Aloittelevan sf/f-kirjoittajan top 10

Erään kurssilaiseni pyynnöstä keräsin aloittelevan science fiction- ja fantasiakirjoitajan kymmenen tarkistuspistettä, jotka kannattaa pitää mielessä, kun omaa tarinaansa alkaa muokata. Mielipiteet ovat subjektiivisia ja täysin omiani, ne saa siis kyseenalaistaa mielihyvin.

1. "Tämä saattaa vaatia hiukan lisäselvityksiä..." Maailma on kirjoittajalla selkeänä mielessä, mutta se ei välity tekstiin saakka. Haasteena on saada maailma toimimaan tekstissä ilman, että taustatiedot ovat tarpeen. Tekstin on kannettava omilla ansioillaan, selitykset sikseen.

2. Liian ihanteellinen päähenkilö. Yleensä nuori nainen tai mies, joka taistelee hyvän puolella. Kirjoittaja ymmärtää päähenkilöään täydellisesti, lukija ei. Henkilö etsii, jotain, mutta mitä hän tarkalleen etsii? Löytääkö hän etsimänsä, muuttuuko hän ja mihin suuntaan?

3. Vaikutteet ilman omaa versiointia. Kirjoitetaan vaikkapa X-Men uusiksi, ilman sen kummempia perusteluja, miten mutantit ovat syntyneet tai mikä on heidän paikkansa maailmassa. "Näin tämän jo pelissä/telkkarissa/elokuvassa."

4. Velhojen koulu. (Tai keijujen, tai noitien.) Fantasiaolentojen pulmia ilman fantasiaa. Hyvin nuoret päähenkilöt (yleensä ystävykset) suorittavat kuolemanvakavaa tehtävää ja syövät välillä eväitä, mutta magialla ei ole tarinan kannalta todellista merkitystä vaan pääpaino on seikkailussa ja ihmissuhteissa. Tästä pääsemmekin seuraavaan kohtaan:

5. Eväiden syöminen luolassa. Tätä ei tarvitse selittää. Jännite kuin jännite menee pilalle sillä hetkellä, kun päähenkilöt ovat suuressa vaarassa ja pitävät tauon syödäkseen eväitä ja jutellakseen mukavia.

6. Scifiparodiaa, ilman huumoria. Epäuskottavat universumit, joilla ei kaiken lisäksi ole tarinan kannalta mitään pointtia, esim. käydään vain taistelu jonka voisivat käydä mitkä tahansa olennot missä tahansa maailmassa. Tarinassa ei synny merkitystä sille, pommitetaanko kaupunkia vai planeettaa.

7. Teinin tavoin käyttäytyvät aikuiset, aikuiset teinit ja yksiulotteiset perheenjäsenet. "Tämän isä olis aina töissä, veli on ääliö ja kukaan ei ymmärtäis tätä. Paitsi lempeä mummu."

8. Pahiksen hämäräksi jäävät motiivit. Sankarin yleinen hyvyys. (Ks. myös Ihanteellinen päähenkilö)

9. Puuttuva jännite. Teksti tunnelmoi erilaisissa unikuvissa ja vyöryttää lukijan silmille erilaisia harhapolkuja ja symboleita, mutta konkretia ja pointti puuttuvat. Jostain syystä romaani kestää enemmän jaarittelua. Massa alkaa rakentaa muotoa.

10. Herkkä satu. Kuvataan vaikka keijujen tanssia lumisateessa. Tässä ei ole sinänsä mitään vikaa. Tarinaksi tämä tunnelmapala ei kuitenkaan vielä riitä.

Siinä päällimmäiset. Onnea kirjoittamiseen!