Showing posts with label Leppoisa opas huusholliin. Show all posts
Showing posts with label Leppoisa opas huusholliin. Show all posts

Monday, November 3, 2014

Kuinka kaksi naista ryhtyi siivouskapinaan ja kirjoitti siitä kirjan

Minua pyydettiin kirjoittamaan, miten Leppoisa opas huusholliin syntyi. Kerrotaan nyt sitten sekin. Homma lähti siitä, kun tutustuimme noin seitsemän vuotta sitten Aino-Maijan kanssa toisiimme tamperelaisessa äitiryhmässä. Hän hoiti tuolloin nuorempaa lastaan kotona ja mietiskeli, miten saisi ajatuksiaan ekologisesta ja simppelistä kotisiivouksesta laajemmin hyödynnettäväksi.

Kirjan perusfilosofia oli molemmille alusta alkaen selvä. Olimme huomanneet, että materiaalisen kaaoksen, vaatekasojen ja tiskipinojen järjestäminen ympäriltä lievitti sisäistä kaaosta ja sitä epämääräistä oloa, joka usein valtaa pikkulapsen kanssa kotona paljon aikaa viettävän vanhemman. Sitä, jossa haahuillaan päämäärättömästi ympäri kämppää, nostetaan märkä potkupuku tuolinkarmilta ja kävellään vähän aikaa se kädessä ennen kuin lasketaan se piirongin päälle.

Siivouskapina tarkoittaa sitä, että hampaiden kiristelyn ja siivousmaratonien sijaan päästämme kotityöt virtaamaan arjessa. Teemme yhden asian kerrallaan, mutta tiedostamme, että se on osa isompaa kuviota. Elämä sujuu, kun asiat virtaavat. Sanomalehti ilmestyy postiluukusta ja kulkeutuu lukemisen jälkeen jätepaperinippuun ja asunnosta ulos. Kaljatölkki kulkee täytenä kauppakassissa kotiin ja tyhjänä takaisin kauppaan. Pyykki kiertää ikuista rataansa kaapista käyttöön, pyykkikoriin, pesuun, kuivumaan ja kaappiin. Emme halunneet siivota vieraita varten, vaan vain sen verran, että pystyisimme itse elämään ihmismäistä elämää.

Kirjan painavinta asiaa sisältävät luvut "keittiö" ja "kylpyhuone" kirjoitettiin ensin. Samalla kun keskustelimme muistiinpanoja tehden siivousmenetelmistä, tulimme sivunneeksi paljon tuolloisen kotoilu-buumin viljelemiä käsityksiä kotona viihtymisestä, sisustuksesta ja designista. Näistä keskusteluista syntyinen kirjan toinen kantava teema: lopeta sisustaminen, lopeta poseeraaminen.

Halusimme toki viihtyä kotonamme, ei siinä mitään. Samalla kuitenkin tiedostimme, että elämä, työ, harrastukset ja sosiaaliset suhteet ovat paljolti muualla kuin kotona television ääressä. Kumpikaan ei halunnut pitää omaa kotiaan projektina tai sen sisustusta elämäntehtävänä. Siitäkään huolimatta, että houkutus tähän lankeamiseen oli suuri: kotona lasta hoitavalle aikuiselle virikkeitä on tarjolla rajallisesti ja niistä marketin lehtihyllyn kiiltävät sisustuslehdet, television päiväohjelmat ja huuto.netin löydöt kannustavat kodinsisustuksen ja lasten varustamisen elämänprojektiin.

Joten sanoimme "ei". Ja kirjoitimme siitä kirjaamme.

Kaikki asia, kuten miesten vaatehuolto tai koiraperheen siivous, ei mahtunut tekijöiden kompetenssiin. Keräsimme näihin vinkkejä tutuilta. Noin vuotta ennen julkaisua loppuviilaukseen ja anekdoottien keräämiseen tuli vielä kustannustoimittaja mukaan. Asiantuntevaa apua saimme myös Pirkanmaan jätehuollon tiedotusyksiköstä.

Kirja on niin paljon velkaa lähipiirillemme, perheenjäsenille ja ystäville, että kaikkien mainitseminen loppukiitoksissa olisi mahdotonta. Oman asiantuntemuksensa ja panostuksensa teokseen on tuonut myös Into-kustannuksen väki.

Leppoisa opas huusholliin julkistettiin Helsingin kirjamessuilla 26.10.2014. Toivomme, että se jatkaa matkaansa lukijoiden käsissä vielä pitkään.

Thursday, October 23, 2014

Leppoisa opas huusholliin ilmestynyt!

Tänään tipahti postiluukusta odotettu kirja, eli lämpimäiskappale minun ja Aino-Maija Leinosen teoksesta Leppoisa opas huusholliin. Onpa se pieni ja söpö, notkea ja mahtuu vaikka taskuun. Teos sisältää ikiaikaista viisautta kodinhoidosta ja sen varustamisesta, kuten:

Sisustamisen vaatimus on yhtä kiero kuin vanhojen satujen kummalliset tehtävät. Jotta voit naida prinsessan tai järjestää kutsut, sinun täytyy tehdä keittiöremontti, kehrätä kultaa oljista ja hankkia olohuoneeseen uudet verhot. On hyvä huomata, että voi myös mennä suoraan asiaan ja jättää "kelpoisuutta osoittavat" välitehtävät tekemättä.

Tätä opasta on tehty pitkään ja hartaasti. Aloite ja suurin osa sisällöstä on peräisin Aino-Maijan aivoituksista. Kuten takakannessa sanotaan, unohda täydellisyys ja löydä oma tapasi siivota! Leppoisa opas huusholliin kertoo, miten.

Kun uunia muurataan, se tehdään huolellisesti ja harkiten, koska muurin on tarkoitus kestää kymmeniä ellei satoja vuosia. Sen sijaan lattian lakaisu ja tiskaaminen ovat taas edessä seuraavana päivänä.

Opas julkistetaan siis Helsingin kirjamessuilla 26.10.2014 klo 13.30 Rosebudin osastolla (6b99). Kannattaa tulla kuuntelemaan, kun haastattelen Aino-Maijaa ja utelen häneltä kaikki tarpeelliset siivousvinkit. Juhlakausikin lähestyy...

Sunday, October 12, 2014

Siivouskirja ja tavarataivas

Leppoisa opas huusholliin (tekijöinä allekirjoittanut ja ihana Aino-Maija Leinonen) on parhaillaan painossa. Opas julkistetaan Helsingin kirjamessuilla 26.10.2014 Rosebudin osastolla klo 13.30. Kynnelle kykenevien kannattaa tulla paikalle kuulemaan Aino-Maijalta kaikki tarpeelliset vinkit ekologiseen ja simppeliin kodinhoitoon.

Meillä kotona puolestaan on käynnissä jokasyksyinen projekti tavaran vähentämiseksi. Minulla on pöytä itsepalvelukirpputorillä. Suosittelen sellaisen vuokraamista kaikille, jotka haluavat helposti eroon turhista tavaroista ja joilla on aikaa käydä järjestämässä ja täydentämässä pöytää vuokrajakson aikana. Olen lajitellut vaatteita myytäviin, lahjoitettaviin ja pois heitettäviin kasoihin.


Kirppisprojektin tärkeimmät työvälineet eli tussi, hintalappuja, maalarinteippi ja silitysrauta. Kuva: Saara Henriksson

Vaatetta, tarpeellista ja tarpeetonta on kolmihenkiselläkin perheellä aika paljon. Kun saatoin syyslomalle matkustavia miestä ja lasta tänään bussipysäkille, mies väitti, että minulla on viisitoista takkia eteisen naulakossa roikkumassa. Väitin vastaan, mutta kotona oli pakko laskea. Olihan niitä... muutama enemmän kuin miehelle myönsin. Risoja ja puhkikuluneitakin pari. Mikä ihme saa ihmisen säilyttämään vaatehuoneessa niin rikkinäisiä takkeja, että niitä ei voi enää paikata?


Kuusivuotiaan korut. Kuva: Saara Henriksson

Olen myös lukenut varsinkin kotimaisia teoksia, jotka ovat seisseet hyllyssä esikoiskirjailijavuodestani 2011 saakka. Kotikirjasto-projekti jäi aikanaan häpeällisellä tavalla kesken, kun siirryin pitkiksi ajoiksi kirjojen lukemisesta niiden omistamiseen. Nyt yritän kääntään suuntauksen päinvastaiseksi. Luen kirjat, lisään ne Goodreads-tililleni ja annan kiertoon. Toki oman työn vaihekin vaikuttaa lukuhaluihin. Viime vuonna, kun kirjoitin oman kolmannen romaanini ensimmäistä versiota täyttä häkää, olin välillä niin kyllästynyt koko romaanimuotoon etten romaaneja juuri lukenutkaan.


Scifi-hyllyä. Kuva: Saara Henriksson

Kotiin kertyneiden tavaroiden läpikäyminen herättää monenlaisia tunteita. Minulla on tapana säästää kaikenlaista. Käyntikortti, käsiohjelma, valokuva, piirustus. Taannoin keräsin kasan näitä muistoleikkeitä ja keräilykuvia ja käytin kirjoitusharjoituksen pohjana työväenopistolla. Koti ilman jälkiä elämästä on ankea paikka. Etsin vielä keskitietä, jotta tavara- ja kirjavuoren alle ei tarvitsisi kuitenkaan hautautua.