa sekä Oriveden opistolla.

Thursday, March 10, 2011

Aiheeton

Kirjoitan, jännitän kirjoittaessani hartioita niin että veri lakkaa kiertämästä sormiin. Lämmittelen niitä hanan alla kuumassa vedessä. Viikko sitten otin esiin vanhan käsikirjoituksen, jonka olen lähettänyt aikoinaan kustantajalle ja saanut sen bumerangina takasin. Luin ensimmäiset kaksi sivua ja ajattelin, että saan tästä vielä jotakin. Aloitin käsittelyn ensimmäisestä luvusta ja totesin kolmannella sivulla, että tästä ei tule mitään. Jotta saisin ilmaistua sen minkä haluan koko kerronta on enemmän tai vähemmän muutettava toisenlaiseksi.

Nyt viikko on kulunut ja työskentelen yhä alun kimpussa. Alkaa näyttää, että tästä voi sittenkin tulla jotakin. Muutin käsikirjoituksen työnimen ja päähenkilön nimen. Oikeastaan minun pitäisi tehdä gradua, mutta tuskin kukaan Opetusministeriöstä lukee tätä blogia (jos tätä nyt yleensä kukaan lukee).

On erilaista työskennellä minä-kertojan kanssa edelliseen käsikirjoitukseen verrattuna. Vähän aikaa kesti, että löysin tyylin, jota tavoittelen. Siis tavoittelen, se ei vielä tarkoita että onnistun. Enemmän nyt-hetkeä, aisteja ja havaintoa, vähemmän analyysiä ja itsereflektiota. Raskasta ajatella, että edessä on sama prosessi kuin Moby Dollin kanssa (eli käytännössä koko tekstin kirjoittaminen uusiksi), mutta pieninä palasina, ei sitä muutenkaan voi tehdä.

Yritän pitää työhuoneen lämpötilan vähän matalampana, samalla pysyä itse virkeämpänä. Verryttelen välillä kylmiä sormia. Kirjoitan varastetulla ajalla, kirjoitan, kunnes jään kiinni.

Muuta tapahtunutta: Moby Doll meni painoon. Kolmen viikon odotus!

Tuesday, March 1, 2011

Ote Moby Dollista, luku 11

Nopea suihku, jokin vilahtaa aaltojen keskellä. Hope huutaa aluksen perästä, Jenny ei saa selvää. Kauempana pinnan alla näkyy jotakin valkoista, ei, vaaleanpunaista. Jennyn sydän pompahtaa ylimääräisen lyönnin hänen kurkussaan. Tumman veden alta syöksähtää näkyviin sileä valkoinen kallio. Lahtivalas nousee pintaan. Se on kaloja suuhunsa pyydystäessään pyörähtänyt ympäri ja paljastanut valkean vatsapuolensa. Sitten se katoaa yhtä nopeasti kuin on ilmestynytkin.

”Siinä! Ne ovat tulleet syömään”, sanoo Hope, joka on tullut seisomaan hänen viereensä.

Jenny kumartuu kaiteen yli ja tähyilee veteen. Lahtivalaita on joka puolella heidän ympärillään, mutta ne käyvät pinnalla vain nopeasti hengittämässä ja sukeltavat sitten taas. Paljon niistä ei näy, vähän selän kaarta ja evää, mutta se riittää Jennylle. Hän seisoo hiirenhiljaa, vaikka tajuaa toki, etteivät valaat välittäisi, vaikka hän huutaisi miten lujaa. Hän yrittää seurata katseellaan valaiden kulkua ja varoo häiritsemästä Hopea, joka on nyt ryhtynyt nauhoittamaan.

Hope viittaa hänet kannen toiselle puolelle. Hän antaa kuulokkeet Jennylle ja käy pyytämässä Märthalta, että tämä sammuttaisi hetkeksi aluksen moottorin. Jenny painaa kuulokkeet päähänsä. Aluksi hän ei kuule mitään, sitten hän on erottavinaan lyhyitä vihellyksiä ja vaimeaa, pulputtavaa ääntä.

Jenny sulkee silmänsä kuullakseen paremmin. Hän alkaa hyräillä itsekseen, ynistä epävireiseltä kuulostavia, falskeja nuotteja yrittäen samalla keskittyä kuuntelemaan heikkoja ääniä. Välillä äänet katoavat, välillä hän saa niistä selvän. Hän yrittää olla läpinäkyvä kuin vesi jonka halki äänet kantautuvat valtameren reunalta toiselle. Kuin yrittäisi simultaanitulkata kielestä, jota ei kunnolla hallitse. Hän ojentaa kuulokkeet Hopelle.

Ensin pelkkää harmaata vettä ja pilviä ja kaukaista rantaviivaa, sitten yhtäkkiä suuret, kummallisen muotoiset eläimet ilmestyvät kuin tyhjästä. Kuin harhakuvitelma, kangastus keskellä merta. Paitsi että valaat ovat todellisia, niiden suihkujen sihahdukset kuuluvat kannelle saakka. Vielä hetken valaiden kaarevat selkäevät kohoilevat vedestä siellä täällä, sitten ne ovat poissa.