Paikallaolon arvo ja hinta

Opiskeleva ystäväni valitteli taannoin ongelmaansa. Yliopistossa oli käytävä joka päivä, tai ainakin neljänä päivänä viikossa. Luentoja oli kaksi tuntia kerrallaan eikä sitten muuta samana päivänä. Samalla opinnot eivät tuntuneet etenevän Kelan myöntämän opintotuen edellyttämässä tahdissa. Yliopisto tuntui systeeminä joustamattomalta: perheellisen opiskelijan näkökulmasta olisi ollut fiksumpaa käydä samana päivänä useilla luennoilla, jotta aikaa ei olisi mennyt matkoihin. Kaverini mielestä myös tehtäviä olisi saanut tehokkaammin kirjoitettua kotona.

Kysymys paikalle tulemisesta sai mielessäni uudet mittasuhteet, kun luin sijoituspankkiiri Erkki Helaniemen 50-vuotishaastattelun Helsingin Sanomista. Helaniemen Alexander Group -yhtiönsä tekee henkilöstön palkitsemisjärjestelmiä, siis näitä joilla johtajat sitoutetaan johtamaan firmaansa eikä lähtemään kilpailijalle. Suomeksi: maksetaan satoja tuhansia euroja vuodessa siitä hyvästä, että he pamahtavat paikalle joka arkipäivä.

Vuonna 2008 pörssiyhtiöden johtajien keskiansio oli 770 000 euroa vuodessa. Palkka voi nousta, vaikka yrityksen arvo laskisi. Helaniemen mukaan ihmisellä on oikeus rikastua omalla työllään. Ei siinä olekaan mitään vikaa, mutta järjestelyn mielekkyyttä voi epäillä, kun palkansaajan keskiansio samana vuonna oli 33 000 euroa. Tällä hetkellä opiskelijan saama opintoraha on noin kolmesataa euroa kuussa (ennen veroja). Pörssiyhtiön johtajan ansio on siis 285 kertaa suurempi kuin opintotuki, eli euromääräisesti yritysjohtajan aika on 285 kertaa arvokkaampaa kuin opiskelijan aika.

Nyt joku sanoo, aivan oikeutetusti, että opiskelu on investointi tulevaan ja sen pitäisikin tapahtua lainarahalla. Rahaa tarvitsevien opiskelijoiden opintolainat on kuitenkin nostettu tappiin saakka joka lukukausi. Suurlähettilään poika (kuten Helaniemi) ei joudu ottamaan niin suurta riskiä lähtiessään opiskelemaan. Kaikilla ei ole onnea syntyä hyvin toimeen tulevaan tai edes jollakin tavalla toimivaan perheeseen. Lisäksi elämme taloudellisesti huonoja aikoja, jolloin monet valitsevat opiskelun ja työttömyyden välillä. Opiskelu on yksinkertaisesti keino tulla toimeen.

Vinouma johdon palkkioiden, tavallisten työntekijöiden palkan ja opiskelijoiden saamien roposten välillä ei tietenkään ratkea sillä, että kaikille maksettaisiin älyttömiä summia paikallaolosta. (Vaikka kivaahan se tietysti olisi. Voin sanoa, että noilla summilla ilmestyisin paikalle.) Taloutemme ei kestäisi sitä. Luonnonvarat puolestaan eivät tälläkään hetkellä kestä kulutusta, jonka taloudellinen hyvinvointimme mahdollistaa. Ratkaisun pitäisi siis olla jokin muu kuin raha.

Järkevämpää kuin yrittää sovittaa työn hinta euroiksi olisi yrittää sovittaa työn tai opiskelun määrä ja laatu omaan hyvinvointiimme. Freelancerina voin sanoa, että tällä hetkellä minulle pitäisi maksaa aika paljon, jotta tulisin paikalle.

Kirjantekijänä

Tämä on jo vanhempi uutinen, mutta olin mökillä, kun julkistus tuli ajankohtaiseksi. Eli olen mukana uudessa kotimaisessa kustannusosuuskunnassa, Osuuskummassa. Nappaan tekstin tähän suoraan osuuskunnan sivuilta:

"Osuuskumma on uudenlainen osuuskuntamuotoinen kustantamo, joka julkaisee kotimaista scifiä, fantasiaa ja kauhua sekä muuta spekulatiivista fiktiota. Osuuskumma tuo esiin sitä kirjallisuutta, joka ei tartu suurempien kustantamojen haaveihin, ja jatkaa kotimaisten novelliantologioiden julkaisuperinnettä.

Lukijoille Osuuskumma tarjoaa mahdollisuuden lukea tuoreiden kirjailijoiden ja nousevien kirjoittajien tekstejä: novelleja, romaaneja, raapaleita, monipuolisesti eri julkaisumuodoissa. Painettujen kirjojen lisäksi julkaisuohjelmassa on Ursula – spekulatiivinen romanttinen lukemisto. Tulevaisuudessa tuomme markkinoille myös e-kirjoja.

Jäsenilleen Osuuskumma tarjoaa yhteisen markkinointikanavan ja ryhmän tuen. Tekstien editointi hoidetaan omin voimin, mutta laadusta tinkimättä. Jäsenistöllä on monenlaista kustannusalaan liittyvää kokemusta sekä halu oppia lisää ja tarttua uusiin haasteisiin."

En ole suinkaan jättämässä vanhaa kustantamoani. Osuuskumman kautta on tarkoitus pukata maailmalle hörhömpiä projekteja kuin mihin kaupalliset kustantamot ovat kiinnostuneet sitoutumaan. Ursula-lehden taittovedos tuli ja se näyttää vähän pirun hyvältä. Kannattaa odottaa! Lehti ilmestyy Finnconissa.

Luentoja ja työpajoja kirjoittajille Finnconissa

Finnconissa on tänä vuonna paljon kirjoittajille suunnattua ohjelmaa, jota kannattaa tulla kuuntelemaan, kirjoittipa sitten scifiä ja fantasiaa tai jotakin muuta kirjallisuuden lajia.

Tapahtuman ohjelma kokonaisuudessaan: http://2012.finncon.org/ohjelmakartta/. Kaikki ohjelma tapahtuu Tampereen yliopistolla, päärakennuksessa.

STk:n kirjoittajaperjantai pe klo 14-18.

On Writing: Kunniavieraat Liz Williams ja Louis M. Bujold avaavat kirjoittamisensa saloja Marianna Leikomaan haastattelussa. Englanniksi.
Latvialainen kirjailija Tom Crosshill puhuu helposti lähestyttävän scifin kirjoittamisesta.
Tiamatin värit -antologian julkistus, URS-kilpailun tulokset sekä Nova-voittajat estradilla! Nova-kilpailuun osallistuneiden on myös mahdollista saada palautetta teksteistään tilaisuuden jälkeen.

Kirjoittajakabinetti la klo 14-17 (Juveneksen kabinetti 299)

Kirjoittajamiitti. Tapaamiseen ovat tervetulleita niin vasta-alkajat kuin kokeneemmatkin kirjoittajat vaihtamaan ajatuksia.

Työpaja: Magian rakenne. Tommi Vänni.

Työpaja: Hahmon syventäminen eläytymisen kautta. Niina Hautala.

Kirjoittajille suosittelen myös pienlehtipaneelia lauantaina sekä URS- ja Osuuskumma-numeroita sunnuntaina.

Finnconin ohjelmatärpit

Finncon tulee taas, suurempana ja kauniimpana kuin koskaan! Pohjoismaiden suurin scifi- ja fantasiakirjallisuustapahtuma laskeutuu Tampereen yliopistolle 20.-22. heinäkuuta. Olen saanut kunnian olla mukana organisoimassa tapahtumaan kirjallisuus- ja kirjoittajaohjelmaa. Julkaisen tässä muutaman ohjelmatärpin.

Olen edelleen (tässä vaiheessa tapahtuman valmisteluja) sitä mieltä, että conin ohjelmavastaavan nakki on parasta mitä on. Ihan huippujuttu ovat olleet korkealuokkaiset esiintyjät ja asiantuntijat, jotka ovat luvanneet ilmaisesti tulla tapahtumaan puhumaan ja tekemään omalta osaltaan kaikille ilmaista ja avointa Finnconia.

Jälkeen maailman tuhoutumisen. Vuoden dystopia-kirjat paneelissa. Salla Simukka, Anne Leinonen & Eija Lappalainen ja Jan Salminen. Vetäjänä Saara Henriksson

Sherlock Holmes elää. Sherlock Holmes valloittaa yhä uusina inkarnaatioina. Viisaat Jussi Katajala, Sari Polvinen ja Erkka Leppänen pohtivat salapoliisin merkitystä. Vetää Iida Simes. Pe 20.7. klo 15.

Demokratiat kuolevat aplodein. Yhteiskuntamallien todellisuus ja niiden suhde scifiin. Markku Soikkeli, Niklas Vainio, Ville Lähde. Pe 20.7. klo 16.

Käännöskirjapaneeli. Mitä kannattaisi kääntää suomalaisille lukijoille? Löytyisikö Venäjältä aarteita? Mitä ei olisi kannattanut julkasta suomeksi kustantajan näkökulmasta? Kustantajat Jaana Airaksinen ja Erkka Leppänen sekä Jukka Halme pohtivat. La 21.7. klo 15.

Suomikumma. Mitä se on ja miten se profiloisi suomalaista spefiä? Miten saadaan Suomikumma ulkomaille? Markku Soikkeli haastattelee kirjailijoita Johanna Sinisaloa, Miina Supista ja Tiina Raevaaraa. La 21.7. klo 14.

Fantasia NYT. Romantiikka ja viktoriaaninen aika ovat tulleet suomalaiseen fantasiaan! La 21.7. klo 16. Anne Leinonen & Eija Lappalainen, Magdaleena Hai, Anneli Kanto, J.S.Meresmaa.

Vuoden 2012 esikoiskirjailijat esittäytyvät: Emmi Itäranta (Teemestarin kirja), Jan Salminen (Äidinmaa), Jenny Kangasvuo (Sudenveri) sekä J.S.Meresmaa (Mifongin perintö). Haastattelijana Saara Henriksson. Su 22.7. klo 11

URS-show. Avaruusscifi tekee paluun! Su 22.7. klo 13. Tuomas Saloranta ja kump.

Osuuskummaa kirjallisuutta. Uusi osuuskunta kustantaa kummallista kirjallisuutta. Taru Luojola, Christine Thorel ja kump. 22.7. klo 14

Tapahtuman kotisivu on osoitteessa http://2012.finncon.org/. Finnconiin tulee myös kirjoittajille suunnattua ohjelmaa, josta postaan erikseen.

Muistoja Aleksanterin teatterista

Linnunpaino sijoittuu suurelta osin Aleksanterin teatteriin, jonnekin 2000-luvun puoliväliin. Bulevarsin teatteri on hyvä ympäristö, johon sijoittaa vapaa tanssiryhmä harjoittelemaan ja esiintymään. Talo on minulle tuttu paikka kolmelta vuosikymmeneltä.

Ekaluokkalaisena pyrin lastenoopperan kuoroon. Muistan pienen salin, jossa oli piano. Pääsykokeessa katsottiin, miten lapset liikkuvat ja laulavat. Minut valittiin, mutta ehdin olla vain yksissä harjoituksissa mukana, koska olin kuusivuotiaana kuitenkin liian pieni (periaatteessa ikäraja oli 7, mutta olin loppuvuodesta syntyneenä jo aloittanut koulun). Ehdin kuitenkin käväistä puvustamossa ihmettelemässä, sekä näyttämöllä. Se oli valtavaa! Ja hyvin hauskaa. Teatteri on lapselle taianomainen paikka.

Ehdin nähdä myös ainakin yhden esityksen vanhan oopperan aikana (siis ennen uutta Oopperataloa), äitini serkun oppilasnäytöksen. Hän oli oopperan balettikoulussa ja esiintyi Seitsemässä veljeksessä. Muistan senkin, että esitys oli ihan mahtava, pojat (tai aikuiset miehet minun silmissäni) olivat tosi hyviä.

Teini-ikäisenä kävin Aleksanterin teatterissa pianotunneilla. Olin yksityisoppilaana Sibelius-Akatemian opettajalla, ja akatemia vuokrasi tuolloin pianoluokkia Aleksanterista. Tunneille mentiin näyttämön ovesta teatterin sivusta, siellä soitettiin ovikelloa ja vahtimestari avasi oven niin kuin kai nykyäänkin. Teatteri oli sokkeloinen, ahdas ja vähän nuhjuinen. Käytävässä ei ollut mitään paikkaa odottaa, muuten kuin seistä ja yrittää olla mahdollisimman vähän tiellä (opettajani oli usein vähän myöhässä).

2000-luvulla olen käynyt katsomassa ainakin Tero Saarinen Companyn esityksiä. Voi, miten pieneltä teatteri näyttää nykyään! Katsomossa tuntuu, että kaikki ovat aivan lähellä, samoin näyttämö tuntuu olevan ihan siinä nenän alla, jos parvelta katsoo. Silti siellä on kaikki, mitä tarvitaan. Kerran piipahdin uteliaisuudesta myös treenaustunnilla. Olin Helsingissä töissä (itse asiassa Albertinkadulla, siinä ihan vieressä). Yhden salin ovessa oli lappu, jossa pyydettiin, että harrastajat eivät tulisi ammattitanssijoiden aamutunnille.

Monenlaiset yhteisöt elävät tai yrittävät mahtua elämään rinnakkain Aleksanterin teatterilla. Nyt sinne sijoittuu myös minun romaanini, mutta onneksi vain paperilla. Todellisuudessa se kaikki ylimääräinen elämä ei teatteriin enää mahtuisikaan!

Tuotteliaisuudesta

Palasimme tässä Åconista, jossa kunniavieraana oli mahtava yhdysvaltalainen kirjailija Catherynne M. Valente. Aloitin viikonloppuna "The Girl Who Circumnavigated Fairyland in a Ship of Her Own Making" -teosta ja mietiskelin tuotteliaisuutta.

Cat Valente aloitti runoilijana ja kirjoittaa nyt aikuisten ja lasten fantasiaromaaneja, jotka hän naputtelee koneelle 4-6 intensiivisen viikon aikana. Hän julkaisi viime vuonna viisi kirjaa. Ei siinä mitään, mutta kun tasokin pysyy hyvänä. Hän on joka vuosi ollut ehdolla tai palkinnoilla merkittävissä sf/f-palkinnoissa, mukaanlukien Hugo ja World Fantasy Award. Kirjat ovat upean näköisiä ja kauniisti kuvitettuja. Valente on kokeillut myös eri julkaisutapoja perinteisen kustantamisen rinnalla. "The Girl Who Circumnavigated..." oli alunperin omakustanne, ennen kuin iso kustantamo nappasi sen ja siitä tuli maanlaajuinen bestseller.

Itse olen hinkannut nyt kohta seitsemän vuotta 150-sivuista käsikirjoitusta, joka ei ole vieläkään ihan valmis. Mielessä romaani-ideoita ja paperilla aihioita moninkertainen määrä. Mistäpä voimat niiden kirjoittamiseen, vaikka tahtoa olisikin? Minullahan on nyt hyvät mahdollisuudet vähän erikoisempienkin projektien julkaisemiseen, oman erinomaisen kustantamoni ohella, syystä jonka paljastan täällä kunhan aika on kypsä. Pitäisi vain kirjoittaa ne teokset. Lapset eivät käy tekosyyksi pienelle tuotannolle, epäilemättä jos Cat Valentella olisi lapsia hän julkaisisi "vain" kaksi teosta vuodessa.

Huomaan, että coneissa ja vastaavissa tapahtumissa vierailu tuottaa positiivista kateutta, halua tehdä perässä mitä muuta ovat menestyksellisesti tehneet. Conien välillä tarvitaan kuitenkin aikaa, ja rauhaa, kirjallisuuden tekemiseen...

Kohti Åconia ja kirjahaaste

Lähdemme huomenna koko perhe Turkuun ja sieltä helatorstaiaamuna laivalla Maarianhaminaan Åconiin. Kyseinen con on pääasiassa suomalaisten ja ruotsalaisten scifiharrastajien yhteinen kokoontuminen. Kunniavieraana on yhdysvaltalainen fantasiakirjailija Katherynne Valente. Kirjallisuudesta ja kirjoittamisesta on luvassa asiaa muutenkin.

Breikki tuntuu tässä vaiheessa hyvältä, sopivaa vaihtelua kämpillä jumittamiseen ja kirjoittamiseen. Samalla pääsemme muiden tamperelaisten kanssa vaihtamaan ajatuksia heinäkuun Finnconista sekä mahdollisesti kalastelemaan lisää esiintyjiä. Finnconiin on tulossa kiinnostava ohjelma ja kunniavieraiden Liz Williamsin ja Lois M. Bujoldin lisäksi liuta eturivin kotimaisia kirjailijoita: Johanna Sinisalo, Risto Isomäki, Tiina Raevaara, Miina Supinen... Olen siis toteuttamassa Finnconiin kirjallisuusohjelmaa, paljastan siitä lisää, kun ohjelmia on lyöty tarpeeksi lukkoon.

Viikonloppuna oli kirjailijatoveri Meresmaan julkkarit, siellä myös mukavan kirjallista meininkiä, plussana monta uutta kirjoittajatuttavuutta. Hyvä kirjakevät kaiken kaikkiaan. Inventoin juuri omat kirjahyllymme ja tein päätöksen, että en osta uusia kirjoja, ennen kuin olen lukenut sata sellaista kirjaa jotka jo omistamme. Kevään uutuuksiakin on lukematta melkoinen pino. Haastetta hieman helpottaa se, että olen jättänyt kesken monta sellaista kirjaa, jotka aion lukea loppuun. Kevään (ja vähän viime keväänkin...) kirjailijat saanevat jossakin vaiheessa odottaa muutamaa sanaa kirjoistaan täällä blogissa.