Monday, June 29, 2015

Kerta kiellon päälle: Kuvaraportti Archipelaconista

Matkustimme torstaina päivälautalla Maarianhaminaan. Päivähytissä sai levätä aikaisen aamuherätyksen jälkeen. Suosittelen myös Airbnb-palvelua, jonka kautta hankimme majoituksen maissa. Mukana perheen seitsemänvuotias. Kuva: Saara Henriksson

Ennen tapahtuman alkua Alandicassa. Myyntipöydät sijaitsivat enimmäkseen ensimmäisen kerroksen parvella. Kuva: Iida Simes

Surupukki. Ruotsalaisia tieteistarinoita -kokoelman julkistaminen. Kuvassa kirjailija Kristina Hård (vas.), allekirjoittanut sekä kirjailija Karin Tidbeck, kaikilla hymy herkässä. Kuva: Juri Timonen

Ulkona syöminen on Maarianhaminassa kallista, mutta ruoka oli onneksi yleensä hyvää. Ravintola Sittkoffissa kävelykadulla ainakin aikuiset söivät hyvin. Kuva: Saara Henriksson

Osuuskumman naisia lauantain iltabileissä. Jostain syystä tästä kuvasta tulee minulle mieleen Sinkkuelämää-tv-sarja. Kuvia lauantailta olisi enemmänkin mutta jätetään tämä tähän. Kuva: Magdalena Hai

Alandica-konferenssikeskus. Talo oli erinomaisen toimiva tapahtumapaikka. Lähtöaamuna taivas oli niin kirkas ettei kuva tee sille oikeutta. Kuva: Saara Henriksson

Archipelacon - yhteen- ja vähennyslaskua

Brittiläinen fani kysyi minulta Archipelaconissa, miksi tämän tapahtuman nimi ei ole Finncon. En muista tarkalleen, mitä keskusteluja asian tiimoilta aikanaan käytiin, mutta muistelen, että Finnconia Ahvenanmaalla pidettiin esillä yhtenä vaihtoehtona. Tärkein syy, miksi Archipelacon on oma juttunsa, oli luultavasti tapahtuman maksullisuus. Finncon on määritelmällisesti matalan kynnyksen ilmaistapahtuma, johon tulee myös ”fandomin” ulkopuolelta ja liepeiltä yleisöä.

Archipelacon oli erilainen tapahtuma kuin mihin olen tottunut Suomessa. Jyväskyläläinen konkarifani esitti asian kompaktisti: Archipelacon on kuin Swecon, hyvin rento, vähemmän väkeä, kaikki ovat asialle omistautuneita harrastajia. Sweconit ovat pysyneet tämäntyyppisinä pienemmän piirin tapahtumina, kun taas Suomessa on lähdetty toiselle linjalle. Välillä väsyneetkin aktiivit puurtavat tapahtumaan toisille, isommille yleisömäärille, välillä miettien että missä se meidän oma juttu on.

Mutta niinpä Suomessa onkin isompi aktiivinen harrastajakunta kuin Ruotsissa, siitäkin huolimatta, että jälkimmäisessä on peräti kaksi kaupallista genrekustantamoa ja tieteis- ja fantasiakirjallisuuteen erikoistunut kirjakauppaketju. Scifi on Suomessa isompi juttu. Archipelaconista puuttuivat ummikot, kyselijät, paikalle sattumalta poikenneet ihmiset, jotka saattaisivat kiinnostua jostakin kirjasta tai olla kiinnostumatta.

Mitä se maksoi?

Ahvenanmaalla järjestettäviä hotelliconeja on aiemmin kritisoitu siitä, että ne tulevat kävijälle kalliiksi. Lasketaanpa:

Jäsenyys. Kolmenkymmenen euron hintaisen jäsenyyden lunastin jo viime kesänä. Hinta on nimellinen neljän päivän tapahtumasta, jossa on ohjelmaa milteipä aamusta iltaan. Huono puoli on ehkä se, että coniin ei tosiaan voi tulla vain poikkeamaan, jos se on loppuunmyyty. Toisaalta Maarianhaminassa ”vain poikkeaa” harvemmin muutenkaan.

Matkat. Laivamatka Turusta kestää noin viisi tuntia. Kansipaikka minulle ja lapselle Viking Linella oli 20 euroa, mutta otin lisäksi päivähytit mennen tullen, ne maksoivat jotain 30-40 euroa/neljän hengen hytti. Kaveri vinkkasi, että kannattaa hankkia laivayhtiönklubikortti jos useammin reissaa ja minunhan kannattaisi, koska Ruotsissa tulee käytyä. Sillä saa kuulemma alennuksia hyteistä.

Junaliput olivat menomatkalla kesätarjouksessa, 7 euroa kappale, paluumatkalla perhelippu aikuinen ja kaksi lasta oli vähän enemmän, n. 12 euroa per henkilö.

Majoitus. Hotellit Maarianhaminassa ovat kalliita, mutta onnistuimme varaamaan ajoissa Airbnb-majoituksen tuttavaperheen kanssa. Tilava asunto maksoi 110 euroa yöltä plus varaus- ja siivousmaksut, yhteensä noin 450 euroa. Mutta tällä hinnalla yöpyikin sitten viisi henkeä kolme yötä.

Ruokailu. Budjettimatkailu kaatuu turistikaupungissa viimeistään, jos aikoo syödä tai juoda. Ravintoloissa on lisäksi sesonki meneillään, joten hinnat ovat katossa. Tavallinen falafel-rulla voi maksaa kympin, pieni tuoppi Stallhagen-olutta konferenssikeskuksessa maksoi kuusi euroa, kahvikuppi kaksi ja puoli. Myös ruokakaupassa laskeskelin olevan tuotteilla ns. Ahvenanmaa-lisää. Nyt kun kirjoitan tätä niin ei huvitakaan laskea, paljonko meni ruokaan ja juomaan laivalla ja saaressa, hehee. Sanotaan, että paljon…

Ostokset. Ihme kyllä en ostanut kirjoja tapahtumassa, vain lapselle pehmolelun ja itselleni sen Worldcon 2017 -jäsenyyden (johon kuuluukin sitten aikanaan kirjoja sähköisessä muodossa kokonainen pino). Pari tekijänkappaletta sain, ja ostin pari lehteä helsinkiläisten pöydästä. Teepaidoista oli pienet koot myyty loppuun siinä vaiheessa kun pääsin pöydän taakse.

No kannattiko?

Hauskanpitomielessä ehdottomasti kyllä. Coneihin kannattaa osallistua vieraana (tai jäsenenä) ja nauttia ohjelmasta ja juhlista. Vielä parempi, jos tapaa ystäviä tai hankkii uusia. Harrastukset maksavat ja elämästä ja kulttuurista pitää nauttia. Ja jos osallistuu järjestämiseen jonkin seuran tai tahon puolesta, tapahtumasta saa vielä enemmän irti, näin se vain on.

Ammatillisessa mielessä pitää kuitenkin kysyä vähän kysymyksiä. Osuuskumman jäsenille Archipelacon oli iso taloudellinen panostus, sekä rahallisesti että ajankäytön puolesta. Toisaalta kukin oli paikalla useammassa roolissa: esiintyjänä, yleisönä, organisaation avustajana, toimittajana, kirjailijana yms. Surupukki-kirja sai hyvän vastaanoton ja ehdottomasti yritämme seuraavaksi kääntää novelleja suomen kielestä muille kielille päin, sekä toteuttaa lisää käännösantologioita. Yritin vähän viritellä verkkoja, ongelma on kääntäjien löytäminen suomesta muille kielille. Saa vinkata!

Kirjamyynnin kannalta ilmeisin ongelma Ahvenanmaalla on se, että saari ei kuulu EU:n arvonlisäveroalueeseen. Tapahtuman suomenkielisiä kirjoja tämä seikka ei koskenut, koska myimme periaatteessa kirjoja suljetussa tapahtumassa toisillemme, mutta pari järjestöjen kirjalaatikkoa oli kuitenkin jäänyt kiinni tullissa ja asiaa sitten jouduttiin selvittelemään.

Siihen olen vähän pettynyt, että ulkomaisten tekijöiden ja fanien kanssa tuli juteltua lopulta vähän. Näin käy helposti, jos ei osallistu paneelikeskusteluihin tai jos istuu vain suomenkielisiä kirjoja myyvän osuuskunnan tiskin takana. Kuten kollega sanoi, ei ole alan kannalta hyvä pyöriä vain Suomen pienessä piirissä, vaan vaikutteita, oppeja ja innoitusta kannattaa hankkia koko maailmasta. Tällaiset conit ovat siihen hyviä paikkoja, koska väkeä on niin monesta maasta. Onneksi ne muutamat pohjoismaalaiset ja muualtakin kotoisin olevat osallistujat, joiden kanssa juttelin, olivat sitäkin mukavampia.

Sitten pari juttua korvan taakse:

- Kannattaa ehdottomasti suostua englannin- tai ruotsinkielisiin ohjelmiin, jos on mahdollista ja haluaa tavata uusia ihmisiä. Käytävältä on vaikea bongata juttuseuraa, mutta paneelissa tutustuu. Samalla esittely tulee hoidettua luontevasti ja juttua voi jatkaa vaikkapa illalla baarissa.
- Jos on liian tosissaan liikkeellä verkostoitumismielessä, on riskinä, että yrittää liikaa. Kun menen tervehtimään ihmistä allasbileissä puoli yhdeltä yöllä ja kysyn että hur är läget, en odota kuulevani CV-tyyppistä selostusta henkilön uran tämänhetkisestä vaiheesta ja tietoa, että ”mielenkiintoisia projekteja” on menossa. Lähinnä odotan vastausta, että kalja maistuu ja hyvännäköisiä naamiaisasuja täällä.
- Todellista hintaa tällaiselle keikalle on vaikea laskea. Kuka tietää, millaisia ideoita, yhteistyökuvioita tai mahdollisuuksia jossakin tapahtumassa syntyy.

Sunday, June 28, 2015

Rankan päivän rankat huvit


Lauantai oli vilkas päivä Archipelaconissa. En ehtinyt George R.R.Martinin signeeraustilaisuuteen, koska jono alkoi muodostua jo puolitoista tuntia aikaisemmin ja olin toisaalla pitchaamassa kahta esikoisromaania ruotsalaiselle kustantajalle. Kaverit olivat kuitenkin tyytyväisiä saatuaan nimikirjoituksen häälahjaksi(!) aikomaansa kirjaan. 

Puoliltapäivin olin Russö-huoneessa kuuntelemassa, kuinka Shimo Suntila julistautui Suomen viimeiseksi roskakirjailijaksi sillä perusteella, että "pelkurimainen" Tuomas Saloranta ei saapunut Ahvenanmaalle. Titteli periytyy kirjailija Boris Hurtalta. Seuraavaksi Suntila aikoo hankkia roskakirjailijan viitan ja valtikan. 

Itämeren alueen kirjoittajien tapaamisessa meillä oli mukava juttutuokio neljän kirjoittajan kesken. Osallistujat olivat Suomesta, Latviasta ja Ruotsista. Juttelimme mm. siitä, miten erilaista on kirjoittaa omankielisille lukijoille kuin englanniksi. Terassilla puolestaan keskusteltiin mm. Mukkulan kirjailijakokouksesta ja norjalaisista kirjailijoista.

Kunniavieras Johanna Sinisalo veti paneelin aiheesta Kirjoittajasta kirjailijaksi. Lauteilla oli kirjoittajia Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien yhdistyksestä sekä Suntila. Yleisö löi lisää löylyä. Päivän päättivät naamiaiset, joihin lapsetkin pääsivät mukaan. 

Illalla pidettiin taas allasbileet conihotellissa, tällä kertaa TitanConinin väen isännöimänä. TitanCon on Belfastissa järjestettävä fantasiatapahtuma. Pääkunniavieras oli lahjoittanut conin tukiarpajaisiin hienoja palkintoja, mm. alkuperäisiä, kirjailijan vaimon 1990-luvulla itse painamia Tulen ja jään laulu -teepaitoja. Bileissä meni myöhään. Ei niistä sen enempää.

Sunnuntaiaamuna kun kirjoitan tätä aurinko paistaa täydeltä taivaalta terassille. Aivosoluja ei ole enää liiemmin käytössä, mutta onnistuin siitä huolimatta selviytymään läpi proseduurin ja äänestämään Helsinkiä Worldconin tapahtumapaikaksi 2017. Tänään ei enää muuta kuin hidas siirtyminen kera lapsen ja tämän toverin kohti lauttasatamaa. Syvällisempää yhteenvetoa conista luvassa myöhemmin jahka tokenen matkasta. Kirjeenvaihtajanne kiittää ja kuittaa.

Friday, June 26, 2015

Archipelaconissa perjantaina


Kämpillä toisen conipäivän päätteeksi Alman ja kavereiden kanssa. Asunto on valtava, tänne olisi mahtunut enemmänkin porukkaa jos oltaisiin tajuttu. On sauna, terassi ym. Tampereen Finncon-komitea 2016 olisi järjestänyt juhlat con-hotellin allasalueella, mutta minulla oli lapsenvahtivuoro, toisin sanoen sohvalla lojumista osuuskummallisten naisten kanssa.

Tällaisena päivänä Maarianhamina on paratiisi: sininen taivas, tuuli kohtalainen, aurinkoa. Surupukin julkkarit pidettiin kummemmitta seremonioitta, saatiin kuvia ja kirjailijat olivat mielissään. Tarkoitus on, että Osuuskumma toteuttaisi samanlaisia eri maiden novelleja esitteleviä käännösprojekteja enemmänkin. Puhetta on ollut virolaisesta antologiasta ja tietysti haluamme kääntää/käännättää myös omia novellejamme ruotsiksi. Osuuskumma etsiikin suomi-ruotsi-kääntäjää tositarkoituksella!

Muuten päivä kului tavanomaisissa merkeissä. Ohjelmaa en ole juuri nähnyt (lue: ollenkaan). Alkaa näyttää, että otimme vähän liian vähän kirjoja mukaan. Jos aikoo vielä vierailla Osuuskumman tai Vaskikirjojen standilla kannattaa tehdä se pian, vähissä muut paitsi ihan uutuudet. Myös jotkut muut kustantajat lähettivät liian vähän kirjoja. Yhteispöydästä kaikki viisi Tieteiskirjallisuuden käsikirjaa oli myyty jo perjantai-iltapäivänä. 

Kaveri houkuttelee lähtemään Euroconiin Barcelonaan vuonna 2016. Tapahtuma järjestetään marraskuussa, joten ajatus on houkutteleva. Käännöksistä täällä puhutaan paljon, eri järjestölehdetkin ovat onnistuneet julkaisemaan englanninkielisen numeron. 

Tänään ohjelmassa Itämeren alueen kirjoittajien epämuodollinen tapaaminen yhdeltä. Toivottavasti paikalle tulee yhteistyöstä kiinnostuneita kirjoittajia. Anne on luvannut viedä huligaanijengin (lapset) retkelle Kastelmolman linnaan joten tänään on luvassa muutenkin vähän vapaampaa conittamista minun osaltani. Saatan jopa ehtiä George R.R.Martininin signeerausjonoon.

Archipelaconissa, aurinkoa ja tuulta

Ensimmäinen Archipelacon-päivä takana. Päivän suurimpana saavutuksena pidän sitä, että ehdimme lauttaan, joka lähti kammottavan aikaisin Turun satamasta. Toki auttoi, että yövyimme hyvän ystävän luona Yo-kylässä. Ajatella, että asuin viisi ja puoli vuotta Turussa enkä koskaan tajunnut, että sen keskellä sijaitsee viehättävä pyhän Katariinan kirkko. Muutenkin keli vierailla Turussa oli täydellinen: aurinkoista, lämmintä, lapset leikkivät koulun pihalla... Matkalla majapaikkaan satuimme vielä Turun keskiaikamarkkinoiden kenraaliharjoituksiin. Keskiaikainen Turku on kyllä aina... Turku!

Laivamatkan jälkeen kävimme majoittumassa ja siirryimme tapahtumapaikalle. Avajaisista kuulin lähinnä vain vaskiorkesterin esityksen käytävään. Mainittakoon, että olen käynyt kaikissa Finnconeissa vuodesta 2003 enkä ole nähnyt kuin kahdet avajaiset, molemmat sellaisia, joissa itse esiintymässä. Tosiasiassa kannoin pahvilaatikoita ja pystytin ständiä avajaisten aikaan. Osuuskummalla on yhteinen myyntipaikka Vaskikirjojen kanssa Alandicassa.

Päivän ainoa ohjelmanumero, jonka ehdin edes suurimmalta osalta istua läpi, oli Writers from different countries -paneeli. Emil Hjörvar Petersenin luotsamassa paneelikeskustelussa kirjailijat vaihtoivat kokemuksia teoksen julkaisemisesta, eri maiden fandom-kuvioista, kirjallisesta perinteestä ja kaikesta mahdollisesta, freelance-työstä kirjojen markkinointiin.

Oli siinä erilaisia kokemuksia: UK ja Venäjä nyt ovat pikkuisen erikokoisia kieli- ja markkina-alueita kuin Suomi, Ruotsi tai Latvia. Yhteistä kirjailijoille oli se, että kirjoittaminen ei ollut ainoa/pääasiallinen työ, vaan kirjallinen työskentely sovitetaan muuhun elämään taloudellisten mahdollisuuksien puitteissa.

Alandica on tilava ja hyvin varusteltu tapahtumapaikka konferenssin järjestämiseen. Kunniavieraita en ole juuri nähnyt, paitsi vilaukselta Karin Tidbeckin, joka on niin pitkä että hänet on helppo bongata väkijoukosta. Olen jo vähän ehtinyt jutella oman kerrokseni kustantajien ja kirjakauppiaiden kanssa. Tänään perjantaina lisää käytäväpuheita. Eilen jaettiin myös Tähtivaeltaja palkinto, joka poikkeuksellisesti myönnettiin elämäntyöpalkintona Terry Pratchetin FC Akateemiset -kiekkomaailmakirjalle.

Nyt tyttären kanssa kukkakaupan kautta kohti conia ja päivän julkkareita!

Wednesday, June 24, 2015

Matkakuumetta ja uusia julkaisuja

Jäsenyys, matkaliput, Airbnb-majoitus, laivahytti, esiintymisvaatteet, Osuuskumman kirjojen tekijänkappaleet, lapsen Aku Ankka…

Tänään lähtee juna kohti Turkua ja junan mukana allekirjoittanut & seuralainen, tavoitteena nousta huomenna aamulla Ahvenanmaan lauttaan. Maarianhaminassa, Alandica-konferenssikeskuksessa järjestetään torstaista sunnuntaihin Archipelacon, pohjoismainen tieteiskulttuuritapahtuma. Tapahtuman kunniavieraina ovat George R.R.Martin Yhdysvalloista, Johanna Sinisalo Suomesta ja Karin Tidbeck Ruotsista.

Emännöin lauantaina Itämeren alueen kirjoittajien vapaamuotoisen tapaamisen Hästholm-kokoushuoneessa klo 13. Varsinainen syy matkalle on kuitenkin Osuuskumma-kustannuksen edustaminen sekä uuden antologiamme, Surupukin julkistaminen.

Surupukki. Ruotsalaisia tieteistarinoita on Christine Thorelin kääntämä ja minun ja M.G.Soikkelin toimittama kokoelma, joka tarjoaa pienen maistiaisen naapurimaamme novellitarjonnasta. Kokoelmaan on valittu novellit kuudelta ajankohtaiselta ruotsalaiskirjoittajalta. Erityisesti on mainittava Archipelaconin kunniavieraan Karin Tidbeckin novelli Olen laskenut suruni yllesi, tarina, jonka surullisen päähenkilön mukaan kokoelma on saanut nimensä.

Novellien lisäksi teoksen jälkisanoissa taustoitetaan ruotsalaisen sf/f-kirjoittajakentän kehitystä uudella vuosituhannella. Teos on myynnissä conissa ja sen voi ladata e-kirjana Elisa Kirja -palvelusta. Myöhemmin teos on saatavilla myös kustantajan verkkokaupasta sekä kirjakaupoista. Julkistaminen tapahtuu Fiskö-huoneessa perjantaina klo 13. Kaikki konferenssin osallistujat ovat tervetulleita tapahtumaan.

Niin, osallistujat. Konferenssi on loppuunmyyty, joten viikonlopun herkut ovat tarjolla vain 800 jäsenyytensä lunastaneelle osallistujalle. Omani hankin jo viime kesänä. Jäsenyyksiä kauppaavat konferenssit eivät ole Suomessa mitään uutta, mutta tavallisesti täällä on totuttu jokakesäiseen Finncon-tapahtumaan päiväkävijöineen ja ilmaisine sisäänpääsyineen. Jännittävää nähdä, millainen viikonlopusta muodostuu.

Kesän tieteiskulttuuritapahtumat ovat ystävien, uusien ja vanhojen kesken vietettyä laatuaikaa. Kansainvälisen kirjoittajakentän monet uudet julkaisut ajoitetaan tämän vuoksi usein kesälle, kun kustantamot tavallisesti lomailevat ja niiden työntekijät istuvat laiturinnokassa lukemassa.

Tieteis- ja fantasiakirjallisuuden sekä kansainvälisen lukijakunnan iloksi Usvazine-verkkolehti on julkaissut erikoisnumeron Usva International 2015. Numero esittelee seitsemän suomalaista kirjailijaa: Magdalena Hai, Saara Henriksson, Jussi Katajala, Maija Haavisto, J.S. Meresmaa, Shimo Suntila ja Anne Leinonen. Englanninkieliset novellit voi ladata ilmaiseksi luettavaksi täältä. Courtesy of fandom, you’re welcome!

Archpelaconissa on myynnissä myös Osuuskumman uusinta kotimaista antologiaa nimeltä Käärmeenliekit. Lohikäärmeaiheisten tarinoiden kokoelman on toimittanut Hanna Matilainen ja Erkka Leppänen ja siinä on peräti 17 tarinaa kotimaisilta kertojilta. Oma panokseni antologiaan on novelli Rigurin käärme, joka taitaa olla samalla ensimmäinen julkaistu fantasianovellini. Sain idean novelliin, kun kävin pari vuotta sitten Skånessa viikinkiaikaisella kivikehällä. Tällaisella:

Novellissa kivikehän luona tapaavat viimeisen kerran salaperäiset hahmot Maeridia ja Kasir. Heillä on yhteinen menneisyys, johon kuuluu kamppailu vallananastaja Riguria vastaan: verisiä vuosia, vainoa ja vielä jotakin pahempaa. Voiko menneet julmuudet sovittaa nykyisyydessä?

Sain juuri kesäkuun alussa ilmestyneen teoksen tekijänkappaleet käsiini ja odotan innolla, että pääsen laivalle sitä lukemaan. Teoksen voi hankkia kustantajan verkkokaupasta.

Mutta ennen kuin päästään coniin ja iloitsemaan kaikista näistä julkaisuista pitää silittää ja tiskata ja pakata. Kello on puoli kaksitoista ja hengailen vielä pyjamassa. Toisaalta, minulta on ilmestynyt tällä viikolla kolme novellia. Nyt levätään laakereillamme ja nautitaan siitä, mitä Archipelaconin ohjelmatoimikunta on saanut kasaan. Ship o’hoy, täältä tullaan!

…hitaasti mutta varmasti…

Sunday, June 21, 2015

Ursula - spekulatiivinen, romanttinen lukemistolehti

Olipa kerran Uusrahvaanomainen spekulatiivinen fiktio eli URS-liike, joka halusi elvyttää pulp-seikkailuviihteen perinteen ja julkaista sitä uudessa muodossa. Olipa kerran myös romanttinen viihdelukemistolehti Regina. Oli, kunnes Kolmiokirja lakkasi julkaisemasta sitä vuonna 2012. Reginaa moni spefikirjoittaja tuskin luki, mutta sitä useampi on varmasti ainakin jossakin vaiheessa uraansa harjoitellut ammattimaista tekstin tuottamista kaavanovellin kautta.

Nyt tämä mahdollisuus oli kuitenkin mennyttä. URS-liikkeen liepeillä vaikuttavat kirjoittajat olivat sitä mieltä, että enemmän kuin koskaan kotimainen, romanttinen spefinovelli tarvitsisi oman julkaisukanavansa - ja lehden nimi olisi tietenkin URSula. Lehden julkaisijaksi ryhtyi Osuuskumma-kustannus.

Ursula perustettiin julkaisukanavaksi viihdyttäville, kevyille scifi- ja fantasiatarinoille, jotka olisivat joko romanttisia tai rempseän seksikkäitä. Novelleja ei ollut varsinaisesti suunnattu perinteisen romanttisen kaavanovellin ystäville, mutta ne eivät edustaneet myöskään scifiä tai fantasiaa ”puhtaassa” genremuodossaan. Ursula on matalan kynnyksen lehti kenelle hyvänsä kiinnostuneelle lukijalle.

Samalla lehti on ollut edelläkävijä myös sähköisessä muodossa ilmestyvien lukemistolehtien saralla. Kustantamon kotisivujen sekä Elisa Kirja -palvelun kautta ilmaiseksi levitettävä Ursula on ollut Osuuskumman luetuimpia julkaisuja - ellei luetuin.

Kolmen vuoden aikana Ursulassa on ilmestynyt nelisenkymmentä novellia sekä lyhytnovelleja ja ruokaohjeita(!). Nimimerkkien takana tarinoita ovat kirjoittaneet sekä Osuuskumman kirjailijat että vierailevat tähdet. Joukkoon on mahtunut niin Ursulassa ensinovellinsa julkaisseita kirjoittajia kuin kokeneita kirjailijoitakin, kuten Anne Leinonen ja Miina Supinen. Itse olen kirjoittanut lehteen yhteensä neljä novellia.

Ursula-lehden kaikki numerot voi ladata Osuuskumman sivuilta. Ensimmäistä numerosta otettiin myös rajoitettu paperipainos. Lehteä tehdään talkootyöllä - ei voittoa, ei palkkiota, vain paljon hauskuutta sekä tietenkin mainetta ja kunniaa.

Romanttinen ”paranormaali” fiktio tyyliin Twilight on pitkään ollut voittajagenre viihdemarkkinoilla. Suuntaus on (onneksi) menossa pikkuhiljaa ohitse. Koko ilmestymisensä ajan Ursula on tarjonnut oivaltavan yhdistelmän romanttista spefinovellia - ei pelkkää kimallusta ja rintalihaksia, vaan sopivassa määrin myös suolaa ja pippuria. Ennen kaikkea tarinat on kerrottu napakassa novellimuodossa - kaikki lukijat eivät kaipaa läskipokkareita viihtyäkseen.

Nyt Ursula jää tauolle, mutta lehdestä kuullaan vielä. Tekijöillä on kiinnostusta etsiä uusia lukijoita novelleille, sekä etsiä uusia tapoja tarjoilla lukukokemus. Ehkä uusia kanavia kuten Applen kauppa, mahdollinen uusi paperipainos - vain mielikuvitus on rajana.

Käykää tutustumassa, lukekaa ja antakaa palautetta - Ursula on olemassa lukijoitaan varten. Uusimman numeron voi ladata täältä.