Julkkarit ovat onnellisesti ohi, kiitos kaikille osallistuneille! Helsingin-vierailua onkin seurannut pitkittynyt flunssa, jonka seurauksena olen kerrankin ehtinyt lukea. Seija Vilénin Mangopuun alla on käymässä kauttani kaverilta kaverille, luin sen yhdessä päivässä, hyytävä ja kiinnostava tarina uskonlahkoon nuorena liittyvästä naisesta. Ennen kaikkea sitä lukiessa tuli kuitenkin nälkä, niin elävästi kirjassa kuvataan hindulaista ruokakulttuuria, tuoksut miltei tuntee lukiessaan. Ruoka on sallittu aistinautinto seksistä pidättäytyville bhaktoille, siksi se ehkä onkin niin tärkeää.
Luin myös loppuun Eve Hietaniemen Yösyötön. Kirjassa mies jää yksin pikkuvauvan kanssa, kun äiti sekoaa ja lähtee lätkimään. Sain sen kesällä Annelta mutta jätin kesken, romaani palautti hyvin mieleen miten avuttomaksi sitä voi tuntea itsensä vastasyntyneen kanssa. Kirja sisältää myös pari ihan osuvaa piikkiä naisten suuntaan: puistomammat valittelevat lastenhoidon raskautta ja miesten itsekkyyttä, mutta lastaan hoitavaa isää he pitävät kuitenkin vähän liian pehmona. Yösyöttö on hyvinkirjoitettu lukuromaani ja erityisesti eri puistoäitien kuvaukset olivat hauskoja, mutta mikään syvällinen kokemus se ei ole. Ja eikös vain tässäkin kirjassa yhdessä kohdassa ollut henkilöllä nimi väärin. Aijai.
(Jatkoa: Lapsen yskän vuoksi valvotun yön jälkeen luin uudelleen myös Laura Honkasalon Tyttökerhon. Käsittämättömän tyhjänpäiväisiä ihmisiä, joista kerrotaan jankkaavaan, tyhjänpäiväiseen tyyliin. Edes minun kaverini eivät ole maailmankuvaltaan noin lapsellisia, ja ne sentään haluavat melkein kaikki kirjailijaksi. Ihmissuhteista lukeminen on kuitenkin parasta sisältöä näille zombiepäiville.)
Kirjassa nimi väärin - mutta sinulla taisi mennä itse kirjailijan nimi väärin. Muistaakseni kirjoittaja on Hietamies eikä Hietaniemi:)
ReplyDelete