Lukkarina,

ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni. Edellisestä pesäpallo-ottelusta lienee vähintään kymmenen vuotta, en muista että olisimme lukiossa enää pelanneet. Kaisa ja Tim olivat kutsuneet pelaajaporukan koolle, viime viikolla olivat pelanneet ensimmäisen kerran ja nyt minäkin pääsin mukaan. Yhdellätoista pelaajalla saimme hyvin kolmen pesän pelin pystyyn.

Olin hämmästynyt, miten hyvin porukalta löytyi pelivälineitä, mutta seuraavana aamuna aiheesta äitini kanssa ratikassa puhuessani kävi ilmi, että meilläkin on vanha räpylä ja maila tallessa Diivan harrastusajalta. Otan ne mukaan ensi tiistaina.

Urheilu on vapaaehtoisesti kavereiden kanssa harrastettuna älyttömän hauskaa. Kuulun niihin, jotka inhosivat liikuntaa koulussa, mutta onneksi olen oppinut pitämään siitä aikuisena. Varmaan osasyynä on se, että kunto kohosi balettitreeneissä niin että muihinkin lajeihin on tullut osallistuttua helpommin. Turussa pelasimme yhtenä kesänä korista ja toisina jalkapalloa. No koriksessa vähän alle 160 senttisenä minulla ei ollut kauheasti mahkuja.

Nyt töissä postivuorossa. Euroopan avaruusjärjestö on muuten todellakin tulevaisuuden järjestö, ne lähettää tiedotteet vanhanaikaisella paperifaksilla.

Lyhyt nimi

Yhteensä seitsemän kirjainta etu- ja sukunimessä: lyhyt nimi melkomoiselle miehelle. Muutamia näistä yhteensä 1981-2007 vuosista muistellen, meillä oli aina hauskaa. Muisteluilta ryyppäämisen ja synkistelyn merkeissä tullaan järjestämään toivottavasti lähiaikoina. Pukukoodina sama iänikuinen musta, savuke holkin päässä.

Oraksesta ilmastoguru

(Valtioneuvoston tiedote:)

"Pääministeri Matti Vanhanen on kutsunut kansanedustaja Oras Tynkkysen ilmastopoliittiseksi asiantuntijaksi hallituksen toimikauden ajaksi.

Asiantuntijan keskeisinä tehtävinä ovat ilmastoa ja energiapolitiikkaa käsittelevän tulevaisuusselonteon valmistelu, osallistuminen hallituksen ilmasto- ja energiapoliittisen ministeriryhmän kokouksiin sekä ilmastopolitiikan koordinointi.

Ilmastopoliittisen asiantuntijan tehtävän perustamisesta sovittiin hallitusneuvotteluissa.

Asiantuntija on tässä tehtävässä hallinnollisesti sijoitettu valtioneuvoston kansliaan. Asiantuntijalle ei suoriteta erillistä korvausta."

Aika jees, siihen nähden että vielä vuonna 2000 Maan ystävien ilmastokampanjaa tehtiin Oraksen Rautatienkadun olohuoneessa. Monet silloin mukana olleet ovat nykyään energia- tai ilmastoasiantuntijoina eri järjestöissä, kuten Greenpeacessa tai Suomen luonnonsuojeluliitossa.

Seuraavaksi jännätään, valitaanko Leo Stranius SLL:n hallituksen puheenjohtajaksi.

Science Fiction

Kirjoitin jokin aika sitten Pelipeitto-nimisen pienkustantajan uudesta "m"-novellisarjasta. Sarjan toinen osa on nyt ilmestynyt, sisältäen M.G.Soikkelin scifi-lehdissä julkaisemia jatkiksia kansien väliin koottuna + yhden julkaisemattoman novellin (minun keksimä nimi, minun minun!) eli kokoelman niminovellin Marsin ikävä.

Markun haastattelu Turun Sanomissa löytyy täältä.

Risingshadow-nettifoorumilta löytyi myös kustantajan sopivasti ylisanainen lehdistötiedote:

"Filosofian tohtori, kirjallisuudentutkija, viime vuonna Turun yliopiston kotimaisen kirjallisuuden väliaikaisena professorina toiminut, kuluvana vuonna apurahalla omaan kirjoittamiseensa ja kritiikkiin Tampereella keskittyvä Markku Soikkeli on suomalaisessa tieteiskirjallisuudessa eräs tunnetuimmista ja palkituimmista fanzine-novellisteista. Nimellä M. G. Soikkeli alan lehdissä vuodesta 1991 alkaen tieteisnovelleja julkaissut kirjailija on muun muassa voittanut suomalaisen scifin arvostetuimman kisan, Portti-novellikilpailun, jo useita kertoja, ja sijoittunut kaikissa alan kilpailuissa (joihin on osallistunut) aina kärkijoukkoon [tai ainakin melkein. toim. huom.). Novellien lisäksi Soikkeli on julkaissut runsaasti alan artikkeleita ja kolumneja suomalaisissa scifilehdissä, ja alan kirjallisuuden kritiikkejä muuallakin, muun muassa Turun Sanomien kulttuurisivuilla. Soikkeli on tehnyt jo mittavan yliopistouran Turun, Helsingin ja Tampereen yliopistoissa, kirjallisuuden tutkijana ja opettajana.

Soikkeli poikkeaa monista suomalaisista alan kirjoittajista. Hän keskittyy aitoon science fictioniin, ja tuo sciencen, tieteen, monitasoisesti novelleihinsa mukaan: sekä kirjallisuudentutkijana, ruotiessaan genren eri suuntausten mahdollisuuksia novelliensa sisällä, että monialaisena yhteiskuntatieteilijänä, tutkiessaan yhteiskuntien kehityslinjoja ja -mahdollisuuksia novelleissaan, jotka asettavat sekä historian että muiden tieteiden vallitsevat totuudet kyseenalaiseksi. Soikkelin tarinat ovat todellista, aitoa tieteisfiktiota, joskaan hän ei väheksy fantasiankaan aineksia. Niitäkin hän käsittelee tutkijana – ja taitavana tarinoitsijana, erinomaisena kielen käyttäjänä.

Soikkeli on vahva tieteiskirjailija, joka luo tarinoissaan paitsi tiede- ja tieteisfiktiota myös huikeita kohtaloita, jännittäviä seikkailuja ja syvällisiä kurkotuksia outoihin tulevaisuuksiin. Soikkeli on Suomessa harvinainen science fiction-kirjailija: hyvin kurinalainen ja lajin perinteitä kunnioittava, samalla kuitenkin rönsyäviä ja laaja-alaisia, lajia uudistavia tarinoita luova kokeileva kirjailija, kirjailija joka ei pelkää aiheittensa arkojakaan elementtejä. Politiikkaa, uskontoja, seksuaalisuuden monimuotoisuutta ja muita aiheita tutkiessaan Soikkeli luo tarinoihinsa jännitteitä joita harvoin suomalaisessa scifissä tapaa. Soikkelin novelleissa yhdistyvät science fictionin ainekset nautittavasti laaja-alaiseen filosofiseen näkemykseen, ja samaistumispintaa Soikkeli rakentaa joukkojen, ryhmien, kansojen tai ihmiskunnan mittakaavaan, soveltamalla yksilökuvauksessa lähes brechtiläistä etäännyttämismenetelmää."

Huone

Kävin tänään äidin kotitalon varastossa etsimässä muutossa hukkuneita Maurice Ravelin nuotteja. Niitä ei löytynyt, sen sijaan löysin kolme äidin nätisti lasikehykseen laittamaa vesivärimaalaustani, ilmeisesti ajalta, jolloin osasin jo jotenkin kirjoittaa. Kaikki piirroksista esittävät miekkavalaita: yksi mustavalkoinen, mittakaavaan piirretty miekkavalas pieni tikkutyttö vierellään (maalauksessa lukee: MIEKKAVALAS SAARALTA), toinen värikkäämpi, luonnossa uiskentelevaa miekkavalasta esittävä (KAISALLE) ja kolmas, kolmea delfinaariossa uiskentelevaa valasta esittävä maalaus (jossa ei lue mitään). Kaikilta puuttuu muuten toinen evä.

Mietin vieras/pikkuveljenhuonetta tänään siivotessani, miten mittavat arkistot vaikka minä ja Diiva olemme jättäneet jälkeemme, ja miten vähän mitään omaa on pikkuveljelläni, vain jotain kummallista ryönää pöydillä ja kirjahyllyn väleihin työnnettynä. Miten paljon esikoisen piirroksia ja maalauksia säästetään ja miten paljon siitä otetaan valokuvia, ja miten todistuskappaleiden määrä vähenee sen myötä erilaisia kun sisarussarjassa siirrytään alaspäin (ellei itse säästä kaikkea niin kuin Diiva). Äidillä on omassa piilossaan erilaisia lahjoja ja käsitöitä, mutta lapsilla itsellään vähemmän. Syskasta en tiedä, miten paljon reliikkejä sillä on jossain omissa varastoissaan.

Eikä minullakaan ole mitään omaa ympärilläni nyt, kun asun taas viikot Helsingissä. M ehdotti, että olisi hakenut syksyksi kuukauden residenssiä Barcelonasta, mutta itse olen sitä mieltä että jos alan taas tehdä itsenäisiä kirjoitustöitä niin teen niitä mieluummin Tampereella, omien kirjallisten referenssien ja kirjaston ym. resurssien äärellä. Eikä edes se ole tärkeää, vaan se että on itse kalustanut huoneen ympärillään, että lempikirjat ovat lähellä muistuttamassa olemassaolostaan, ja laatikoita penkomalla voi löytää juuri sellaisia outoja muinaisesineitä kuin lapsena piirrettyjä miekkavalaita.

+20 astetta

Kaksi ja puoli valoisaa päivää Tampereella, joskin flunssaisena. 4 elokuvaa katsottuna, 1 näytelmä kirjasta luettuna, 1 sosiaalifoorumi ja 1 mahdollisuuksien tori käytynä. John Webster kertoi sen uudesta elokuvasta Muutetaan yhteiskuntaa, ei ilmastoa -paneelissa. Se halusi tehdä parhaan ilmastonmuutosta käsittelevän elokuvan, jonka se itse pystyi tekemään, ja se teki elokuvan itsestään ja perheestään. Inspiroiva tekijä ja kiinnostava elokuva.

Hain Sallalta lähdemateriaalia tulevaa käsikirjoitus numero kolmosta varten, kaskelottien sosiaalievoluutiosta, ja lainasin sen suosituksesta toisen, mainion Eläin ihmisen sielunmaisemassa, on muuten SKS:n julkaisu. Lukukirjana on Ursula LeGuinin Buffalo Gals.

aika ihanin

Viettänyt koko viikonlopun häissä ihanassa Fiskarsissa. Kauniin kesäsään, lintujen kuoron ja ruukkimaiseman lisäksi parasta viikonlopussa olivat Merin laulu, shamaanisauna ja tietenkin söpö pääpari. Onnea!

Harvemmin sitä on yli vuorokauden kestävissä juhlissa. Nyt vähän väsyttää. Esitykset menivät hyvin, ja isoa joukkoa näissä häissä toivon näkeväni myös seuraavissa Pernajassa.

Riittääkö maallemuutto koko loppuelämän suunnitelmaksi? En kyllä ole varma, haluaisinko elää taiteilijakolonnassa. On helpompi identifioitua johonkin muuhun ammattiin, jos teksti ei vaikka kulje.