Miksi kirjailija käy coneissa? (Kirjailija & conit 2/2)

Conit ovat fanien tapahtumia, jotka keskittyvät esimerkiksi kirjallisuuteen, sarjakuvaan, elokuviin, peleihin tai yleensä populaarikulttuuriin. Coneissa on tyypillisesti kunniavieraina tunnettuja kirjailijoita, paljon puheohjelmaa kuten paneelikeskusteluja, naamiaiset, luentoja ja työpajoja. Iltaisin pidetään bileitä.

Käsittelen tai sivuan tässä kirjoituksessa kotimaista Finnconia, ruotsalaista Sweconia sekä kansainvälistä Worldconia. Viimeiseksi mainittu järjestettiin ensimmäistä kertaa Suomessa vuosi sitten (lue edellinen postaukseni Helsingin Worldconista 2017 täältä). Pyrin vastaamaan kysymykseen, miksi kirjailijan kannattaa käydä coneissa, tai ainakin harkita osallistuvansa niihin.

Finncon on suomalainen tieteis-, kauhu- ja fantasiakirjallisuuden ystävien kokoontuminen, jossa keskustellaan kirjoista ja harrastetaan yhteistä asiaa eli toisin sanoen spekulatiivista fiktiota. Se on myös yksi suurimmista vuosittain järjestettävistä eurooppalaisista tieteiskulttuurin tapahtumista. Tyypillisesti Finnconissa on yhdestä kahteen ulkomaista kirjailijavierasta (tänä vuonna Lauren Beukes Etelä-Afrikasta) sekä yksi kotimainen kirjailija (tänä vuonna Maria Turtschaninoff) kunniavieraana, sekä akateeminen- ja/tai fanikunniavieras. Conit järjestetään vapaaehtoisvoimin. Turun Finnconissa heinäkuussa 2017 oli kolmisentuhatta osallistujaa.

Viime vuosina taiteilijajärjestöt ovat nostaneet keskusteluun sen tärkeän seikan, että kirjailijoiden ja taiteilijoiden pitää muistaa periä työstään palkkio. Mikä siinä sitten on niin hienoa, että pitää mennä coniin ilmaiseksi esiintymään, tai jopa maksaa siitä lystistä? Mikä kirjailijan vetää coneihin?

Conit tuovat karnevalistisuutta kirjallisuuteen muun muassa osallistujien arkisesta työasusta poikkeavan pukeutumisen ansiosta. Kuva: Olli Koskinen

Kirjallisuus pääosassa

Itselleni coneissa käyminen on luonteva osa tieteiskulttuurin harrastamista. Olen aloittanut coneissa käymisen jo ennen kirjoittajauraani, ja etenkin Suomen tieteiskirjoittajien jokavuotinen ohjelma eli niin sanottu Finnconin Kirjoittajaperjantai on ollut minulle tärkeä kirjoittajakoulu. Olen myöhemmin lisäksi ollut järjestämässä Finnconien puheohjelmaa vuosina 2011, 2012 ja 2016. Conit ovat meillä usein myös perheen kesälomareissuja.

Kun jotkut lapset pääsevät Särkänniemeen, minun lapseni pääsee Finnconiin – koko viikonlopuksi. Oi onnea. Kuva: Olli Koskinen

Parasta tapahtumissa on osallistujien innostus tieteis- ja fantasiakirjallisuutta kohtaan. On ihan eri asia puhua täyteen ahdetulle luentosalille vaikkapa urbaanista fantasiasta kuin höpistä kirjamessujen perälavalla kahdelle ja puolelle kuulijalle, joista yksi on oma äiti. Finnconista löytyvät omistautuneimmat lukijat, parhaat yleisökommentit ja fiksuimmat panelistit (hah!). Ammattilaisia ja harrastajia ei erotella, vaan ihmiset ovat kokoontuneet saman asian äärelle.

Paras tapa tutustua uusiin ihmisiin on osallistua kirjoittamista ja kirjallisuutta käsitteleviin paneeleihin. (Joskus saliin mahtuminen voi kiinni siitä, että istuu itse siinä paneelissa.) Coneissa myös myydään kirjoja, ja kustantamot ovat siellä esittäytymässä myyntipöytiensä kautta. Epävirallisessa ”käytäväohjelmassa” saa tavata toisia kirjoittajia, ikään kuin omaa heimoaan. Monta tärkeää keskustelua on käyty Finnconin lauantai-illan bileissä, tummuvassa kesäillassa.

Miten ohjelmaan pääsee mukaan?

Ohjelmaan pitää yleensä ilmoittautua itse. Tästä on jonkin verran epäselvyyttä niiden kirjoittajien ja kirjailijoiden keskuudessa, jotka eivät hengaa tiiviisti fandomissa eli suomeksi sanottuna harrastajakunnassa. Conit julkaisevat yleensä verkkosivuillaan ilmoittautumislomakkeen hyvissä ajoin ennen tapahtumaa. Hyvä ohjelmailmoittautuminen on esimerkiksi tällainen:

”Olen kirjailija Maija Jäärä. Olen kiinnostunut keskustelemaan kansanperinteen vaikutuksesta suomalaisessa kauhukirjallisuudessa (tms.). Hyvä keskustelija tästä aiheesta olisi myös kirjailija Mikko Töttö. Tarvittaessa voisin vetää myös paneelikeskustelun aiheesta.”

Ei-niin-hyvä muttei huonokaan ohjelmailmoittautuminen on tällainen:

”Olen kirjailija Harri Huu. Minulta ilmestyy kesällä fantasiasarjan kolmas osa Kääpiökerojen sotavaltias. Olen kiinnostunut kertomaan kirjastani ja omasta kirjailijantyöstäni tämän kesän conissa.”

Ihan isointa salia parhaaseen aikaan lauantai-iltapäivänä ei ehkä irtoa, mutta pääset ainakin kääpiöpaneeliin juttelemaan muiden mukavien kääpiökirjailijoiden kanssa.

Huono ohjelmailmoittautuminen (joskus näitä tulee ulkomailta) on tällainen:

”Edustan tv-sarjan tähteä Mickey Neverheard, tunnettu esimerkiksi sivuosista Battlestar Billionsissa ja Vampyyriaikakirjojen syyläisenä noitana. Hän tulee mielellään vieraaksi coniinne, jossa hän voi esiintyä esimerkiksi maksullisissa valokuvausessioissa fanien kanssa tai jakaa nimmareita.”

Parhaat coniesiintyjät ovat sellaisia, jotka ovat lukeneet lajista jotakin muutakin kuin oman tuotantonsa ja Susan Cooperin Pimeä nousee -sarjan joskus ala-asteella hämärällä 80-luvulla. Finnconin ohjelmatiimi tekee myös omaa esiintyjähankintaa, mutta jos et tiedä varmasti olevasi kutsuttavien vieraiden listalla ykkösenä, kannattaa olla itse yhteydessä. Ensi vuonna Finncon järjestetään Jyväskylässä 5.–7. heinäkuuta 2019.

Tasa-arvoinen osallistuminen?

Useimmista ulkomaisista tapahtumista poiketen Finncon on kävijöille ilmainen. Vaikka tapahtuma olisi kuinka pääsymaksuton, kirjailijat voivat olla eriarvoisessa asemassa sen suhteen, kuka tulee lähempää, kuka kauempaa, ja kenellä on varaa maksaa matkoista ja yöpymisistä.

Finncon on kiertävä tapahtuma, eli se järjestetään vuorovuosin eri kaupungeissa, käytännössä Helsingissä, Tampereella, Turussa tai Jyväskylässä. Voi toivoa, että ainakin johonkin kaupunkiin on lyhyempi matka (pohjoissuomalaiset eivät tosin tästä kauheasti hyödy). Finnconiin voivat ulkopaikkakuntalaisetkin osallistua myös vapaaehtoisena työvoimana eli vänkäreinä ja järjestää esimerkiksi ruokailut tai jopa majoituksen tätä kautta.

Periaatteessa Finnconista ei makseta kenellekään kulukorvauksia esimerkiksi matkoista tai majoituksesta. Käytännössä aina on pystytty järjestämään jotakin, jos tarve on ilmennyt. Osallistuminen kysyy tällöin aktiivisuutta ja yhteydenottoa järjestäjiin. Tampereella on esimerkiksi majoitettu venäläisiä scififaneja (joille ruplan kurssi tuotti maksuvaikeuksia) ylioppilasasuntolan kerhotilaan ja vänkäreitä taiteilijayhdistyksen toimistotiloihin. On järjestetty kimppakyytejä. Ylipäätään kotimaisten conien järjestäjät ovat ihmisiä, jotka ymmärtävät, että kaikki osallistujat eivät pysty venymään VR:n lipunhintojen tai kalliiden hotelliöiden maksamiseen.

Aarteita ja muistoesineitä kesältä 2018. Kuva: Saara Henriksson

Mistä rahkeet ulkomaille?

Coneissa käyminen ulkomaita myöten on kallis harrastus. Worldconin vakituiset kävijät ostavat tavallaan jäsenyytensä kaksi vuotta aikaisemmin, jolloin jäsenyydestä vasta kisataan. Äänestysmaksun saa muuttaa lisämaksulla varsinaiseksi osallistumismaksuksi. Näin säästää vuosien kuluessa satoja euroja. Worldconissa myös ne fanit, jotka ovat aliedustettuna esimerkiksi ihovärin (ihan totta!) takia, ovat voineet hakea maksuvapautusta.

Tai sitten voi matkustaa johonkin lähemmäs. Naapurimaan Swecon on Finnconia pienempi tapahtuma, mutta sielläkin kunniavieraat ovat parasta A-luokkaa, ja tähänkin coniin ostetaan erikseen jäsenyys. Sweconissa on välitön tunnelma ja hyvä meininki. Ensi vuoden Swecon eli Replicon järjestetään 14.–16.6. Västeråsissa.

Pohjoismaisilla faneilla on mahdollisuus matkustaa erityisen fanirahaston turvin toiseen maahan coniin. Joka vuosi valitaan niin sanottu NOFF-edustaja, jolle kerätään hyväntekeväisyyshuutokaupassa varat pohjoismaiseen coniin matkustamista varten. Tänä vuonna Sweconissa eli Fantastikassa Tukholmassa Suomea edusti Rinna Saramäki.

Sitten ovat ihan ammattitaiteilijoiden apurahat. Minä ja puoliso olemme hakeneet ja saaneet matkakorvauksia ruotsalaiseen Sweconiin esimerkiksi KIDE-rahastosta (yksityisen kopioinnin hyvitysmaksurahasto). Myös Taiteen edistämiskeskus ja Suomen Kulttuurirahasto myöntävät matka-apurahoja taiteilijoille. Where there’s a will, there’s a way.

Lopuksi

Conit eivät ole kaikkien kirjailijoiden juttu. Vähintään ne vievät matkustamisineen osallistujilta paljon voimia ja työaikaa, rahasta puhumattakaan. Kuitenkin verkostoitumiseen, hauskanpitoon ja oman alan ihmisten kanssa turisemiseen conit ovat omiaan. Mikäli tätä kirjoitusta lukee joku coniin vielä uskaltautumaton spefi-kirjoittaja, kannustan vähintään pistäytymään, mikäli jokin con paikkakunnallasi järjestetään!

***

Finnconissa 11.-13.7.

Ylihuomenna eli perjantaina yksi tämän vuoden parhaista projekteista saapuu maaliinsa, kun kirjoittajaopas Kummallisen kirjoittajat. Fiktiivisen maailman luominen ilmestyy. Julkaisijana on Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat ry ja toimittajina Anne Leinonen, Irma Hirsjärvi ja minä. Opas on muodoltaan artikkelikokoelma, jossa kirjoittajina on kotimaisen spekulatiivisen fiktion sekä nousevia että vakiintuneita tähtiä.

Sisällysluettelo näyttää seuraavalta:

Tiina Raevaara: Tarina syntyy ideoiden leikkauspisteessä
Saara Henriksson ja Anne Leinonen: Rakenne kannattelee tarinaa
Markku Soikkeli: Selittämisen taide ja outojen yksityiskohtien välttämättömyys
Liisa Rantalaiho: Jännitettä rautalankaan. Tarinan yhteiskunta ja politiikka
Eija Lappalainen ja Anne Leinonen: Routasisarusten maailman rakentaminen
Jussi Katajala: Historiallisen spefin kirjoittaminen
Heikki Nevala: Pelon elementit eli tunnelman kirjoittaminen kauhupainotteisesti
Tommi Vänni: Lukijan hämäämisestä
J.S. Meresmaa: Romanttinen fantasia ja sen luominen
Tuomas Saloranta: Tarinan kirjoittaminen
Shimo Suntila: Kirjoittajan työkalupakki. Pyhä kolminaisuus: lukeminen, palautteen saanti ja palautteen anto
Boris Hurtta ja Irma Hirsjärvi: Parateksti ja konteksti eli mitä kirjan ympärille
Katri Alatalo: Onko fantasialla tulevaisuutta?
Saara Henriksson: Isona minusta tulee kirjailija
Irma Hirsjärvi: Lue muutakin! Lyhyt johdatus siihen muuhun kirjallisuuteen.

Upean kansikuvan on laatinut Maija Pietikäinen. Oppaan voi tilata täältä.

Kirja julkistetaan osana Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien 30-vuotisjuhlintaa Finnconissa Jyväskylässä. Tämä Suomen suurin tieteis- ja fantasiakulttuuritapahtuma järjestetään viikonloppuna eli 11.-13.7. Jyväskylän yliopiston liikuntakasvatuksen laitoksen tiloissa.

Lähdemme siis perjantaina koko perhe Finnconiin, paitsi mies, joka osallistuu tutkijatapaamiseen ja lähtee jo huomenna. Viikonlopun aikana osallistun julkkareiden lisäksi Writers Unite -tapaamiseen eli kansainväliseen kirjoittajamiittiin, johon ovat tervetulleita kaikilla kielillä kirjoittavat ja kirjoittamisesta kiinnostuneet kävijät.

Sunnuntaina aamupäivällä toimin puheenjohtajana kotimaisen spekulatiivisen fiktion monimuotoisuutta käsittelevässä paneelikeskustelussa Vaniljavanukasta ja vaihtoehtoja. Samana päivänä pidän ns. pecha kucha -esityksen aiheesta Kirjailijan kummallinen työ yhdessä kolmen muun kirjailijan kanssa. Kannattaa tulla kuuntelemaan ja katsomaan kuvia! Tässä yksi esityksen valokuvista, saa yrittää arvata, miten se liittyy kirjailijan työhön.

Tänä vuonna Finnconissa on erityisesti hienoja työpajoja: historiallisia aselajeja, kalevalamittaisen runon kirjoittamista ja lapsille lohikäärmeaskartelua. Kannattaa siis ehdottomasti tulla paikalle! Nähdään siellä.

Finnconin koko ohjelma on täällä.

Kesän tapahtumia

Kesä tuo tervetullutta vaihtelua rutiineihin, vaikka kirjoittajahan ei koskaan ole täysin lomalla. Vaihtelua tuovat erilaiset kirjallisuustapahtumat, joita kesällä on tarjolla runsaasti. Annikin runofestivaalin OFF-ohjelmistossa Tampereella järjestettiin tänä vuonna Osuuskumman ja Tukkateatterin reading-ilta Fantastisia tarinoita. Illan aikana kuultiin neljä novellia osuuskummalaisten ja Tukkateatterin näyttelijöiden lukemana. Minulta luettiin tapahtumassa Huomenna tuulet voimistuvat -antologiassa ilmestynyt Painovoiman sieppaamat. Oli hauskaa kuulla omaa tekstiään luettavan näyttämöllä, minulla ei ole aikaisemmin ollut siihen tilaisuutta.

Seuraava voimanponnistus on tieteis- ja fantasiakulttuuritapahtuma Finncon, joka järjetään tänä vuonna Helsingin Kaapelitehtaalla 5.-7. heinäkuuta. Tänä vuonna en ole tapahtuman järjestäjäpuolella mukana, mutta edustamassa osuuskuntaa ja esiintymässä kyllä. Sunnuntaina 7.7. olen puheenjohtamassa kirjoittamisaiheista paneelikeskustelua otsikolla Writer's Choise. Lisäksi suunnitteilla on Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien perinteinen kirjoittajatapaaminen sekä kahvipöytäkeskusteluja Suomen lähialueiden kirjoittajien kanssa. Tänä vuonna Finnconissa on mahdollisuus myös saada tekstistään palautetta kansainvälisiltä kirjailijavierailta. Lisätietoa täällä.

Finnconissa julkistetaan lisäksi toimittamani käännösnovellikokoelma Perhonen ja jaguaari, ensimmäinen suomennettu teos Finnconin kunniavieraalta ja nousevalta tähdeltä Aliette de Bodardilta. Luvassa on myös kotimaista esikoisproosaa osuuskunnan kirjoittajilta, kun Jussi Katajalan novellikokoelma Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita sekä Samuli Antilan kivikautiseen Suomeen sijoittuva romaani Kirveenkantajat julkaistaan. Lisätietoa osuuskunnan kesän julkaisuista täällä.

Kesän paras tapahtuma on mökillä kirjoittaminen. Pääsemme tänäkin kesänä sukulaisteni mökille, jonka varustukseen kuuluu rantasaunaan rakennettu työhuone. Vuorottelemme miehen kanssa työhuoneen käytössä niin, että kumpikin pääsee myös rentoutumaan pihatöiden parissa... tai television...

Päivitän blogia kesällä satunnaisesti. Hyvää kesää kaikille Margaret Pennyn muistikirjan lukijoille!

PS. Huomenna tuulet voimistuvat -antologiaa on luettu verkkolehti Fifissä.

PPS. Tapahtumien yönä 8.8. voi jälleen kuulla Pirkkalaiskirjailijoita, myös minua, Suomalaisen Kirjakaupan myymälöissä Tampereella.

Jyväskylän Finnconissa: Perjantai

Täällä taas, Finnconissa siis. Tänä vuonna kirjallisuudentäytteiseen con-ohjelmaan lomittuu 2-vuotiaan nukuttamista ja syöttämistä hotellihuoneessa. Käytänkin tilaisuutta hyväkseni paitsi akkujen lataamiseen, myös raportoimiseen suoraan paikan päältä. Saavuimme Jyväskylään itse asiassa jo eilen, mutta varsinainen con alkoi vasta tänään. Eilen mies osallistui tutkijatapaamiseensa ja minulla oli ilo treffata pari tuttua kirjoittajaa, jotka osallistuivat Jyväskylän Kesän Kuultavia-ääninovellikilpailuun.

Päivä on ollut kuuma, Jyväskylässä oli tänään jo aamulla 23 astetta lämmintä. Finnconin järjestäjät ovat joutuneet kohtaamaan saman ongelman kuin monissa suomalaisissa kodeissa kesällä 2010: rakennukset on suunniteltu keräämään niin paljon lämpöä ja auringonvaloa kuin mahdollista, eikä koneellista ilmanvaihtoa juuri tunneta. Kuumin kesä 75 vuoteen on niittänyt uhreja con-vieraiden joukossa, ja ensiksi ratkaistavaksi asiaksi joka ohjelmanumeron kohdalla on muodostunut se, miten saada tapahtumavieraille tarjoiltua tarpeeksi vettä ja hengitysilmaa. Kirjailijatalon ohjelma siirrettiin suosiolla ulkotiloihin, johon talon puutarhan puoleinen terassi tarjosi oivalliset, joskin ahtaat puitteet.

Finncon-perjantai oli ohjelmaa täynnä. Tutkijatapaamisessa akateemisia papereita proseminaaritöistä väitöskirjan artikkeleihin kommentoivat Markku Soikkeli, Frans Mäyrä ja Liisa Rantalaiho. Kirjailijatalolla keskusteltiin Hugo-palkintoa vuonna 2010 tavoittelevista novelleista. Lisäksi ohjelmassa oli tutustumisretki hiukkaskiihdytinlaboratorioon.

Myös Suomen Tieteiskirjoittajien tapaaminen pidettiin Kirjailijatalon tiloissa. Nova-sijoittuneille kirjoittajille järjestettiin palauteseminaari, jossa osallistujat saivat kommentoida toistensa tekstejä. Kotimainen kunniavieras Sari Peltoniemi puhui otsikolla Kirjoittamiseni juuret (tämä ohjelmanumero meni minulta ohitse, sillä häärin tuolloin kirjailijatalon keittiössä). Ulkomaiset kunniavieraat Pat Cadigan ja Ellen Kushner jakoivat runsaslukuiselle yleisölle viisauttaan kirjoittamisen taidosta, allekirjoittaneen haastattelemina.

Keskusteltavaa riitti, sillä kirjailijavieraamme ovat työskentelytavoiltaan erilaisia: Ellen Kushner luottaa vertaistukeen, -kritiikkiin ja keskusteluun (hän kuulemma ajattelee parhaiten puhuessaan), kun taas Cadigan ei näytä tekstiä kenellekään ennen kuin se on valmis. Pulmatilanteessa hänen on itse löydettävä tiensä ulos, sillä kukaan toinen ei voi sitä hänen puolestaan tehdä kuitenkaan.

Pat Cadigan sanoi olevansa enemmän lyhyen proosan kirjoittaja, kun taas Ellen Kushner kertoi, miten hänen useat novellinsa ovat muistuttaneet enemmän romaanin lukuja. Yhtäläisyyksiäkin molempien uralta löytyy. Molemmat ovat olleet pitkään osa sf-fandomia ja luoneet sen kautta arvokkaita kontakteja. Kumpikin on kirjoittanut myös tilaustöitä, Kushner "luo oma seikkailusi" -kirjoja ja Cadigan elokuvien romaaniversioita sekä elokuvien maailmaan sijoittuvia tarinoita. (95 000 sanan tavoitteen täyttäminen kysyy muuten kekseliäisyyttä. Eräästä tällaisesta kirjastaan Cadigan totesi, että henkilöt olivat hyvin taipuvaisia introspektioon...)

Kirjoittaja ei työskentele tyhjiössä, vaan häntä auttavat monet ihmiset. Pat Cadigan muisti muiden muassa ystäväänsä ja mentoriaan Robert Heinleinia, Ellen Kushner puolestaan kiitteli pitkäaikaista toimittajaansa Ellen Datlowia (joka meillä oli kunnia saada Jyväskylään kunniavieraaksi kolme vuotta aikaisemmin). Kirjailijat kehottivat yleisössä istuvia tulevia kirjoittajia löytämään oman lajinsa ja ne keinot, jotka toimivat kunkin kirjoittajan kohdalla. Yleispäteviä sääntöjä tekstin tekemiseen ei ole. Tekstejä kannattaa lähettää pelottomasti eteenpäin, sillä hylkäämistä ei käytetä kirjoittajaa vastaan. Pitää vain yrittää uudelleen.

Iltapäivä päättyi Nova-palkintojenjakoon. Aloitteleville kirjoittajille suunnattu kilpailu järjestettiin tänä vuonna 11. kerran. Vuoden 2010 Nova-palkinnon voitti jyväskyläläinen kirjoittaja Tomi Jänkälä novellillaan "Uralin sininen". Toiseksi tuli porvoolainen Jaana Lehtiö novellillaan "Palautus" ja kolmanneksi espoolainen Anna Malinen novellillaan "Vihat". Kilpailuun osallistui 96 kirjoittajaa yhteensä 128 novellilla.

Tuomariston mukaan kisan kärki oli tällä kertaa tasainen, mutta kymmenen kärki nousi melko selkeästi erilleen. Kaikkien finalistinovellien tarinakaaret ovat eheämpiä kuin edellisinä vuosina, mutta ongelmia oli kuitenkin henkilöhahmojen syvyydessä. Suosittuja teemoja tänä vuonna olivat lisääntyminen, ekologia, eläinten oikeudet ja vuodesta toiseen kirjoittajia kiehtova aihe, elämän ja kuoleman välinen raja ja sen ylittäminen suuntaan tai toiseen.

Ohjelman lisäksi seurasimme perjantaina yhdistyksemme lehden Kosmoskynän vaiheita postin hukkaamana pakettina (puhelimen välityksellä), ihailimme kunniavieraiden viuhkoja, juoksimme lapsen perässä kirjailijatalon puutarhassa ja tapasimme viehättävän Ievan Latviasta. Huomenna jatketaan.