Kohti vuotta 2016

Margaret Pennyn muistikirja jatkaa kohti yhdeksättä ilmestymisvuottaan. Perustin blogin aikanaan raportoimaan Unkarin-oleskelustamme keväällä 2007, mutta sen jälkeen se on jatkunut kirjoittajan yleisenä varaventtiilinä ja ajatusvarastona. Tätä tarkoitusta varten summaan näin uudenvuodenaattona, mistä aiheista, paikoista ja tunnelmista kuluneen vuoden aikana on tullut kirjoitettua.

Hannu Peltosen kuvaamana Elävän Kirjallisuuden Festivaalilla helmikuussa 2015. 

Julkaisurintamalla minulla oli tänä vuonna hiljaista. Työstin edelleen Syyskuun jumalat -romaania, jotta se olisi valmis julkaistavaksi toivottavasti ensi syksynä. Romaanin tarina on osoittautunut sekä laajemmaksi että monimutkaisemmaksi kuin kaksi edellistä, joten kärsivällisyyttä tarvitaan. Aloitin myös uuden, omia rahoja käsittelevän tietokirjan kirjoittamisen Aino-Maija Leinosen kanssa. Edistin lisäksi tulevia romaaniprojekteja paremmalle mallille. Kirjoittajan ammatti muistuttaa monessa mielessä maanviljelyä: se on kausiluontoista, ja sato korjataan vasta myöhemmin. Vuoroviljelyä harrastin vaihtelemalla työstettävää tekstiä kauno- ja tietokirjallisuuden välillä.

Kesäkuussa ilmestyi minun ja Markku Soikkelin toimittama Surupukki. Ruotsalaisia tieteistarinoita -novellivalikoima Osuuskummalta. Teos on herättänyt runsaasti kiinnostusta kriitikoiden parissa ja se on saanut (aika ristiriitaisia) arvioita useissa julkaisuissa. Kustannustoimitin myös toisen teoksen Osuuskumma-kustannukselle. Kirjoittamisen ja toimittamisen lisäksi opetin luovaa kirjoittamista Tampereen työväenopistossa sekä vierailijana Oriveden opistossa.

Novelleja minulta ilmestyi neljä: Rigurin käärme teoksessa Käärmeenliekit (toim. Matilainen ja Leppänen, Osuuskumma 2015), Seafoam (kääntänyt Marianna Leikomaa, Usva International 2015), Jälkikuva (julkaistu nimellä Monique N, Ursula 1/2015) sekä Kristallikarahvi (nimellä Patricia Mal, teoksessa Kristallimeri, toim. Nupponen ja Thorel, Osuuskumma 2015).

Kirjoittamiani artikkeleita ilmestyi muun muassa Kosmoskynä- ja Kirjailija -lehdissä. Oman blogin lisäksi kirjoitin myös yhden vieraskynän, Olli-Poika Parviaisen blogiin keväällä. Luottamustehtävien puolella toimin Osuuskumman hallituksen jäsenenä. Osuuskumman näytteilleasettajana osallistuin muun muassa Elävän Kirjallisuuden Festivaaliin sekä Vihtorin kirjamessuille Tampereella, Archipelaconiin Maarianhaminassa, Helsingin kirjamessuille sekä Tracon Hitpointiin Tampereella.

Perhettämme kohtasi muutamakin elämänmuutos tänä vuonna: muutto (joskin saman kaupunginosan sisällä), lapsen koulun alku, puolison vanhempien kesämökistä luopuminen. Alkuvuoden lähinnä siivosin, pakkasin, remontoin ja kannoin tavaroita. Kesämökin tyhjennys oli parin kuukauden päästä siihen päälle. Voisinpa sanoa että ei koskaan enää mutta kitin kontit. Vain muutos on pysyvää.

Vuodesta 2015 muistan lumettoman talven ja sateisen kesän. Onneksi vuoden varrelle osui tavallista enemmän reissuja: hiihtolomalla Tukholmaan, kesäkuussa Maarianhaminaan Archipelaconiin, heinäkuussa lomalle siskon perheen kanssa Pärnuun, elokuussa jälleen opintomatkalle Tukholmaan tutustumaan ruotsalaiseen kirjallisuuselämään ja syyslomalla Malmöön sukulaisia tapaamaan. Vuoden vaihtuessa olemme jälleen matkoilla, siitä lisää myöhemmin.

Päättyvään vuoteen mahtui myös muun muassa vierailu Erkylän kartanossa Sini-tuotteen vieraana Aino-Maijan kanssa (siivouskirjan tiimoilta), teatteria (Täällä Pohjantähden alla Ypäjän musiikkiteatterissa, Varjoelämää ja julkisia salaisuuksia Tukkateatterissa, Mestaritontun seikkailut Tampereen työväen teatterissa), hyviä lukukokemuksia, elokuvia, kaksi kirjoittajaleiriä (molemmat Ristiinassa), museoita, piipahdukset Tallinnassa ja Kööpenhaminassa muiden reissujen yhteydessä, mökkeilyä sukulaisten kesämökillä Kuopiossa sekä paljon muuta työhön liittyvää ja liittymätöntä.

Enimmäkseen istuin kuitenkin tekstien parissa kotona (ja mökillä). Työni tukemisesta kiitän kirjastoapurahalautakuntaa, Pirkanmaan taidetoimikuntaa sekä Suomen Tietokirjailijat ry:tä. Uuden kannettavan tietokoneen hankinnan tukemisesta kiitän Kirjallisuuden edistämiskeskusta sekä yksityisen kopioinnin hyvitysmaksuvaroja. Kiitos myös Sanastolle lainauskorvauksista.

Vuoden 2016 lupauksena aion herätellä pitkään horroksessa viettänyttä musiikkiharrastustani. Pianoa tai laulua, klasaria tai poppia, ihan sama. Mutta jotain pitää taas tehdä, nyt tuntuu siltä. Suomessa kulttuuri, sivistys ja lukeminen ovat parhaillaan vastatuulessa. Ajattelen, että paras tapa panna kampoihin tälle kehitykselle on tuottaa kulttuuria ja nauttia kulttuurista, lukea ja kirjoittaa, oppia muilta. 

Hyvää ja riemukasta uuttavuotta kaikille Margaret Pennyn lukijoille!

Näistä kirjoitin 2015:

Pienkustantaminen, sanavapaus, Archipelacon, populismi, Salaiset kansiot, Patrick O'Brianin merisotakirjat, koulutus, motivaatio ja itsekuri, fantasian poetiikka

Näistä en kirjoittanut:

Tampereella oli syksyllä 2015 tasokkaita kirjallisuustapahtumia, joista en ehtinyt tai muistanut blogata. Syyskuussa olin kuuntelemassa Pohjoismaisen kirjallisuuspalkinnon ehdokkaita Tampereen yliopistolla. Kerrankin vähän eri naamoja kuin tavallisesti kirjallisuustapahtumissa, esimerkiksi grönlantilainen ja saamenkielinen kirjailija. Lokakuussa osallistuin Tampereen proosaklubille eli Roosalupille haastattelemalla Alexandra Salmelaa yleisön edessä Tammerissa. Marraskuussa Adam Roberts luennoi niin ikään Tampereen yliopistolla nuorisodystopiasta ja sen suosiosta. Tampere saattaa tuntua provinssilta ja peräkylältä, mutta kyllä sekin osaa yllättää.