“Musiikki vyöryy ylitsemme ja hartsatut tossunpohjat iskevät naarmuja parkettiin. Joissain kohdissa lattia on niin liukas, että minun ja Juuson on pidettävä kaikki lihakset jännitettyinä, jotta pysyisimme pystyssä. Minä hikoilen, Juuso hikoilee, ilmassa lentää pölyä ja hartsia ja hikeä. Punainen vuorisilkkihame liimautuu reisiin, tanssin ja taivun tanssiparin käsivarsilla, sininen valo tekee kuun sirpin lattiaan, hillitön tanssija yön kehällä.”
Linnunpaino arvostelussa:
Marissa Mehr Turun Sanomissa
Eija Komu Savon Sanomissa
Tiina Tanttu Kiiltomadossa
Anna Kankaanpää Voimassa
Blogi: Routakoto
Blogi: Sinisen linnan kirjasto
Blogi: Tea with Anna Karenina
Blogi: Uppoa hetkeen
Blogi: Lainatädin lukuvinkit
Blogi: Calendula
Blogi: Vielä yksi rivi...
Blogi: Kirsin kirjanurkka
Blogi: Kaleidoscope
Muualla:
Etelä-Suomen Sanomat
Kaltio 6/2012
Osta Linnunpaino:
Hei Saara! :)
ReplyDeleteMeillä oli koulussa tehtävänä tehdä kirjailijakansio suomalaisesta kirjailijasta ja yhdestä hänen teoksestaan. Selailin vähän internetissä, ja törmäsin kirjaasi Linnunpaino. Harrastan itsekin balettia, ja olin heti varma, että haluan lukea kyseisen kirjan. Onneksi luinkin, pidin siitä valtavasti! Kuvaukset olivat upeita ja todenmukaisia. Olen 15-vuotias, enkä vielä kovin taitava lukija. Siksi minun on toisinaan hankala ymmärtää kirjan ''punaista lankaa.'' Luin kirjan ensimmäiset 4 kappaletta kolmeen kertaan ja sitten pääsin kunnolla vauhtiin. ''Ahmin'' koko kirjan kerralla siitä loppuun saakka. Pääsin hyvin sisälle teokseen, ja sen teemaan, mutta viimeinen lause sai minut ymmälleni: ''Linnuksi hän on aika painava.'' En oikein ymmärtänyt lausetta. Lieneekö siinä jokin salainen merkitys tai lukko, jota ei voi helposti avata, ellei ole taitava lukija ja tulkitsija. Joka tapauksessa, lukukokemus oli mielenkiintoinen ja elämyksellinen.
Minun pitää etsiä tietoa sinusta, ja joitain asioita olen löytänytkin kirjan takaa, sekä täältä blogistasi. Muualta internetistä en kuitenkaan ole löytänyt paljoa tietoja. Olin todella yllättynyt, kun huomasin, että sinulla on oma blogi. Tässä voisi olla upea mahdollisuus kysyä sinulta muutamaa asiaa kirjaan, ja sen kirjoittamiseen liittyen, ja olisin enemmän kuin onnellinen, jos voisit vastata minulle. :)
Olen pohtinut muun muuassa sitä, kauan olet harrastanut balettia? Vaikken itse ammattitanssija olekaan, kirjassa olit mielestäni kuvannut ''oikean'' balettitanssijan arkea ja ajatuksia todella osuvasti. Mietin myös, mistä sait idean kyseiseen romaaniin, kenties Ritari Siniparta -sadusta? Kirjoititko kirjaa itseksesi ''omissa oloissasi'', vai onko kirjassa myös muiden ihmisten, kenties ystäviesi ajatuksia? Kun sait idean tällaiseen kirjaan, alotitiko heti, vai annoitko ajatuksen muhia joitain viikkoja, kenties kuukausia tai jopa vuosia? Siinä olikin kysymyksiä kerrakseen. Jos vain ehdit ja haluat, voit vastata minulle tänne, omaan blogiini (www.lempin.blogspot.com) tai sähköpostiini: lemp1_@hotmail.com
Kiitokset vielä hienosta teoksestasi!
Ps. Saanko luvan käyttää kuvaasi kirjailijakansiossani?
Hei Lempi, kiitos kommentistasi. Mukavaa, että olit pitänyt Linnunpainosta. Tässä vastauksia kysymyksiisi.
ReplyDeleteKirjan viimeisen kommentin saa lukija ymmärtää miten haluaa, mutta itse ajattelen, että "lintu" kuvaa sitä, miten Lilja näkee Tommin: Tommi on sitoutumisen asteeltaan tai sydämeltään ensin "kevyt" kuin lintu, mutta lopussa Lilja ymmärtää, että Liljan omat tunteet tekevät Tommin merkitykseltään painavaksi.
En ole itse tanssinut ammatikseni enkä ole ollut ammattiin valmistavassa balettikoulussa, mutta olen harrastanut balettia ja modernia tanssia 15 vuotta. Aloitin 3-vuotiaana. Pidin tauot murrosikäisenä, ylioppilaskirjoitusten aikaan ja lapsen syntymän jälkeen. Sain idean romaaniin, kun katsoin mukana treenaavia nuorempia tyttöjä ja mietin, millaisia huolia heillä mahtaa olla: he näyttivät tanssiessaan niin huolettomilta, mutta tanssi ei ole kenenkään koko elämä. Siniparta tuli mukaan kuvioon myöhemmin, mutta en tarkkaan muista, missä vaiheessa.
Aloin kirjoittaa ajatuksiani muistiin saman tien, mutta itse romaanin valmistuminen vei kauan. Kirjoitin sen pari kertaa itse asiassa kokonaan uusiksi vuosina 2005-2012. On tavallista, että romaanit (lyhyetkin) ovat pitkiä prosesseja, joiden aikana tehdään myös muuta työtä.
Kuvaa saa käyttää kirjailijakansiossa. Onnea blogin pitämiseen ja hauskaa kevättä! T:Saara