Käsittelen tässä kirjoituksessa lempiaihettani eli asumista, mutta ensin vähän kulttuurien välistä vertailua.
Luokka leikisti
Aamun lehdessä kerrottiin Britannian luokkayhteiskunnan muuttumisesta. Yhteiskuntaluokkia on perinteisen kolmen sijasta uuden tutkimuksen mukaan seitsemän. Tutkimuksesta kerrotaan lisää Guardianin sivuilla. Luokkatutkimuksessa erotellaan vakiintuneesti ja teknisesti keskiluokkaan kuuluvat. Vakiintuneilla on enemmän sosiaalista ja kulttuurista pääomaa. Teknisesti keskiluokkaiset ovat pieni ryhmä, jolla on paljon rahaa mutta vähän kontakteja tai kulttuuriharrastuksia. Eliittiin kuuluvilla on niin paljon pääomaa, että he seisovat erillään kaikista muista.
Yläkerrosten lisäksi testissä erotellaan uusi vaurastuva työväenluokka, nouseva palvelualoilla työskentelevien luokka, perinteinen työväenluokka ja prekariaatti. Hesarin pääkirjoituksen mukaan Britannian talouden heikkeneminen iskee kipeimmin kirjavaa keskiluokkaan. Eliitti kyllä pärjää, samoin valtio kuulemma pitää huolen heikoimmista, mutta keskiluokkaiset joutuvat maksamaan kaiken itse, alkaen järjettömän korkeista päivähoitomaksuista. Epäilen kuitenkin, että talouskurimuksesta kärsivät eniten köyhät. Keskiluokalla on verkostoja, perheitä, jotka voivat auttaa jamaan joutuneita, kun köyhimmillä perheillä ei ole ketään.
Lehdessä vinkattiin myös BBC:n testiä, jossa voi kokeilla, mihin yhteiskuntaluokkaan itse sijoittuisi. Tein testin myös itse. Ihan käden käänteessä se ei käynyt. Käytin valuuttalaskuria muuttamaan eurot Englannin punniksi. Asunnon arvon voi laskea tai oikeammin arvioida kiinteistövälittäjien laskureilla. Joihinkin kysymyksiin on vaikea suomalaisena vastata. Kovin monet meikäläiset eivät esimerkiksi vieraile vapaa-ajallaan mahtailevissa maalaiskartanoissa, koska täällä Suomessa ei oikeastaan ole sellaisia. Testin mukaan kuulun "vakiintuneeseen keskiluokkaan", johon kuuluu brittiväestöstä neljäsosa.
Metro vie itään
Britit ovat rasittavuuteen saakka kiinnostuneita luokkasysteemistään, mutta luokka kiinnostaa yhä enemmän myös Suomessa. Tämä siksi, että pääkirjoitustoimittajan mukaan sama tilanne on kohta edessä täälläkin. Silloin keskiluokka huomaa maksavansa omaa ja muiden laskua. Kirjoitus on otsikoitu "Lompakko esiin, keskiluokka".
Saman aamun lehdessä näkyy myös toinen tapa käsitellä luokkaa. Räppäri Mercedes Bentson haastattelussa kerrotaan koulukiusatun, väärään porukkaan joutuneen naisen elämäntarina. En kuuntele hiphoppia, mutta metro kulkee Rautatientorilta Itäkeskukseen parissakymmenessä minuutissa. Matka on pitkä Helsingin keskustassa työskenteleville toimittajille, joille "Itä-Helsingin getto" on myyttinen pirin ja kaljanhuuruinen maa, syrjäytyneiden valtakunta, josta voi kirjoittaa siellä asumatta tai siellä edes pistäytymättä - Mercedes Bentsonkin haastattelu on tehty porvarillisessa kahvilassa Helsingin keskustassa.
Nyt mennään ajassa taaksepäin. Olin aikoinaan pudota perseelleni, kun ruotsalaisen Feministisen aloitteen ruotsinsuomalaisesta jäsenestä, nykyisestä Taideyliopiston rehtorista Tiina Rosenbergistä kirjoitettaessa muistettiin meikäläisessä lehdistössä mainita aina hänen kontulalainen taustansa. Pääsiäislomalla luin Kotilieden haastattelun samasta naisesta, ja jälleen palattiin Kontulaan. Jutun mukaan "voit viedä naisen lähiöstä, mutta lähiö ei lähde naisesta".
Jutussa myös todettiin, että on eri asia olla Ruotsissa suomalainen kuin Helsingissä kontulalainen. Niinpä. Kenelle "Kontula" on merkitsevä, erotteleva tekijä? Helsinkiläisille, erityisesti helsinkiläisille toimittajille. Hyvä ystäväni, kyseisen naistenlehden kohderyhmää hänkin, on kotoisin juvalaiselta maitotilalta. Häntä nauratti, kun kysyin, millaisia mielikuvia lähiön nimi hänessä herättää. Ei niin yhtään mitään.
Väkimäärä ratkaisee
Olen eri sukupolvea kuin Rosenberg (tai Mercedes Bentso, sen puoleen), mutta muistan, millaista Kontulassa oli 80- ja 90-luvuilla. En ole nimittäin missään sen jälkeen nähnyt niin paljon lapsia. Kaupungin vuokrakerrostaloissa asui isoja perheitä, vaikka asunnot olivat suhteellisen pieniä. Meidän perheessämme oli neljä lasta, parhaan lapsuudenkaverin perheeseen syntyi kuusi, naapurin tädillä lapsia oli neljä, alakerran lestadiolaisperheessä kahdeksan. Pihapiirissä asui monta romaniperhettä, joissa lapsia oli saman verran tai vähemmän kuin muilla.
Kaikenkaikkiaan siinä on aika monta ihmistä kasvamassa. Nykyisessä keskiluokkaisessa tuttavapiirissäni pidetään hurjapäänä, jos lapsia uskaltautuu hankkimaan kolme. Jos lapsuuden pihapiirini kokoisesta ryhmästä yksi tai pari alkaa käyttää bentsoja, se ei ole edustava luku. Samoin jos kontulalaisesta lähiöstä joku nousee Taideyliopiston rehtoriksi, ei sekään ole mikään ihme. Lapsiperheet muuttavat edullisille asuinaluelle. Nykyisen Vuosaaren alueella asuu 40 000 ihmistä. Se on pienen suomalaiskaupungin verran väkeä. Resursseja ja palveluita täytyy lisätä sinne, missä on käyttäjiä. Muuten saadaan niitä "idän syrjäytyneitä", joita Hesari niin kovasti mainostaa.
Lopuksi
Kun luokkayhteiskunnasta tulee puhe, helsinkiläinen toimittaja mainitsee "idän" esimerkkinä sosiaalisten ryhmien välisestä kuilusta Suomessa. Kuilu sijaitsee helsinkiläisen toimittajan korvien välissä. Jos lähiö määrittää lehtijutun käsittelytapaa, se on myös keino pitää kohde omalla paikallaan, siellä lähiössä nimittäin.
Räppärin luonnollinen kasvuympäristö on Itä-Helsingin lähiö. Rehtorille se on vaikea tausta, josta on noustu ja joka on kulttuuripiireissä ihmetyksen aihe. En voi jankuttaa tästä asiasta tarpeeksi. Räppäri kävi itähelsinkiläistä lukiota. Helsingin keskustan lukioissa käy valikoitu ryhmä oppilaita eri puolilta kaupunkiä ja jopa eri puolilta Uusimaata. Lähilukiota käyvät lähiseudun oppilaat. Kun keskustan lukiosta oppilaat jatkavat kauppakorkeakouluun tai yliopistoon, se ei johdu maantieteestä vaan monesta tekijästä.
Brittiläistyylinen luokkapeli on hauska ajatusleikki, mutta tulokysymys ei saisi jäädä kulttuuriharrastuksista tai postinumerosta kiistelyn varjoon. Tämä on uhkana, jos käytetään lähiöstereotypioita luokkakirjoittelun lähtökohtana. Silloin "lompakkoaan esiin kaivava" keskiluokka voi yhä suuremmalla syyllä kuvitella olevansa turvassa ja lakata näkemästä mitään yhteistä meidän ja muiden välillä. Köyhä on köyhä, musiikkimausta huolimatta. Vain eliitti voittaa.
Sanasto:
Camden kuuluu ns. "kultaisen postinumeron" alueeseen Lontoossa
Mercedes Bentson musiikkivideon Personal Raineri voi katsoa Youtubessa.