Samaan aikaan toisaalla II

Moby Dollista on ilmestynyt mukavasti arvosteluja. Linkitän tänne ne, jotka olen löytänyt. Saa ilmiantaa kommenttilaatikossa jos on löytänyt arvostelun, joka puuttuu listasta. Mukavaa olisi myös, jos kirjabloggaajat innoistuisivat arvostelemaan ja linkittämään tänne. Kritiikit ovat olleet hyvin monipuolisia, erityisen hyödyllistä on ollut huomata, että yksi kriitikko on saattanut moittia samasta asiasta kuin toinen on ylistänyt.

Helsingin Sanomien arvostelu
Ilkan arvostelu
Voiman arvostelu
Keskisuomalaisen arvostelu
Kiiltomadon arvostelu
Ylioppilaslehdestä 8/2011 löytyy myös arvio sivulta 21 (linkki digilehteen).
Sateenkaarenmaalarin arvio

Miellyttävä ja sivistynyt Jeff Vandermeer haastatteli sähköpostitse blogissaan Ecstatic Days. Haastattelu on täällä. VanderMeer kehuu kantta ja konseptia, kun ei muuta voi (monista taidoistaan huolimatta Jeff VanderMeer ei osaa vielä lukea suomea). Kansi ja taitto todellakin ansaitsevat kaiken mahdollisen suitsutuksen. Sama kirjailija teki myös kaksiosaisen, hienon esittelyn suomalaisesta spekulatiivisesta fiktiosta amazon.comin Omnivoracious-kirjablogiin. Olen hyvässä seurassa!

Olen viettänyt kolme päivää flunssassa kotona ja muokannut isoja osuuksia uudesta romaanista kohti lopullista versiota. Nuha on tässä tapauksessa auttanut keskittymään yhteen asiaan, harmaa sumu aistien ja maailman välissä vähentää tehokkaasti ylimääräisten ärsykkeiden määrää. Tänään poistuin asunnosta sen verran, että kävin lounaalla miellyttävän ja sivistyneen puolisoni kanssa. Seuraavaksi horisontissa siintävät Kirjan ja ruusun päivän tapahtuma, jossa kiipeän esikoiskirjailijaseurassa lavalle klo 15.30 sekä Maailman kirjat -tapahtuma, jossa olen Jani Saxellin haastateltavana klo 18.40.

Ihmissuhteita ja kasvua zombien mielentilassa

Julkkarit ovat onnellisesti ohi, kiitos kaikille osallistuneille! Helsingin-vierailua onkin seurannut pitkittynyt flunssa, jonka seurauksena olen kerrankin ehtinyt lukea. Seija Vilénin Mangopuun alla on käymässä kauttani kaverilta kaverille, luin sen yhdessä päivässä, hyytävä ja kiinnostava tarina uskonlahkoon nuorena liittyvästä naisesta. Ennen kaikkea sitä lukiessa tuli kuitenkin nälkä, niin elävästi kirjassa kuvataan hindulaista ruokakulttuuria, tuoksut miltei tuntee lukiessaan. Ruoka on sallittu aistinautinto seksistä pidättäytyville bhaktoille, siksi se ehkä onkin niin tärkeää.

Luin myös loppuun Eve Hietaniemen Yösyötön. Kirjassa mies jää yksin pikkuvauvan kanssa, kun äiti sekoaa ja lähtee lätkimään. Sain sen kesällä Annelta mutta jätin kesken, romaani palautti hyvin mieleen miten avuttomaksi sitä voi tuntea itsensä vastasyntyneen kanssa. Kirja sisältää myös pari ihan osuvaa piikkiä naisten suuntaan: puistomammat valittelevat lastenhoidon raskautta ja miesten itsekkyyttä, mutta lastaan hoitavaa isää he pitävät kuitenkin vähän liian pehmona. Yösyöttö on hyvinkirjoitettu lukuromaani ja erityisesti eri puistoäitien kuvaukset olivat hauskoja, mutta mikään syvällinen kokemus se ei ole. Ja eikös vain tässäkin kirjassa yhdessä kohdassa ollut henkilöllä nimi väärin. Aijai.

(Jatkoa: Lapsen yskän vuoksi valvotun yön jälkeen luin uudelleen myös Laura Honkasalon Tyttökerhon. Käsittämättömän tyhjänpäiväisiä ihmisiä, joista kerrotaan jankkaavaan, tyhjänpäiväiseen tyyliin. Edes minun kaverini eivät ole maailmankuvaltaan noin lapsellisia, ja ne sentään haluavat melkein kaikki kirjailijaksi. Ihmissuhteista lukeminen on kuitenkin parasta sisältöä näille zombiepäiville.)