Wednesday, September 26, 2012

Syysväsymys

Huonon muistini yksi oire on se, että aina syksyn alkaessa olen tarmoa täynnä enkä muista, miten hitaaksi ja ankeaksi kylmä ja pimeys pahimmillaan tekevät. Periaatteessa pidän syksystä. Molemmat kirjanikin tapahtuvat syksyllä. Kausimasennuksen ensimmäiset oireet tulevat kuitenkin yleensä jo syyskuussa. Väistämättä koittaa se aamu, jolloin kaikki tekemiseni näyttäytyvät turhanpäiväisinä ja koko olemassaoloni kyseenalaisena.

Masennus on yhtä paljon turhautumista omaan saamattomuuteen kuin todellista, mitattavissa olevaa saamattomuutta. Jokainen masennuksesta kärsinyt tietää, mistä puhun. Masennusta koskevissa kyseytutkimuksissa on havaittu, että juuri masentuneiksi itsensä ilmoittavat ihmiset ovat sitä mieltä, että masentuneiden pitäisi vain ottaa itseään niskasta kiinni ja ryhtyä hommiin. Olkoonkin, että ajatus saa masentumaan vain entistä enemmän. Yleensä masentuneiden omat aikaansaavuuden mittarit ovat vielä epärealistisia. Se on osa masennuksen yliotetta.

Joinakin aamuina minut auttaa sängystä ylös ajatus, että kun mies ja lapsi häipyvät ovesta saan käydä olohuoneen makuulleni olohuoneen matolle ja vain olla. En koskaan tee sitä, koko päivän makaaminen lattialla on kuitenkin liian tylsää ja tapahtumaköyhää minulle. Mutta kun antaa itselleen armoa ajatuksen tasolla, se auttaa.

Se ja energiajuoma.

Sain kutsun esiintymään Turun kirjamessuille Kirjakahvila-lavalle sunnuntaina klo klo 13.30. Helsingin kirjamessuilla esittelen Linnunpainoa Rosebudin osastolla perjantaina 26.10 klo 15.20. Kannattaa tulla kuuntelemaan myös scifi-paneelia Louhi-lavalle klo 16. Tuolloin keskustellaan Edgar Rice Burroughsin Mars- ja Sergei Lukjanenkon Yöpartio-kirjoista. Äänessä Henriksson, Konttinen, Rajaniemi & Sisättö.

Wednesday, September 19, 2012

Neuvot

Rakastan neuvoja ja olen kova kysymään niitä.

Parhaat neuvot saa sellaisilta, jotka ovat onnistuneet jossakin asiassa hyvin tai tekevät sitä paljon. Kannattaa miettiä, kuka asiasta tietää. Esimerkiksi kun tarvitsin vinkkejä muuttoon, kävin katsomassa yhdysvaltalaisen Flylady-siivousryhmän sivuilta. Siellä vinkkejä jakoivat Yhdysvaltain armeijan upseerien vaimot, jotka joutuvat parhammillaan vuoden välein muuttamaan ison talon irtaimiston. Tietävät, mistä puhuvat. Netti on pullollaan vinkkejä ja opastusta, jossa asiasta innostuneet jakavat omia näkemyksiään - itse pitää vain päättää, keneltä kannattaa ottaa vastaan neuvoja esimerkiksi kirjan markkinoinnista tai lapsen kasvattamisesta.

Parasta on, jos voi kysyä joltakin tutulta. Minulla on ollut yhdistystoiminnan kautta onni tutustua moniin viisaisiin vanhempiin kirjoittajiin, jotka ovat auttaneet keltanokkaa. Kirjoittajaringissä he ovat lempeästi toppuutelleet, että se ensimmäinen rävellys ei ehkä ole ihan painokelpoinen ja että tekstejä kannattaa ja pitää työstää ja jatkaa. Pidemmälle ehdittyäni he ovat antaneet palautetta ja neuvoneet ihan käytännön asioissa, miten teksti tai käsikirjoitus pitäisi viimeistellä ennen lähettämistä.

Kirjoittajayhteisössä toimiminen edellyttää luottamusta. Nämä ihmiset ovat käyttäneet aikaa ja energiaa minuun ja teksteihini. Kirjoittajat ovat tyypillisesti itsekkäitä olentoja, joita jokaista kiinnostaa se oma napa ennen kaikkea. Samalla pitäisi kuitenkin muistaa paitsi vastavuoroisuus, myös hyvä henki ja jonkilainen kiitollisuus siitä, mitä toiset ovat minun vuokseni tehneet. Niin auttamalla kuin neuvomallakin. Samoin vaikka miten välillä tekisi mieli toisten mielipiteitä kuunnellessa nakella niskoja ja sanoa, että minä olen niin suuri taiteilija etten tarvitse tällaista, porukka minut maan pinnalle joka kerran. Se on hyvä se.

Yritän olla antamatta neuvoja, joita ei ole pyydetty. Yritän, en siis useinkaan onnistu, koska annan niitä solkenaan. (Paitsi täällä blogissa en edes yritä olla neuvomatta, mutta itsepähän luette.) Pyytämättömien neuvojen antamiseen liittyy valtasuhde tyyliin täti opettaa. Pahimmillaan pyytämättä annettu neuvo toimii itseään vastaan ja kohde vain suuttuu eikä sitten ainakaan tee niin kuin ehdotat. Tuttua varmasti kaikille pienten lasten vanhemmille. Tai isompienkin. Itse olen hirveän huono ottamaan vastaan opastusta, jos se on annettu mielestäni väärästä suunnasta. Vaikka neuvo olisi sinänsä hyväkin.

Parasta lukemista netissä mielestäni on SFWA:n blogi, jossa kokeneet kirjoittajat antavat neuvoja nuoremmille. Se on minulla selaimessa aloitussivuna. Aloittelevien kirjoittajien kohdalla toivon, että nämä löytäisivät oman porukkansa. Harva kirjoittajakaan on lopulta niin yksinäinen susi, ettei toisten kannustuksella ja rohkaisulla olisi merkitystä.

---

Linnunpaino meni painoon, hehe tautologia. Antibioottikuurin viimeinen päivä on päällä ja väsyttää armottomasti. Uutta romaania on noin 50 sivua alkua. Viikon sisällä on ollut mitä kauneimpia syyspäiviä, mutta pitkittyneen flunssan vuoksi tuntuu, että lähinnä raahaudun eteenpäin, raah raah...

Monday, September 10, 2012

Kirjoittajan maljapuhe

Magdalena Hai haastoi pitämään maljapuheen blogissani. Puheessa täytyy luetella viisi asiaa, joista olen kiitollinen. Jätän puheen ulkopuolelle tällä kertaa sen, miten kiitollinen olen perheestä, kodista ja ystävistä noin yleensä. Keskityn kirjoittamiseen ja kirjallisuuteen liittyviin asioihin. Olen vilpittömästi ja sydämeni pohjasta kiitollinen siitä, että

1. saan laatia itse omat sääntöni. Elän vapaassa maassa, jossa taiteen tekemisen ehdot ovat jokaisen itsensä määriteltävissä. Valtiovalta ei rajoita kirjailijoiden tai toimittajien itseilmaisua.
2. kirjoittaminen on minulle mahdollista myös taloudellisesti. Kunnat subventoivat päivähoitoa, jotta myös vähemmän tienaavan vanhemman on mahdollista työskennellä eikä hänen ole pakko jäädä kotiin hoitamaan lasta.
3. ympärilläni on kirjoittavia ihmisiä, jotka tukevat minua. Kriitinen palaute, vertaistuki ja yhdessä toimiminen ovat parasta kirjoittajayhteisöön kuulumisessa. Haluan antaa yhteisön toiminnalle myös oman panokseni ja siirtää saamiani lahjoja eteenpäin.
4. joku julkaisee teoksiani. Kirjailijaa ei ole ilman kustantajaa.
5. esikoisteokseni on löytänyt lukijoita ja herättänyt vastakaikua.

Kiitollisuudenaiheet eivät ole tärkeysjärjestyksessä. En tällä kertaa jaa meemiä eteenpäin kenellekään tietylle, mutta toivon, että bloggaavat lukijat tarttuvat siihen jos aihe houkuttelee kirjoittamaan.

Viikonloppu vierähti kirjallisessa seurassa Pirkkalaiskirjailijoiden vastaperustetulla Romaaniklubilla sekä Teetä ja tarinoita -illanvietossa Kotipehkun takkatulen ääressä. Tänään alkaa sf/f-kirjoittajakurssi Sampolassa. Mukavaa mennä ohjaamaan kirjoittajaryhmää kesätauon jälkeen. Ostin hilpeänvärisen munakellon, jotta voisin ajastaa kirjoitustehtäviä helpommin. Ajastinta voisi kokeilla kotonakin ja pakottaa itsensä keskittymään edes 25 minuutiksi yhteen asiaan, kuten romaanin kirjoittamiseen. Pring!

Sunday, September 2, 2012

Mediapaasto

Lueskelin tässä elämäni ensimmäistä liikkeenjohdon opasta ja pohdin, miten paljon netistä ja ylipäätään lukemastani on ylipäätään oman ajattelutapani tai arvojeni affirmaatiota. Tässä nyt ei ole mitään uutta tai erilaista. Moni on huomannut saman. Kirja oli kuitenkin ihan hyvä muistutus siitä, miten vähän päivittäisessä mediadieetissäni on aidosti uutta tai toimintaani muuttavaa tietoa. Aivan hyvin pärjäisin ilman aamuista Hesaria ja sen mukanokkelia kolumneja tai uutisia, jotka eivät vaikuta elämääni mitenkään. Jos lukisin aamiaispöydässä lehden sijaan runokokoelmia, joita meillä on runsaasti ja melkein kaikki lukemattomia, voisin ryhtyä päivän töihin aivan yhtä hyvin ellen vielä paremmin.

Mietiskelin lukutottumuksiani senkin kannalta, että keväällä asettamani sadan kirjan haaste ei ole oikein edennyt. Asetin itselleni haasteen, että en osta uusia kirjoja ennen kuin olen lukenut hyllystä sata "vanhaa". Olen hidas lukija, koska minulla on niin paljon muita harrastuksia (mm. neulominen sulkee tehokkaasti pois lukemisen vaan ei television katselua). Suurimmaksi osaksi kuitenkin se, että kirjat jäävät hyllyyn pölyttymään, johtuu päivittäisestä netin lätkytyksestä. On varmaan ihmisiä jotka vain pistäytyvät netissä tarkistamassa sähköpostinsa, mutta minä en ole yksi heistä.

Tyhjänpäiväisten sanomalehtien, uutissivustojen, Facebookin ja keskustelufoorumien selaaminen vie aikaa kaunokirjallisuuden lukemiselta. Sanomattakin on selvää, että se vie aikaa myös kirjoittamiselta. Hyvään alkuun mediapaastossa pääsin kuitenkin sen ansiosta, että kymmenen vuotta käyttämäni yliopiston sähköpostiosoite jäi pois käytöstä. Sen myötä pääsin eroon lukuisista sähköpostilistoista, joihin olen tullut liittyneeksi. Tästä rohkaistuneena yritän vähittäin karsia myös muita aikaa vieviä oheistoimintoja. Romaanin alku, johon en ole koskenut viikkoon, odottaa jatkoa.

Perjantaina olin miehen kanssa kustantajan syyskauden avajaisissa. Oli kiinnostavaa kuulla, mitä kaikkea Intolta ilmestyy tai on jo putkahtanut painokoneiden sisuksista. Ennen kaikkea oli mukava tavata kirjabloggareita tilaisuuden aluksi. Onnea viisivuotiaalle Intolle! Seuraavan kerran ihmisten ilmoilla Turun kirjamessuilla 7.10. klo 13.30.