Tuesday, October 25, 2011

Lokakuu on kirjakuukausi

Joku, joka kirja-alan aikanaan on perustanut, on ilmeisesti päättänyt että lokakuussa tapahtuu kaikki. Silloin pidetään Frankfurtin, Helsingin ja Turun kirjamessut. Palkintojen lyhytlistoja ja apurahoja menee kiinni tai ratkeaa. Ennen kaikkea lokakuussa ilmestyy paljon kiinnostavaa kirjallisuutta.

Perjantaina istun Helsingin kirjamessuilla Jarmo Papinniemen haastateltavana esikoiskirjapaneelissa klo 16 Takauma-lavalla. Mukana ovat ainakin entinen pomoni Anna Tommola sekä mainio Marisha Rasi-Koskinen, esikoiskirjailijoita molemmat. Rosebudin osastolla piipahdan klo 18, haastattelijana Elina Simes. Saa tulla kuuntelemaan ja moikkaamaan!

Turun kirjamessuilla oli hauskaa, mutta kiireistä. Valasiltapäivä eli asiantuntijoista (David Rothenberg Rauno Lauhakangas, Risto Isomäki) oli messujen ehdottomasti unohtumattominta antia. Kuin olisin astunut sisälle omaan kirjaani. Kirjoitan myöhemmin enemmän messukokemuksista, nyt pitää mennä raivaamaan vaatehuonetta ennen tuholaismyrkyttäjän tuloa. Kiinnostavia esikoiskirjoja olen saanut niitäkin haalittua omaan hyllyyni, arvosteluja on tulossa tänne blogiin.... jonakin päivänä...

Sunday, October 23, 2011

Kirjoituskutsu ja novellintuunausta

Kirjoituskutsu: Ursula 2012

Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio (URS) tekee uuden aluevaltauksen romanttisen viihteen puolella. Kesällä 2012 ilmestyy ensimmäinen Ursula-lehti, jossa uljaat ritarit pelastavat neitonsa lohikäärmeiltä, tai toisin päin. Ehkäpä kolmikko löytää yhteisymmärryksen yhteisasumisen merkeissä? Vain mielikuvitus on rajana!

Etsimme Ursulaan spefitarinoita, jotka ovat romanttisia ja seksikkäitä mutta samalla myös viihdyttäviä ja hauskoja. Jännitystä ei myöskään tarvitse kaihtaa. Ursulaan saa mielellään kirjoittaa nimimerkillä!

Tarjottavat tekstit lähetetään toimittajille Saaralle (sahenr (a) utu.fi) sekä Teemulle (mestari (a) posliinimestari.net). Ei palkkioita, ei voittoja. Lehti ilmestyy PDF-muodossa netissä sekä omakustanteisena paperiversiona Finnconissa 2012.

Lisätietoja URS-hankkeista: http://urs.fi/

---


STk:n tuunauspajat jatkuvat Tampereella

Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajat järjestää novellien tuunauskurssin 26.11.2011 Tampereella klo 11-17 (tarkempi paikka ilmoitetaan osallistujille). Kurssilla hiotaan osallistujien tekstejä kommenttien ja vertaistuen avulla. Pajan vetäjinä toimivat kirjailija Sari Peltoniemi ja sf/f-kriitikko Markku Soikkeli.

Osallistumismaksu on 10 euroa Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien jäseniltä ja 20 euroa muilta. Pajaan otetaan kahdeksan osallistujaa.

Samana iltana on mahdollisuus osallistua Kosmoskynä-lehden 100:n numeron kunniaksi järjestettävään juhlaan.

Lisätietoja ja ilmoittautumiset:

Saara Henriksson

sahenr (a) utu.fi

Thursday, October 13, 2011

ARVOSTELU Laura Gustafsson: Huorasatu

Huorasatu on taitavan kirjoittajan riskejä kaihtamaton esikoisromaani. Kirjan ideaa on vaikea selittää lyhyesti. Johanna Tukiaisen oloinen Afrodite seikkailee Suomessa, Thaimaassa ja manalassa. Milla ja Kalla törmäilevät vuokra- ja seksityön, rakkauden ja raskauden, raiskauksien ja eläinten hyväksikäytön maailmassa. Huorasatu ei saarnaa, se huutaa. Samalla se onnistuu olemaan hauska ja viihdyttävä. Huorasadun maailmasta ei puutu vähäpukeisia supersankarinaisia, railakasta juhlimista tai yliampuvia mustasukkaisuusdraamoja.

Olen kasvanut niin konservatiivisten tyttökirjojen parissa että minusta on virkistävää, kun samat tytöt sikailevat ja käyttäytyvät älyttömällä tavalla - niin, että kohellus on vapauttavaa eikä vain ahdistavaa. Seksiä kirjassa ei kuvata nimeksikään, populaarikulttuurin idioottimaisia asetelmia kyllä. Kun Milla tapaa ensimmäisen asiakkaansa prostituoituna, tämä osoittautuu Richard Gereksi, tietenkin. Gere puhuu Millalle "isällisen kujeilevasti mutta kuitenkin vakavamielisesti". Milla ei innostu yhtään ja hoitaisi mieluummin homman pois alta, vaikka mies tarjoutuu soittamaan pianoa ja hieromaan hartioita. Huorasatu pysyy tyylilajissaan alusta loppuun saakka. Realismin puolelle ei horjahdeta vahingossa.

Huorasatu ei ole ehkä ihan kaikille lukijoille. Huumorintajusta riippuu, onko kirja sikahauska vai pelkkää kohellusta. Huorasadussa on nostettu rohkeasti panoksia vielä sittenkin, kun jo valmiiksi menee aika lujaa. Dialogi on luontevaa, parhaimmillaan hersyvää. Ainoat tylsät kohdat ovat mustalle taustalle painetut välinäytökset ihmiskunnan historiasta, joista osa on toki osuvia mutta osa silkkaa täytettä.

Harvoin törmään kirjoihin, jotka ovat hauskoja ja kantaaottavia samalla kertaa. Huorasatu on raikas lisäys tähän pieneen joukkoon.

Laura Gustafsson: Huorasatu (Into Kustannus 2011)

Monday, October 10, 2011

Kirjallisuuden todellisuudesta

Hesari on mielipidepalstallaan nyt parin viikon ajan pyytänyt kirjoituksia siitä, miten nykykirjallisuus kuvaa arkea. Ovatko kirjailijamme ajan tasalla yhteiskunnan todellisuuden kuvaajina, kuka kirjailijamme on viime aikoina onnistunut parhaiten kuvaamaan tätä päivää? En viitsi aloittaa suomalaisesta vahvasta realismin perinteestä, jossa paras kirja kuvaa asiat juuri niin kuin ne ovat. Mitään turhaa lisäämättä, mitään tärkeää pois jättämättä.

Jos minä kuvaisin omaa arkeani, kirjoittaisin naisesta, joka kököttää kerrostaloasunnossa tietokoneen ääressä ja juo välillä teetä. Kukaan ei pitkällä tikulla koskisi tähän tylsään, banaaliin kirjaan. Onneksi en kirjoita omasta elämästäni, herra paratkoon, vaan keksin henkilöitä ja tapahtumia omasta päästäni. Käytän mielikuvitustani, sehän on meille syystä suotu.

Suomalainen arki perustuu itsepetokselle ja suuruudenhullulle fantasialle, jonka mukaan meidän jälkeemme tulee vedenpaisumus - mitä väliä? Elämme kuplassa, jossa luonnonvarat riittävät loputtomiin ja perheeseen voidaan hankkia vielä neljäskin auto, juuri täysi-ikäiseksi ehtineelle teinille. Jossa eläinten tehotuotanto on siivottu näkymättömiin, jotta lihansyöjille ei tulisi paha mieli. Itserakkaassa kuvitelmassa, jonka mukaan maailman köyhyys on köyhien oma vika eikä "meillä" ole mitään osuutta siihen. Jonkun muun ongelma. Joku muu poimii kadulta meidän pudottamamme roskat.

Kirjan maailma voi olla tosi ja tunnistettava, vaikka se ei sijoittuisi tähän todellisuuteen. Todempi, tunnistettavampi. Mieluummin nielen lavuaarin hajulukon sisällön kuin kuvaan keskiluokkaisen lapsiperheiden tyhjänpäiväistä arkea. Koko kirjoittamisen idea on minulle siinä, että luon oman todellisuuteni. Tutkin niitä asioita tästä yhteisestä maailmasta, jotka itse koen tärkeäksi. Sillä ei ole realismin kanssa mitään tekemistä, eikä fantasian. Ei sellainen kirja kuvaa todenmukaisesti arkea, tunteita tai ajatuksia ehkä, mutta ei arkea.

Voihan sanoa, että on sitä muutakin kuin keskiluokka. En silti matkusta bussissa Hervantaan Ahvenisjärven pusikkoihin istumaan ja juomaan kaljaa sormet kohmeessa lapsensa päiväkotiin raahanneiden pitkäaikaistyöttömien kanssa ja kirjoita sitten heidän elämästään. Ajatuskin tällaisesta tekopyhästä eleestä vituttaa. "Kirjailija jalkautuu kansan pariin." Sitten kirjailija menee kotiin ja avaa MacBookin ja juo puolison keittämän Parisienne-kahvin lämmitetyn maidon kanssa ja kuvaa suomalaista arkea niin raadollisesti että.

En tiedä mistä tämäkin vuodastus vaiheeksi tuli, ärsyttää vain. Ja Hesari on paskalehti mutta luen sitä silti kun vaihtoehtoakaan ei ole, paitsi vielä paskempi Aamulehti. Voisin heittää kysymyksen takaisin, onko Hesari onnistunut kuvaamaan suomalaisen yhteiskunnan arkea ja todellisuutta viime aikoina? Jos suomalainen arki olisi yhtä kuin Hesari-todellisuus, tässä maassa ei olisi elämää Helsingin ulkopuolella, pari pikkupaikkakuntaa ympärillä ja loput eksoottista tundraa.

Ehkä jokainen valitsee oman todellisuutensa.