Tuesday, February 5, 2008

Lapsen hankkimisesta, osa II

Kirjoitin edellisessä postauksessani kandiksi valmistumisesta. Minullahan on jo yksi tutkinto, mutta yliopistolla on vierähtänyt kuitenkin sen verran aikaa, että alempi tutkinto olisi tarjolla kohtuullisen ajan sisällä. Huvittavaa on, että pari kolmekymppistä miespuolista ystävää, jotka eivät vauvan tulosta ole niinkään onnitelleet tai "kirjoittamisharrastustani" kommentoineet, ovat kiirehtineet sanomaan, että olisihan se hyvä kandinpaperit saada käteen. Kyseiset kaverit eivät tosin seurustele itse, joten kertonee vain siitä, mitä pitävät omassa elämänvaiheessaan tärkeänä.

Itseni ikäisistä toimittajamiehistä olen ainakin huomannut, että he ajattelevat yleensä tässä vaiheessa lähinnä omaa uraansa tai harrastuksiaan, vaikka poikkeuksiakin toki löytyy. No M:kin ihmetteli viime kesänä, miksi haluan lapsen nyt, menee nuoruus pilalle. Luulen, että miehet ovat ihan tietoisia naisten lisääntymiseen liittyvistä biologisista realiteeteista, mutta koska heidän ei tarvitse niitä miettiä, niin naisen halu hankkia perhe ennen kolmeakymmentä tulee vähän jokaiselle yllätyksenä.

Minäkään en halunnut lapsia moneen vuoteen. Minulla oli siihen hyvät syytkin. Ärsytti, että lasten hankkiminen näyttäytyi pelkästään naisten projektina. Pääsin ärtymyksestäni yli, kun tajusin ylläolevan biologiapointin. Miehet eivät samalla tavalla sekoa vauvakuumeeseen, koska heillä ei ole siihen mitään tarvetta.

Toiseksi lasten hankkiminen näytti ansalta, johon naiset lankeavat yksitellen, hyvässä uskossa että voivat saada sekä perheen että uran, mutta joutuvatkin vain kantamaan suurimman vastuun lapsen hoidosta ja sitoutumaan kotiin vuosikausiksi. Oikeastaan ajattelen samalla tavalla nykyäänkin, sillä erotuksella, että esimerkiksi vuosi poissa töistä ei tunnu niin pitkältä ajalta. Parikymppisenä vuosi tuntui ikuisuudelta. Sitä paitsi tajuan hyvin, että olen suhdanneherkällä alalla, jossa on joskus paremmin töitä ja joskun huonommin. Ei kannata masentua, jos heti äitiysloman jälkeen ei löydy vakituista työpaikkaa.

Toisaalta uskomatonta sinisilmäisyyttäkin esiintyy, myös ja varsinkin akateemisten naisten keskuudesta, lapset tehdään heti valmistumisen jälkeen ilman oman alan työkokemusta. Parempi melkein olisi tehdä ne opiskeluaikana.

Ja tiedän, ei pitäisi puhua lasten hankkimisesta, niitä tehdä vaan saadaan. Toisaalta puhun nyt nuorista miehistä ja naisista, jotka ainakin minun lähipiirissäni näyttävät lisääntyvän suhteellisen helposti.

No comments:

Post a Comment