Pöydän siivousta ja listoja

Kaverin päivityksen ansiosta heräsin siihen, että monet tässäkin blogissa esitetyt tiedot olisi syytä saattaa ajan tasalle ennen syksyä. Olen lähdössä Ruotsiin vierailulle, ja huomasin, että englanninkielinen esittelyni oli päivittämättä. Samoin julkaisuluettelo Sanaston sivuilla. Ja ansioluettelo uusia hankkeita varten. Ja niin edelleen. Olen aloittanut joskus kirjoitettujen artikkelien ja pidettyjen puhetilaisuuksien listauksen ja sen jälkeen unohtanut onnellisesti koko asian.

Olen viettänyt päivän arkistoja penkomalla. Netin uumenista löytyi muun muassa kaikkien aikojen ensimmäisen julkaistun kaunokirjallisen tekstini arvio. Teksti (arvio, ei varsinainen novelli, jota en tähän todellakaan liitä) on todellinen helmi! "En rupea arvailemaan, onko novelli kirjoitettu tosissaan." Kuka olisi uskonut...! Ja niin edelleen.

Löytyi myös vanhoja kuvia ja merkintöjä kauan sitten unohtuneista tilaisuuksista. Olen kaikissa esiintymisistäni otetuissa kuvissa huolestuneen näköinen. Enkö minä hymyile, en kai sitten.

No yksi kuva löytyi, jossa melkein hymyilen, Elävän kirjallisuuden festivaalilta viime keväänä. Kuva: Hannu Peltonen.

Samalla muokkasin blogia hieman uuteen uskoon. Kirjailija-osion listauksesta löytyvät nyt myös salanimellä Monique N. kirjoittamani Ursula-novellit. Käykääpä lukemassa, se on ilmaista!

Yritys ajankohtaiseksi "hymyilen kuvassa" -kuvaksi.

****

Ensi viikonloppuna siis Pirkkalaiskirjailijoiden opintomatkalla Tukholmassa. Alla tiedote, jonka raapustelimme tapahtumaa koskien. Keikalle ja keskustelutilaisuuteen vapaa pääsy, tulkaa moikkaamaan, jos blogillani on tukholmalaisia lukijoita!

Viisi pirkanmaalaista kirjailijaa vierailee Tukholmassa 28.-29.8.

Kirjailijat Kirsti Kuronen, J.K.Ihalainen, Rauni Anita Martikainen ja Rosa Meriläinen esiiintyvät Södra Sällskapet -ravintolassa 28.8. osoitteessa Åsögatan 111. Kirjailijat lukevat runoja ja proosaa ruotsiksi ja suomeksi kello 18-19.

Pirkkalaiskirjailijat vierailevat myös Kirja-Kulttuurin kahvilassa 29.8. klo 14.30 osoitteessa Birkagatan 19. Kirjailijat kertovat teoksistaan ja kirjailijantyöstään. Luvassa myös keskustelua itsenäisten kirjakauppojen asemasta Suomessa ja Ruotsissa.

Kirjailijat:

Saara Henriksson on tamperelainen kirjailija, joka on julkaissut kaksi romaania ja tietokirjan. Hän on toimittanut myös novelli- ja artikkelikokoelmia science fiction -kirjallisuudesta.
J.K.Ihalainen on monipuolinen runoilija, kustantaja ja kirjanpainaja. Hän on julkaissut 34 runokokoelmaa, joista Eurooppalainen kuolemankirja on ilmestynyt myös ruotsiksi.
Kirsti Kuronen on tuottelias kirjailija, jonka kynästä on viime vuosina syntynyt varsinkin lasten- ja nuortenkirjoja.
Rauni Anita Martikainen on tamperelainen esikoiskirjailija. Hän kirjoittaa runoja ja aforismeja ja on kiinnostunut kalevalaisesta runokielestä.
Rosa Meriläinen on kirjailija ja entinen parlamentaarikko.

Matkakuumetta ja uusia julkaisuja

Jäsenyys, matkaliput, Airbnb-majoitus, laivahytti, esiintymisvaatteet, Osuuskumman kirjojen tekijänkappaleet, lapsen Aku Ankka…

Tänään lähtee juna kohti Turkua ja junan mukana allekirjoittanut & seuralainen, tavoitteena nousta huomenna aamulla Ahvenanmaan lauttaan. Maarianhaminassa, Alandica-konferenssikeskuksessa järjestetään torstaista sunnuntaihin Archipelacon, pohjoismainen tieteiskulttuuritapahtuma. Tapahtuman kunniavieraina ovat George R.R.Martin Yhdysvalloista, Johanna Sinisalo Suomesta ja Karin Tidbeck Ruotsista.

Emännöin lauantaina Itämeren alueen kirjoittajien vapaamuotoisen tapaamisen Hästholm-kokoushuoneessa klo 13. Varsinainen syy matkalle on kuitenkin Osuuskumma-kustannuksen edustaminen sekä uuden antologiamme, Surupukin julkistaminen.

Surupukki. Ruotsalaisia tieteistarinoita on Christine Thorelin kääntämä ja minun ja M.G.Soikkelin toimittama kokoelma, joka tarjoaa pienen maistiaisen naapurimaamme novellitarjonnasta. Kokoelmaan on valittu novellit kuudelta ajankohtaiselta ruotsalaiskirjoittajalta. Erityisesti on mainittava Archipelaconin kunniavieraan Karin Tidbeckin novelli Olen laskenut suruni yllesi, tarina, jonka surullisen päähenkilön mukaan kokoelma on saanut nimensä.

Novellien lisäksi teoksen jälkisanoissa taustoitetaan ruotsalaisen sf/f-kirjoittajakentän kehitystä uudella vuosituhannella. Teos on myynnissä conissa ja sen voi ladata e-kirjana Elisa Kirja -palvelusta. Myöhemmin teos on saatavilla myös kustantajan verkkokaupasta sekä kirjakaupoista. Julkistaminen tapahtuu Fiskö-huoneessa perjantaina klo 13. Kaikki konferenssin osallistujat ovat tervetulleita tapahtumaan.

Niin, osallistujat. Konferenssi on loppuunmyyty, joten viikonlopun herkut ovat tarjolla vain 800 jäsenyytensä lunastaneelle osallistujalle. Omani hankin jo viime kesänä. Jäsenyyksiä kauppaavat konferenssit eivät ole Suomessa mitään uutta, mutta tavallisesti täällä on totuttu jokakesäiseen Finncon-tapahtumaan päiväkävijöineen ja ilmaisine sisäänpääsyineen. Jännittävää nähdä, millainen viikonlopusta muodostuu.

Kesän tieteiskulttuuritapahtumat ovat ystävien, uusien ja vanhojen kesken vietettyä laatuaikaa. Kansainvälisen kirjoittajakentän monet uudet julkaisut ajoitetaan tämän vuoksi usein kesälle, kun kustantamot tavallisesti lomailevat ja niiden työntekijät istuvat laiturinnokassa lukemassa.

Tieteis- ja fantasiakirjallisuuden sekä kansainvälisen lukijakunnan iloksi Usvazine-verkkolehti on julkaissut erikoisnumeron Usva International 2015. Numero esittelee seitsemän suomalaista kirjailijaa: Magdalena Hai, Saara Henriksson, Jussi Katajala, Maija Haavisto, J.S. Meresmaa, Shimo Suntila ja Anne Leinonen. Englanninkieliset novellit voi ladata ilmaiseksi luettavaksi täältä. Courtesy of fandom, you’re welcome!

Archpelaconissa on myynnissä myös Osuuskumman uusinta kotimaista antologiaa nimeltä Käärmeenliekit. Lohikäärmeaiheisten tarinoiden kokoelman on toimittanut Hanna Matilainen ja Erkka Leppänen ja siinä on peräti 17 tarinaa kotimaisilta kertojilta. Oma panokseni antologiaan on novelli Rigurin käärme, joka taitaa olla samalla ensimmäinen julkaistu fantasianovellini. Sain idean novelliin, kun kävin pari vuotta sitten Skånessa viikinkiaikaisella kivikehällä. Tällaisella:

Novellissa kivikehän luona tapaavat viimeisen kerran salaperäiset hahmot Maeridia ja Kasir. Heillä on yhteinen menneisyys, johon kuuluu kamppailu vallananastaja Riguria vastaan: verisiä vuosia, vainoa ja vielä jotakin pahempaa. Voiko menneet julmuudet sovittaa nykyisyydessä?

Sain juuri kesäkuun alussa ilmestyneen teoksen tekijänkappaleet käsiini ja odotan innolla, että pääsen laivalle sitä lukemaan. Teoksen voi hankkia kustantajan verkkokaupasta.

Mutta ennen kuin päästään coniin ja iloitsemaan kaikista näistä julkaisuista pitää silittää ja tiskata ja pakata. Kello on puoli kaksitoista ja hengailen vielä pyjamassa. Toisaalta, minulta on ilmestynyt tällä viikolla kolme novellia. Nyt levätään laakereillamme ja nautitaan siitä, mitä Archipelaconin ohjelmatoimikunta on saanut kasaan. Ship o’hoy, täältä tullaan!

…hitaasti mutta varmasti…

Ryhmäkirjoittamista ja muotia

Viikonloppuna eli tänään suuntaan Lappeenrantaan, jossa järjestetään ensimmäinen syksyn Huomenna tuulet voimistuvat -tilaisuuksista. Lappeenrantalaisilla on siis tänään mahdollisuus tulla kuuntelemaan kaupunginkirjaston musiikkisaliin klo 18 ekoscifiantologian kirjoittajia ja esittämään kysymyksiä. Mukana ovat mm. Tarja Sipiläinen, J.S.Meresmaa ja Christine Thorel. Haastattelijana antologian toimittajista toinen eli allekirjoittanut.

Jään Lappeenrantaan viikonlopuksi puimaan osuuskummalaisten kanssa käsikirjoituksia. Ihanaa vaihtaa välillä maisemaa oman työpöydän äärestä johonkin muualle! Junat ovat myös mainio paikka lukea ja kirjoittaa. Luin eilen nostalgisen tekstin On the Sycamore Hill, essee Orson Scott Cardin kokoelmasta The Folk on the Fringe. Suosittelen esseetä jokaiselle, joka on joskus ollut mukana kirjoittajaryhmän istunnossa. Lyhyesti kerrottuna esseessä on kysymys siitä, että Card matkustaa viikoksi erään kirjoittajan kotiin antamaan ja saamaan palautetta teksteistä. Hänen novellinsa ei ole valmis, hän pelkää muiden olevan paljon fiksumpia kuin hän ja paljastavan hänet huijariksi, hän tuskailee ylipainoaan ja tekee päätöksen laihduttaa viikon aikana, tuhoisin seurauksin...

Esseestä nousevat esille paitsi kirjallisen ja sosiaalisen epävarmuuden tunteet, myös lämpö, luovuuden ilmapiiri ja rohkaisu, jotka parhaimmillaan kirjoittajaryhmässä vallitsevat. Kun luin esseetä, halusin olla siellä, Pohjois-Carolinassa 1980-luvulla keskustelemassa science fiction -novelleista näiden (itselleni tuntemattomien) kirjailijoiden kanssa. Onneksi minulla on mahdollisuus osallistua tosielämän kirjoittajaleirille osuuskummalaisten kanssa.

Sitten jotain aivan muuta: romaanini Linnunpaino on ilmestynyt e-kirjana. Kauniin ja herkän (ok, osin myös raastavan) tarinan kunniaksi postitan tähän joitakin kuvia kirjailijan vaatekaapista! Tätä blogia tuskin kukaan on erehtynyt pitämään muotiblogina, enkä pahemmin harrasta vaatteiden ostelua. Sen sijaan joitakin vetimiä tulee keräiltyä ja säästettyä, yleensä muihin harrastuksiin liittyen.

Klassisessa baletissa tunnetaan kaksi tutu-hamemallia, romanttinen laskeutuva ja klassinen törröttävä. Tässä ensiksimainittu valkoisena. Kolmikerroksisen tyllin olen ommellut itse aikoinaan balettikoulun joulunäytöstä varten, tossut on saatu vaihdossa käytettynä treenikaverilta.

Kyseessä on lyhyt eli klassinen tutu, viisi tyllikerrosta, valmistaja kotimainen Mia. Yläosa, korsettimainen toppi kirppikseltä, hiuskoriste eli "hattu" samoin. Asu oli steampunk-henkinen valinta Finnconin 2012 naamiaisissa. "Tutu" on muuten ranskalaista lastenkieltä ja tarkoittaa peppua.

Lasten kierrätysmuotia: Kaveri ompeli kiinalaisvalmisteiseen polyestermekkoon uuden miehustan ja helmarimpssun vaaleanpunaisesta puuvillakankaasta. Lasten vaatteet ovat paljon hauskempia kuin aikuisten.

Sellainen muotispesiaali. Normaalistihan kirjoitan kotona verkkareissa ja otan räjähtäneen näköisenä vastaan postin lähettejä, jotka tuovat kirjapaketteja kriitikkopuolisolle.

Kesän tapahtumia

Kesä tuo tervetullutta vaihtelua rutiineihin, vaikka kirjoittajahan ei koskaan ole täysin lomalla. Vaihtelua tuovat erilaiset kirjallisuustapahtumat, joita kesällä on tarjolla runsaasti. Annikin runofestivaalin OFF-ohjelmistossa Tampereella järjestettiin tänä vuonna Osuuskumman ja Tukkateatterin reading-ilta Fantastisia tarinoita. Illan aikana kuultiin neljä novellia osuuskummalaisten ja Tukkateatterin näyttelijöiden lukemana. Minulta luettiin tapahtumassa Huomenna tuulet voimistuvat -antologiassa ilmestynyt Painovoiman sieppaamat. Oli hauskaa kuulla omaa tekstiään luettavan näyttämöllä, minulla ei ole aikaisemmin ollut siihen tilaisuutta.

Seuraava voimanponnistus on tieteis- ja fantasiakulttuuritapahtuma Finncon, joka järjetään tänä vuonna Helsingin Kaapelitehtaalla 5.-7. heinäkuuta. Tänä vuonna en ole tapahtuman järjestäjäpuolella mukana, mutta edustamassa osuuskuntaa ja esiintymässä kyllä. Sunnuntaina 7.7. olen puheenjohtamassa kirjoittamisaiheista paneelikeskustelua otsikolla Writer's Choise. Lisäksi suunnitteilla on Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien perinteinen kirjoittajatapaaminen sekä kahvipöytäkeskusteluja Suomen lähialueiden kirjoittajien kanssa. Tänä vuonna Finnconissa on mahdollisuus myös saada tekstistään palautetta kansainvälisiltä kirjailijavierailta. Lisätietoa täällä.

Finnconissa julkistetaan lisäksi toimittamani käännösnovellikokoelma Perhonen ja jaguaari, ensimmäinen suomennettu teos Finnconin kunniavieraalta ja nousevalta tähdeltä Aliette de Bodardilta. Luvassa on myös kotimaista esikoisproosaa osuuskunnan kirjoittajilta, kun Jussi Katajalan novellikokoelma Leonardon rasia ja muita historiallisia tarinoita sekä Samuli Antilan kivikautiseen Suomeen sijoittuva romaani Kirveenkantajat julkaistaan. Lisätietoa osuuskunnan kesän julkaisuista täällä.

Kesän paras tapahtuma on mökillä kirjoittaminen. Pääsemme tänäkin kesänä sukulaisteni mökille, jonka varustukseen kuuluu rantasaunaan rakennettu työhuone. Vuorottelemme miehen kanssa työhuoneen käytössä niin, että kumpikin pääsee myös rentoutumaan pihatöiden parissa... tai television...

Päivitän blogia kesällä satunnaisesti. Hyvää kesää kaikille Margaret Pennyn muistikirjan lukijoille!

PS. Huomenna tuulet voimistuvat -antologiaa on luettu verkkolehti Fifissä.

PPS. Tapahtumien yönä 8.8. voi jälleen kuulla Pirkkalaiskirjailijoita, myös minua, Suomalaisen Kirjakaupan myymälöissä Tampereella.

Salonkikelpoista vai ei?

Olin pitämässä sunnuntaina paneelikeskustelua aiheesta "Miten scifistä tuli salonkikelpoista kirjallisuutta - vai tuliko siitä?" Hieno hypoteesini oli, että scifi on nykyään lähestynyt jo niin paljon valtavirtaa ja arkirealismia, että se ei enää ole mitenkään marginaalia. Mutta keskustelijat - Jari Koponen, Tiina Raevaara ja J.Pekka Mäkelä - ampuivat tämän näkemyksen alas melkein heti kättelyssä. Heidän mukaansa scifi on edelleen vähemmistössä ja ghetossa ja pahimmillaan leima, josta ei meinaa päästä irti. Sinne menivät kaikki hyvinvalmistellut kysymykseni scifin naisistumisesta ja keskiluokkaistumisesta!

Yksi opiskelijani työväenopiston kurssilla esitti näkökulman, jonka mukaan vanhat scifin lukijapolvet halusivatkin pitää scifinsä kovana ja puhtaana ja irrallaan muista vaikutteista. Mutta kyllä asia taitaa olla myös niin kuin panelistini ehdottivat, eli kaiken kummallisen ja ei-realistisen vierastaminen on nimenomaan suomalaiseen lukemiskulttuuriin kuuluva piirre. Maagista realismia siedetään, koska se tulee sieltä latinalaisesta Amerikasta, mutta Suomeen siirrettynä sitä ei oikein ymmärretä. Vähän niin kuin lukijat haluavat chick lit -tarinoidensa sijoittuvat mieluummin New Yorkiin tai muuhun oikeaan suurkaupunkiin kuin Helsinkiin.

Ennen tilaisuuden alkua keskustelin kuitenkin erään kustannustoimittajan kanssa, joka oli sitä mieltä, että scifistä tulee salonkikelpoista viimeistään sitten kun nyt varttuva lukijapolvi, 16-20-vuotiaat, ovat aikuisia. Heidän lukemistaan kirjoista jo niin suuri osa on scifiä ja fantasiaa, että realismi on jo suorastaan vähemmistössä.

Panelisteista Jari Koponen mainitsi dystopian ja dystooppisten aiheiden nousun sekä kotimaisessa että ulkomaisessa kirjallisuudessa. Tätä kautta voidaan tietysti nähdä, että scifi ei ole niinkään lähestynyt realismia kuin reaalimaailma lähentynyt scifiä. Voi kuitenkin sanoa, että dystopia on myös laji, joka hämärtää rajoja genren ja valtavirtakirjallisuuden välillä. Kaikki dystopiat eivät ole scifiä (tai niiden tekijät eivät halua niitä sellaiseksi kutsua), vaikka sijoittuisivatkin tulevaisuuteen.

Salonkikelpoista tai ei, yleisen hyväksynnän ja suosion tavoite saattaa vielä pitkään pysytellä scifikirjoittajan arvohierarkiassa aika matalalla (ja on ehkä syytäkin). Kuten panelistit totesivat, scifi on parhaimmillaan hienoa kirjallisuutta, ideakirjallisuutta, joka todella tarjoaa eväitä omaan ajatteluun.