Yliopistolla

Olin tänään kuuntelemassa, kun Markku piti luentoa suomen opiskelijoille ELTE-yliopistossa. Opiskelijat olivat sympaattisen oloisia ja osa puhui hyvin suomea, mutta Markun luettelemat suomalaiset kirjailijat eivät olleet heille kovin tuttuja. Suomen laitos oli vanhaa ala-asteen koulua muistuttavassa rakennuksessa. Opettajat kanniskelivat painavia avainnippuja ja taistelivat ovien kanssa - täällä on tapana lukita paikat kunnolla.

Luennon jälkeen paikallinen suomen lehtori tarjosi meille kahvit Centralissa, joka on yksi Budapestin "perinteisiä" kahviloita ja jossa emme olleet ennen käyneet. Söin lautasellisen pullaa voilla ja marmeladilla, Markku söi makkaraa. Terveellisiäkin vaihtoehtoja olisi ollut, mutta Budapestiin saakka ei kyllä kannata tulla syömään terveellisesti.

Tänään olemme kierrelleet VI kaupunginosassa, kävimme syömässä kasvisravintolassa ja näimme House of Terrorin, eli Andrassy utcan talon joka on toiminut sekä natsien että neukkuterrorin päämajana, sekä Franz Lisz -aukion ja kirjailijatalon.

Kaikki lumi on sulanut ja tänään on ollut taas aurinkoista.

Lunta Budapestissa

Tänään tulee lunta, ensimmäistä kertaa matkan aikana. Eilenkin oli niin kylmä, että emme viitsineet retkeillä kauas. Kävimme sen sijaan katsomassa (pliisun) Breaking & Entering. Elokuva pyöri hillittömän kokoisessa Mammutti-nimisessä ostoskeskuksessa. Täkäläiset ostoskeskukset ovat vielä asteen verran kehittyneempiä kuin suomalaiset automarket-laatikot, täällä liukuportailla seistessä voi katsella vaikkapa keilaamista kerrosta alempana – ja keilahallissa on tietysti valtava baaritiski kuin parhaassakin yökerhossa. Unkarilaisten kulutushysteria on myös täysin verrattavissa suomalaisten vastaavaan, paitsi että täällä tykätään ehkä vielä enemmän krääsästä.

Muuten olemme tutustuneet unkarilaiseen kulttuuriin perinteisemmissä kohteissa, kävimme perjantaina Kansallismuseossa ja lauantaina Pyhän Stefanuksen basilikassa. Jälkimmäisessä melkein näimme myös Pyhän Oikean Käden, eli kuninkaan (väitetysti) 1000 vuotta vanhan balsamoidun käden. Reliikki oli lasilaatikossa, ja sen valaisemiseksi olisi pitänyt laittaa 100 forintin kolikko automaattiin. Minusta vilkkuva reliikki ei ole kovin kunnioittava, mutta ehkä katoliset pitävät siitä.

Olemme löytäneet myös uuden rauhallisen puiston, eli Jubileum-puiston Gellert-kukkulalla Budan puolella. Se on sen verran syrjässä ja sinne on sen verran rankka nousu, että puistossa ei arkisin liiku juuri ketään. Kaupungin melu ei yllä kukkulan yli etelänpuoleiselle rinteelle, ja kauniina päivänä siellä on hyvä istua ja lukea. Läheisellä lähetystöalueella on vanha Ruotsin suurlähetystö, jossa Raoul Wallenberg myönsi puolueettoman maan passeja juutalaisille toisen maailmansodan aikaan.

Unkarilaisilla näyttää olevan erityinen suhde ruotsalaisiin. Olimme hyvin hämmästyneitä, kun löysimme kaupunginpuistosta 2001 puukotetulle ministerille Anna Lindhille omistetun muistokiven. Kivi oli tietysti pystytetty Olof Palme -polun varrelle. Kaupunginpuistossa on tosin muitakin ulkomaisten pääministerien mukaan nimettyjä teitä.

Kossuth ja kruunu

Unkarin kansallispäivää vietetään 15. maaliskuuta ns. Maaliskuun nuoriso -liikeen muistoksi. Tuolloin runoilija Sandor Petöfi lausui kansallismuseon portailla kansallislaulun sanat ensimmäisen kerran, vähän niin kuin Maamme-laulun ensiesitys Floran päivänä. Kossuth Lajos oli Petöfin ohella Habsburgeja vastaan 1848-1849 käydyn itsenäisyyssodan sankareita. Itsenäisyyssota päättyi huonosti, mutta Kossuth on säilynyt Unkarin suurimpana sotasankarina siitä saakka.

Tänä vuonna oikeistopuolue Fidez aikoo järjestää uuden ison hallituksen vastaisen mielenosoituksen Kossuthin aukiolla, jos vain saa siihen luvan. Parlamenttitalon edessä oleva aukiohan on ollut suljettuna mellakka-aidoilla viime syksystä lähtien. Eräs uusi nationalistiryhmä on uhannut ottaa aukion haltuunsa väkivalloin, jos se ei muuten onnistu.

Huiveilla naamioitunut äijä näytettiin televisiossakin joitakin päiviä sitten. Luimme myöhemmin Budapest Sunista, mistä oli kysymys. Ryhmä on ilmoittanut, että se on rakentunut IRA:n tavoin kuuden hengen ydinjoukosta ja ympäri maata olevista soluista, joissa on 2000-3000 ihmistä. Heillä on oman ilmoituksensa mukaan puoliautomaattiaseita, luotiliivejä, linkoja, varsijousia ja ilma-aseita.

Hei, meillä olis tällainen salainen militanttiryhmä, ja tällainen on meidän organisaatio ja aseistus ja nyt me kerrotaan, mitä me aiotaan tehdä. Anteeksi vain, mutta noihin verrattuna suomalainen eläinoikeusliike on vakava sisäinen turvallisuusuhka.

Fidezin vaatimus hallituksen erosta on kyllä sinänsä oikeutettu. Missä tahansa normaalissa maassa valehtelevan pääministerin olisi ollut pakko erota saman tien. Ainakin jos on Anneli Jäätteenmäki.

Parlamenttitalolla on nationalisteille muutenkin vahva symbolinen merkitys. Viime viikolla ryhmä, jonka nimi on Kansallinen vapautusrintama tai Vapauden kansanrintama tai jotain sinne päin livahti parlamenttiin turistiryhmän mukana. He halusivat omien sanojensa mukaan osoittaa kunnioitustaan Kruunulle.

Unkarin historiaa tuntemattomille kerrottakoon, että Kruunu on tietenkin kuningas Stefanuksen kruunu (aivan oikein, niin kun prinsessa Ruususessa), jonka paavi Sylvester II legendan mukaan lähetti hänelle joskus vuonna 1000. Parlamenttitalossa esillä oleva kruunu on luultavasti peräisin 1100-luvulla. Kruunu on Unkarin kansakunnan symboli, Sankarien aukiolla kaikkein korkeimman pylvään päässä on patsas, jossa enkeli Gabrielin laskeutuu taivaasta tuoden kruunua Stefanukselle. Ongelma on, että kruunu on historian saatossa aina välillä kadonnut ja sitten taas putkahtanut esiin, joten sen alkuperästä ei voi olla täyttä varmuutta.

Myönnettäköön, että kruunu on vähän historiatietoisempi valinta kuin esimerkiksi Suomen leijona. Nationalistiset symbolit voivat olla ihan hienoja, mutta arkipäivän päätöksenteon kannalta ne ovat – ja niiden pitääkin olla - täysin arvottomia.

Anakronismien palatsi

Lempilukupaikaksemme Budapestin kaupunginpuistossa on muodostunut laituri Unkarin maatalousmuseon takana sijaitsevalla lammella. Lampi on oikeastaan vallihauta, sen Sankarien aukion puoleinen osa on jäädytetty talvella luistinradaksi. Aurinko paistaa parhaan osan päivästä etelään käännetyille puisille aurinkotuoleille ja penkeille. Vallihaudan pohja luistinradan ulkopuolella on tällä hetkellä sotkuista mutaa, joten näkymä ei ole erityisen kaunis.

Sen sijaan maatalousmuseota isännöivä palatsi lammen toisella puolella on kiinnostava. Se on rakennettu Unkarin kansan tuhatvuotisjuhlia (erästä niistä) varten 1800-luvun lopulla, kuten lähelle tuleva metrolinjakin. Palatsi on pienempi kopio Transylvaniassa sijaitsevasta linnoituksesta, mutta siihen on lisätty goottilainen, romaaninen ja barokki-siipi edustamaan Unkarin eri rakennustyylejä. Alun perin rakennuksen piti olla vain väliaikainen, mutta se osoittautui niin suosituksi nähtävyydeksi että arkkitehdin oli pakko rakennuttaa se kivestä.

Palatsi on anakronistinen ja kitchinen ja juuri sen takia hillittömän hieno. Joku on halunnut rakentaa linnoituksen jota ei oikeasti edes toimi sellaisena, vain siksi että se on hienon näköinen. Romaaninen torni näyttää prinsessa Ruususen linnalta Walt Disneyn elokuvassa. Linnan kappelin takana olevassa ravintolassa tarjotaan 2200 forintin turistimenua ja elävää mustalaismusiikkia joka päivä.

Maatalousmuseon pihalla on myös Anonymouksen patsas. Huppupäinen hahmo edustaa tuntemattomaksi jäänyttä unkarilaisten varhaisvaiheiden kronikoitsijaa kuningas Bela III:n hovissa. Patsaassa on taika: kirjailijat (oikeat ja wannabe) käyvät koskettamassa sen kynää saadakseen inspiraatiota. Minusta patsas on hillitön. Markku tosin epäilee, että sen kynää koskettamalla syntyy vain anonyymeja kirjailijoita.

Todellisia goottilaisen rakennustyylin taidonnäytteitä nähdäkseen Budapestissa pitää kuitenkin jälleen kiivetä linnakukkulalle. Ehkä oikeiden kirjailijoidenkin pitää kiivetä sinne. Sillä aikaa minä voin pitää anakronismi-palatsini.

talvi tuli tännekin

Täällä on ollut pari päivää talvi. Kävimme lauantaina maaseuturetkellä Sentendressä, mutta ehkä menemme sinne vielä uudelleen jonakin vähän lämpimämpänä ja aurinkoisempana päivänä.

Lauantain kohokohdaksi on täällä muodostunut myös viikonloppu-Guardianin ilmestyminen. Review-liitteestä riittää luettavaa pitkälla viikkoon.

Tänään hoidamme sekalaisia asioita ja käymme katsomassa uusia kirjakauppoja. Yritän myös pikku hiljaa laittaa kuvia verkkoon. Alkajaisiksi liimaan tähän Markun ottaman kuvan meidän sisäpihaltamme, edustaa hyvin 7. kaupunginosan näkymiä.

Kielimuuri

Eilen matkalla puistoon törmäsin ryhmään koululaisia, joska seiskelivat aidan eteen kiinnitetyn banderollin edessä. Yksi heistä, palestiinahuivin kaulaansa kietaissut poika, uskaltautui puhumaan englantia ja kertoi, etta koulua ollaan sulkemassa. Vuodelta 1900 peräisin oleva rakennus aiotaan myydä, ja he ovat viimeinen vuosikurssi joka valmistuu siitä koulusta (poika oli abiturientti). Hän kertoi, että samana päivänä oli koululaisten mielenosoitus parlamenttitalon edessä. Hän ei kuitenkaan itse ollut menossa sinne, enkä ihan saanut selville, miksi.

Ehkä mielenosoitukset ovat kärsineet inflaation: ei niin pienta poliittista tapahtumaa, etteivät oikeistopuolueen edustajat kokoontuisi mellakka-aidan eteen Unkarin- ja punavalkoisia lippuja heilutellen.

Koulurakennus oli kyllä hieno, mutta ei tietenkään kovin ajanmukainen koulukäyttöä ajatellen. En olisi minäkään pannut tikkua ristiin vanhan lukioni puolesta. Mutta kuten sanottu, en tieda miksi poika ei halunnut puolustaa omaa kouluaan. Abiksi hän ei puhunut kovin paljon englantia. Ehkä hän oli katkera opetuksen tasosta.

Yksin

Markku lahti kaymaan Suomessa, se tekee kauppoja meidan vanhasta Turun kampasta ja viipyy pari paivaa. Mina yritan silla aikaa saada mahdollisimman paljon hommia tehtya, vaikka tuntuu vahan tyhmalta nököttaa Internet-shopissa kauniina paivana.

Lahikulmat ovat jo tahan mennessa niin tutut, etta vieraaseen kaupunkiin yksin jaaminen ei tunnu ilkealta. Sama asema, samat flaiereiden jakajat, lahikauppa, puisto ja kirjakauppa. Hammastyttavan pian sita tallaa omat polkunsa uudessa paikassa ja tallustaa niita paivasta toiseen. Rutiinia, muuten taalla olisikin aika kaaosta kun ei ole mitaan ulkoista tukirankaa paiville ja viikoille - ja työnteolle.