Archipelacon oli erilainen tapahtuma kuin mihin olen tottunut Suomessa. Jyväskyläläinen konkarifani esitti asian kompaktisti: Archipelacon on kuin Swecon, hyvin rento, vähemmän väkeä, kaikki ovat asialle omistautuneita harrastajia. Sweconit ovat pysyneet tämäntyyppisinä pienemmän piirin tapahtumina, kun taas Suomessa on lähdetty toiselle linjalle. Välillä väsyneetkin aktiivit puurtavat tapahtumaan toisille, isommille yleisömäärille, välillä miettien että missä se meidän oma juttu on.
Mutta niinpä Suomessa onkin isompi aktiivinen harrastajakunta kuin Ruotsissa, siitäkin huolimatta, että jälkimmäisessä on peräti kaksi kaupallista genrekustantamoa ja tieteis- ja fantasiakirjallisuuteen erikoistunut kirjakauppaketju. Scifi on Suomessa isompi juttu. Archipelaconista puuttuivat ummikot, kyselijät, paikalle sattumalta poikenneet ihmiset, jotka saattaisivat kiinnostua jostakin kirjasta tai olla kiinnostumatta.
Mitä se maksoi?
Ahvenanmaalla järjestettäviä hotelliconeja on aiemmin kritisoitu siitä, että ne tulevat kävijälle kalliiksi. Lasketaanpa:
Jäsenyys. Kolmenkymmenen euron hintaisen jäsenyyden lunastin jo viime kesänä. Hinta on nimellinen neljän päivän tapahtumasta, jossa on ohjelmaa milteipä aamusta iltaan. Huono puoli on ehkä se, että coniin ei tosiaan voi tulla vain poikkeamaan, jos se on loppuunmyyty. Toisaalta Maarianhaminassa ”vain poikkeaa” harvemmin muutenkaan.
Matkat. Laivamatka Turusta kestää noin viisi tuntia. Kansipaikka minulle ja lapselle Viking Linella oli 20 euroa, mutta otin lisäksi päivähytit mennen tullen, ne maksoivat jotain 30-40 euroa/neljän hengen hytti. Kaveri vinkkasi, että kannattaa hankkia laivayhtiönklubikortti jos useammin reissaa ja minunhan kannattaisi, koska Ruotsissa tulee käytyä. Sillä saa kuulemma alennuksia hyteistä.
Junaliput olivat menomatkalla kesätarjouksessa, 7 euroa kappale, paluumatkalla perhelippu aikuinen ja kaksi lasta oli vähän enemmän, n. 12 euroa per henkilö.
Majoitus. Hotellit Maarianhaminassa ovat kalliita, mutta onnistuimme varaamaan ajoissa Airbnb-majoituksen tuttavaperheen kanssa. Tilava asunto maksoi 110 euroa yöltä plus varaus- ja siivousmaksut, yhteensä noin 450 euroa. Mutta tällä hinnalla yöpyikin sitten viisi henkeä kolme yötä.
Ruokailu. Budjettimatkailu kaatuu turistikaupungissa viimeistään, jos aikoo syödä tai juoda. Ravintoloissa on lisäksi sesonki meneillään, joten hinnat ovat katossa. Tavallinen falafel-rulla voi maksaa kympin, pieni tuoppi Stallhagen-olutta konferenssikeskuksessa maksoi kuusi euroa, kahvikuppi kaksi ja puoli. Myös ruokakaupassa laskeskelin olevan tuotteilla ns. Ahvenanmaa-lisää. Nyt kun kirjoitan tätä niin ei huvitakaan laskea, paljonko meni ruokaan ja juomaan laivalla ja saaressa, hehee. Sanotaan, että paljon…
Ostokset. Ihme kyllä en ostanut kirjoja tapahtumassa, vain lapselle pehmolelun ja itselleni sen Worldcon 2017 -jäsenyyden (johon kuuluukin sitten aikanaan kirjoja sähköisessä muodossa kokonainen pino). Pari tekijänkappaletta sain, ja ostin pari lehteä helsinkiläisten pöydästä. Teepaidoista oli pienet koot myyty loppuun siinä vaiheessa kun pääsin pöydän taakse.
No kannattiko?
Hauskanpitomielessä ehdottomasti kyllä. Coneihin kannattaa osallistua vieraana (tai jäsenenä) ja nauttia ohjelmasta ja juhlista. Vielä parempi, jos tapaa ystäviä tai hankkii uusia. Harrastukset maksavat ja elämästä ja kulttuurista pitää nauttia. Ja jos osallistuu järjestämiseen jonkin seuran tai tahon puolesta, tapahtumasta saa vielä enemmän irti, näin se vain on.
Ammatillisessa mielessä pitää kuitenkin kysyä vähän kysymyksiä. Osuuskumman jäsenille Archipelacon oli iso taloudellinen panostus, sekä rahallisesti että ajankäytön puolesta. Toisaalta kukin oli paikalla useammassa roolissa: esiintyjänä, yleisönä, organisaation avustajana, toimittajana, kirjailijana yms. Surupukki-kirja sai hyvän vastaanoton ja ehdottomasti yritämme seuraavaksi kääntää novelleja suomen kielestä muille kielille päin, sekä toteuttaa lisää käännösantologioita. Yritin vähän viritellä verkkoja, ongelma on kääntäjien löytäminen suomesta muille kielille. Saa vinkata!
Kirjamyynnin kannalta ilmeisin ongelma Ahvenanmaalla on se, että saari ei kuulu EU:n arvonlisäveroalueeseen. Tapahtuman suomenkielisiä kirjoja tämä seikka ei koskenut, koska myimme periaatteessa kirjoja suljetussa tapahtumassa toisillemme, mutta pari järjestöjen kirjalaatikkoa oli kuitenkin jäänyt kiinni tullissa ja asiaa sitten jouduttiin selvittelemään.
Siihen olen vähän pettynyt, että ulkomaisten tekijöiden ja fanien kanssa tuli juteltua lopulta vähän. Näin käy helposti, jos ei osallistu paneelikeskusteluihin tai jos istuu vain suomenkielisiä kirjoja myyvän osuuskunnan tiskin takana. Kuten kollega sanoi, ei ole alan kannalta hyvä pyöriä vain Suomen pienessä piirissä, vaan vaikutteita, oppeja ja innoitusta kannattaa hankkia koko maailmasta. Tällaiset conit ovat siihen hyviä paikkoja, koska väkeä on niin monesta maasta. Onneksi ne muutamat pohjoismaalaiset ja muualtakin kotoisin olevat osallistujat, joiden kanssa juttelin, olivat sitäkin mukavampia.
Sitten pari juttua korvan taakse:
- Kannattaa ehdottomasti suostua englannin- tai ruotsinkielisiin ohjelmiin, jos on mahdollista ja haluaa tavata uusia ihmisiä. Käytävältä on vaikea bongata juttuseuraa, mutta paneelissa tutustuu. Samalla esittely tulee hoidettua luontevasti ja juttua voi jatkaa vaikkapa illalla baarissa.
- Jos on liian tosissaan liikkeellä verkostoitumismielessä, on riskinä, että yrittää liikaa. Kun menen tervehtimään ihmistä allasbileissä puoli yhdeltä yöllä ja kysyn että hur är läget, en odota kuulevani CV-tyyppistä selostusta henkilön uran tämänhetkisestä vaiheesta ja tietoa, että ”mielenkiintoisia projekteja” on menossa. Lähinnä odotan vastausta, että kalja maistuu ja hyvännäköisiä naamiaisasuja täällä.
- Todellista hintaa tällaiselle keikalle on vaikea laskea. Kuka tietää, millaisia ideoita, yhteistyökuvioita tai mahdollisuuksia jossakin tapahtumassa syntyy.
No comments:
Post a Comment