Holmesin ja Watsonin jäljillä

Luin elokussa Jaakko Anhavan suomennoksena loput Sherlock Holmesin seikkailuista. Osan oli lukenut sukulaisten kesämökillä, kun aitasta löytyi kaksi osaa WSOY:n pehmeäkantisesta 40-luvun valikoimasta. Vaikka vanhahtavassa kielessä oli oma viehätyksensä, on uusi suomennos ehdottomasti paikallaan täsmällisyytensä vuoksi - kirjailijan lukemattomia huolimattomuusvirheitä esim. ajan ja nimien suhteen suomentajakaan ei pysty korjaamaan.

Olen yrittänyt Sherlock Holmesin seikkailujen lukemista pari kertaa aikaisemminkin. Lapsena tarinat tuntuivat etenevän liian hitaasti ja niissä esiintyvillä henkilöillä oli vaikuttimia, joita en ymmärtänyt. Lukiosta selvittyäni yritin samaa uudelleen alkuperäiskielellä, mutta silloin tuntui, että tarinat alkoivat toistaa itseään liian nopeasti.

Vaikka luin loput kertomukset vasta nyt, Sherlock Holmes on pitkään ollut suosikkihahmojani. Baskerville koira -romaani oli vaikuttavimpia kirjoja, joita olen lapsena lukenut. Mikään elokuva tai kertomus ei ole sen jälkeen tuntunut niin pelottavalta! En uskaltanut nukkua omassa huoneessani pitkään aikaan, vaan jouduin kiipeämään pikkusiskon parvisänkyyn saadakseni unta. Myös Baskervillen koirasta on Otavan Keskiyön kirjaston kautta ilmestynyt ajanmukainen Jaakko Kankaanpään suomennos 2008.

Gutenberg-projektin ansiosta on mahdollista lukea Sherlock Holmesia myös netin kautta. Pienoisromaani Study in Scarlet vie legendan alkulähteille ja paljastaa, miten tohtori Watson ja Sherlock Holmes päätyivät asumaan yhdessä. Ajankuva on viehättävää ja välillä ei-niin-viehättävää. Toinen pienoisromaani Sign of Four alkaa melko rajulla piikityskohtauksella, kun Watson seuraa voimattomana vierestä tylsistyneen salapoliisin huumeidenkäyttöä.

Tarinoiden päättelyketjut ja loppuratkaisut ovat nykylukijalle melko ennalta-arvattavia, joten mysteeri ratkaisemisen sijaan huomio kääntyy notkeaan proosaan, myöhäisen 1800-luvun Lontoon ja sen asukkaiden kuvaukseen sekä kahden päähenkilön suhteeseen. Tulkinnan, jonka mukaan Holmes ja Watson elävät pariskuntana voi ottaa vakavasti tai olla ottamatta. Sherlock Holmesin queer-luennoista enemmän täällä ja täällä. (Queer-tulkinnan ystävät muuten, tsekatkaapa Strand-lehdestä napattu kuvitus uuden laitoksen sivulla 1019.)

Tarinoiden vastustamaton melankolia toimii vielä uudella vuosituhannella ja legendasta syntyy jatkuvasti uusia versioita. Teoksen kustantama uusi laitos puolustaa ehdottomasti paikkaansa viime vuoden käännöskirjallisuudessa.

Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmes - kootut kertomukset (Teos)

Pentinkulman päivillä

Esikoiskirjailijoiden boot camp jätti parin päivän ylivireisen olotilan, johtuen ennen kaikkea aivojen liikakäytöstä. Vietimme kolme vuorokautta keskellä metsää Agatha Christien romaanista reväistyssä pienessä kartanossa. Mukana oli kolmetoista tämän kevään ja viime syksyn esikoiskirjailijaa, prosaisteja ja runoilijoita. Kouluttajina olivat Kukku Melkas, Tommi Parkko, Niina Repo ja Taija Tuominen. Saimme palautetta teoksistamme ja kuulimme luentoja ja alustuksia kouluttajilta ja vierailta mm. aiheista kirjailijan roolit, kritiikki, toimeentulo jne.

Minulle ohjelman puolesta ehkä hyödyllisintä olivat luennat ja paneelikeskustelut, esiintymistaitoni ovat ruostuneet jostakin paremmista päivistä joita ehkä oli. Kaikkein parasta oli kuitenkin seurata kollegoiden syvästi ammattimaista ja paneutunutta asennetta kirjailijan työhön, josta pyrin parhaani mukaan ottamaan opiksi ja onkeeni. Oli siellä myös sosiaalista ohjelmaa ja juhlimista.

Pentinkulman päivät tapahtumana teki minuun suuren vaikutuksen. Kansaa oli paljon liikkeellä ja kaikki oli huolellisesti järjestettyä. Kokemus oli minulle myös kurkistus vähän toisenlaiseen kulttuuriin kuin olen tottunut. Perjantai-illan Runolla linnassa -tapahtuma oli ensimmäinen maksullinen kirjallisuustapahtuma, jossa olen koskaan ollut. Sirkka Turkka ja Vilja-Tuulia Huotarinen olivat tapahtuman tähtiä, me tulokkaat luimme heidän jälkeensä kukin omista kirjoistamme. Sali oli tupaten täynnä ja ihmiset kuuntelivat herkeämättä! Olen kiitollinen järjestäjille ja kaikille osallistujille.

Seuraavan kerran olen keikalla Helsingin Kiasmassa Taiteiden yönä 26.8. Politiikkaa ja poleemiikkia -sarjassa.

Lisää kritiikkejä

Moby Dollista on ilmestynyt kesällä lisää kritiikkejä. Listaan alla mitä olen netistä löytänyt. Lisäksi ainakin Aamulehteen kirjan arvosteli Juhani Karila (Valas kiskoo lukijan ihmisyyden pohjamutiin 4.6.), Tähtivaeltajaan Jussi K. Niemelä ja Ydin-lehteen Eekku Aromaa. Turhamaisuuttani lainaan hieman Aamulehden kritiikkiä: "Henriksson ei tarvitse paljon tilaa asiansa sanomiseen. Alle kahdessasadassa sivussa hän punoo yhteen ihmisen ja luonnon mystisellä umpisolmulla, jota lukija alkaa selvittää ilolla. Työ ei tunnu raskaalta, sillä juoni on simppeli ja dialogi ilmavaa...Moby Doll on näppärä kuin etydi, mutta viisas kuin sinfonia."

Myös Turun Sanomissa (28.6.) Kaisa Kurikka ystävällisesti kehuu: "Moby Doll on monella tavalla harvinaisen hieno esikoisromaani, joka myös poikkeaa virkistävästi esikoisteosten yleistettävistä piirteistä(...) Moby Doll on melkein enemmän valaan tarina kuin kertomus Jennystä. Juuri siksi teos viehättää, ajoittain lumoaa."

Kirjavinkit
Lainatäti
Skenet
Erjan lukupäiväkirja
Eating Muffins in an Agitated Manner
Maailman Kuvalehti

Kritiikkejä on ilmestynyt niin paljon, että olen hieman pyörällä päästäni. Vieläkin niiden lukeminen on vatsaakääntävän jännittävää, vaikka kirjan ilmestymisestä on jo monta kuukautta (neljä kuukautta, jos tarkkoja ollaan). En niitä osaa enkä toki haluakaan pitä mielessä kun kirjoitan uutta tekstiä. Hyvistä kritiikeistä voi ottaa valokopioita ja liittää apurahahakemukseen, vuodattaa muutaman kyynelen hakemustekstissä, jos jokin taho vaikka muistaisi tai haluaisi kannustaa.

Miellyttävä ja sivistynyt Elias Krohn haastatteli myös Kansan Uutisiin. Haastattelun alun voi lukea täällä.

Aiempi kritiikkipostaus on täällä.

Kohti Finnconia 15.-17.7.

Finncon-Animeconin 2011 ohjelma on julkaistu. Haastattelen perjantaina klo 14 conin ulkomaisia kunniavieraita Nalo Hopkinsonia ja Richard Morgania sekä esittelen suomalaista sf/f-kirjoittajakenttää yhdessä helsinkiläisen Tuomas Salorannan kanssa. Finncon-viikonloppuna tuttuja paneeleja näkyy olevan vähänlaisesti, mutta erilaisia palkintoja ja julkistuksia on ennätysmäärä. Tänä vuonna en ole osallistunut kirjoituskilpailuihin, mutta olen jakamassa yhtä: Nova-kirjoituskilpailun palkintoa perjantaina klo 16.

Sain myös tilaisuuden pitää reading-tilaisuuden Finnconin päätapahtumapaikalla Turun Kauppakorkeakoululla lauantaina klo 16. Lavalle kiipeää kanssani oululainen kauhunovellisti Heikki Nevala. Conin aikana minut voi löytää Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien esittelypöydän takaa sekä sunnuntaina seuran miitistä klo 13. Puoliso on puolestaan järjestämässä tapaamista uuden scifiin ja fantasiaan keskittyvän verkkolehden tiimoilta. Tervetuloa paikalle kaikki kiinnostuneet!

Festaamassa I

Käväisin Helsingin Rautatientorilla Kirjan ja ruusun päivän tapahtumassa haastateltavana kollegojen Pia Pesosen ja Kati Saurulan kanssa. Esiteltävien esikoiskirjojen teemat olivat mukavan erilaisia, oman valaani lisäksi teokset käsittelivät Tsernobylin ydinvoimalaonnettomuutta ja Kekkosen ajan Lappia. Haastattelija Iida Simes kuvasi Moby Dollia maagiseksi tai mystiseksi ja kysyi, jatkanko seuraavassa samoilla linjoilla. Vastasin, että en osaa sanoa. Siskoni vauvansa kanssa, toinen sisko ja äiti olivat kuuntelemassa, mukava setti muuta yleisöä oli myös, samoin välihuutoja esittänyt heppu joka luuli olevansa Leijona-juhlissa. Perusmeininki.

Kävin myös kaksissa julkkareissa, Leo Straniuksen ja Tom Henrikssonin Ekopop-kirjan julkistamisessa sekä Risto Isomäen pamfletin Ydinvoima Fukushiman jälkeen -julkistamisessa. Ekopop-kirjassa Tom Henriksson (ei sukua) etsii tietä ekologiseen elämään, mentorinaan Luonto-Liiton pääsihteerinä toimiva Stranius. Tunnen Leon Maan ystävät -ajoilta ja on hienoa nähdä, miten hän pystyy nykyisessä työssään ja muutenkin toimimaan innostuneiden nuorten esimerkkinä ja heidän kanssaan yhteistyössä.

Ydinvoima Fukushiman jälkeen puolestaan on tekijänsä Risto Isomäen mukaan ehkä tärkein teksti, minkä hän on kirjoittanut. Tarinan mukaan Jaana (Intolta, myös oma kustantajani) oli kysynyt häneltä, voisiko hän kirjoittaa jotakin Fukushiman ydinvoimaonnettomuudesta vielä tänä keväänä julkaistavaksi. Isomäki oli sanonut, että olkoon menneeksi, mutta pamfletin numeroksi täytyy tulla 42. Näin tehtiin, vaikka pari numeroa oli vielä julkaisematta välistä. Isomäen mukaan nykyiseen ydinvoimainnostukseen saatetaan tulevaisuudessa suhtautua samankaltaisena mustana huumorina kuin Douglas Adamsin kirjoissa, joissa elämän tarkoitus = 42 -vitsi esiintyy. Molemmista kirjoista enemmän, jahka ehdin ne lukea.

Huomenna uudelleen kohti Helsinkiä ja Maailma kylässä -festareita.

Samaan aikaan toisaalla II

Moby Dollista on ilmestynyt mukavasti arvosteluja. Linkitän tänne ne, jotka olen löytänyt. Saa ilmiantaa kommenttilaatikossa jos on löytänyt arvostelun, joka puuttuu listasta. Mukavaa olisi myös, jos kirjabloggaajat innoistuisivat arvostelemaan ja linkittämään tänne. Kritiikit ovat olleet hyvin monipuolisia, erityisen hyödyllistä on ollut huomata, että yksi kriitikko on saattanut moittia samasta asiasta kuin toinen on ylistänyt.

Helsingin Sanomien arvostelu
Ilkan arvostelu
Voiman arvostelu
Keskisuomalaisen arvostelu
Kiiltomadon arvostelu
Ylioppilaslehdestä 8/2011 löytyy myös arvio sivulta 21 (linkki digilehteen).
Sateenkaarenmaalarin arvio

Miellyttävä ja sivistynyt Jeff Vandermeer haastatteli sähköpostitse blogissaan Ecstatic Days. Haastattelu on täällä. VanderMeer kehuu kantta ja konseptia, kun ei muuta voi (monista taidoistaan huolimatta Jeff VanderMeer ei osaa vielä lukea suomea). Kansi ja taitto todellakin ansaitsevat kaiken mahdollisen suitsutuksen. Sama kirjailija teki myös kaksiosaisen, hienon esittelyn suomalaisesta spekulatiivisesta fiktiosta amazon.comin Omnivoracious-kirjablogiin. Olen hyvässä seurassa!

Olen viettänyt kolme päivää flunssassa kotona ja muokannut isoja osuuksia uudesta romaanista kohti lopullista versiota. Nuha on tässä tapauksessa auttanut keskittymään yhteen asiaan, harmaa sumu aistien ja maailman välissä vähentää tehokkaasti ylimääräisten ärsykkeiden määrää. Tänään poistuin asunnosta sen verran, että kävin lounaalla miellyttävän ja sivistyneen puolisoni kanssa. Seuraavaksi horisontissa siintävät Kirjan ja ruusun päivän tapahtuma, jossa kiipeän esikoiskirjailijaseurassa lavalle klo 15.30 sekä Maailman kirjat -tapahtuma, jossa olen Jani Saxellin haastateltavana klo 18.40.

Suuri valaskilpailu ratkesi!

Blogin valaskilpailu on nyt saatu päätökseen. Parhaiden perustelujen valitseminen oli totinen ja vaikea työ, niin hyviä perusteluita saitte aikaiseksi. Voittajaksi selvisi kuitenkin nimimerkki Minttu vastaansanomattomalla argumentoinnillaan:

"Grönlanninvalasnaaras, koska sillä on kova pää. Se hakkaa päällään hengitysreiän jäähän, alapuolelta. Se on 20-metrinen. Sille ei käydä."

Arvonta suosi Khuurea ja Mustarastasta. Laittakaapa osoitettanne tiedoksi sahenr(a)utu.fi, niin saatte kirjapostia. Kiitos kaikille osallistuneille!