Monday, June 20, 2016

Ruotsi on kauhumaa - Fantastika 2016

Kävin ensimmäistä kertaa Sweconissa viime viikonloppuna. Osallistuin Fantastika 2016 -tapahtumaan vain lauantaina, mutta siinäkin ajassa ehti nähdä ja kuulla monenmoista. Tapahtuma järjestettiin Tukholman Sicklassa, Dieselverkstaden-kulttuurikeskuksessa. Paikka toimi oikein hyvin tuollaisen parin sadan ihmisen konferenssipaikaksi. Tapahtuman kunniavieraina olivat mm. suomenruotsalainen kirjailija Maria Turtschaninoff sekä tutkija Jerry Määttä.

Finnconista poiketen Sweconissa ohjelmaa on aamusta iltaan ja vielä iltamyöhällä ihmiset notkuvat conipaikalla, eivät baarissa. Tarjoilu on järjestetty niin, että paneelikeskustelua voi istua kuuntelemassa vaikka olutta siemaillen. Tunnelma on rento ja mukava - kolmella kielellä, koska suomalaisia oli mukana myös koko liuta.

Sattuneesta syystä en ole Suomessa päässyt kuuntelemaan vielä Worldconin järjestäjien suunnitelmia (niitä on esitelty suomalaisissa tapahtumissa, joissa näytteilleasettajana minulla jää ohjelma usein näkemättä), mutta nyt siihenkin oli aikaa. Jukka Halme ja Hanna Hakkarainen kertoivat järjestelyjen vaiheesta ja mahtava tapahtuma on luvassa vuonna 2017, se on varma homma. Ohjelmaraitoja on luvassa kymmenen rinnakkaista, joten jokaiselle tulee jotakin. Puheohjelma järjestetään Helsingin Messukeskuksen konferenssitiloissa, kun taas näyttelyt, myyntialue ja isommat yleisötapahtumat kuten Hugo-palkintojen jako järjestetään messuhalleissa. 

Kiinnostuneena menin kuuntelemaan paneelia "Skrämmande svenskar". Minulla on sellainen käsitys, että Ruotsi on kauhumaa. Kauhukirjallisuus tuntuu olevan Ruotsissa suositumpaa kuin edes scifi tai fantasia, ja ehdottomasti se on isompi juttu kuin Suomessa, jossa kauhukirjallisuus on yhä melko marginaalista. Heti ensimmäisenä aamuna hotellissa, kun avasin Dagens Nyheterin, kulttuurisivuilla oli iso arvostelu John Ajvide Lindqvistin uudesta kauhunovellikokoelmasta. 

Valittaen joudun myöntämään, että ymmärsin paneelista vain ehkä kolmanneksen. Etenkin göteborgilaisen kirjailijan puhetta oli kouluruotsilla vaikea ymmärtää. Jotain kuitenkin tarttui korvien väliin. Kirjailija Mats Strandberg arveli, että uusille ruotsalaisille kauhukirjailijoille yhteistä on ehkä varttuminen 1980-luvulla ja tietty ulkopuolisuuden kokemus urheilijapoikien ja suosittujen tyttöjen joukossa. Strandbergin uusin romaani Färjan ("Lautta") tapahtuu Suomi-Ruotsi-lautalla, jossa puhkeaa vampyyriepidemia. Kirja suomennetaan ensi vuonna.

Paneelin kirjailijat huomioivat myös, että kauhun ja dekkarin lajityyppien rajat ovat alkaneet sekoittua. John Ajvide Lindqvist on ollut monelle tienraivaaja, joka on tehnyt kauhusta uskottavaa myös kustantajien silmissä. Kirjailijoiden mukaan kauhussa pitää olla mukana myös pilke silmäkulmassa, huumoria, muttei kuitenkaan niin että homma lyödään läskiksi.

Iltapäivällä oli myös oman paneeliesiintymiseni vuoro. Jukka Halme veti englanninkielistä paneelia pohjoismaisesta fantasiasta. Panelistit olivat Suomesta, Ruotsista, Tanskasta ja Norjasta. Jukka kyseli meiltä fantasiakirjallisuuden erityispiirteistä eri maissa. Minä puhuin luonnosta ja ympäristöstä Suomi-kummassa, kun taas Lundissa asuva kirjailija Kristina Hård mainitsi, että yhteiskunnallinen realismi on kova sana myös ruotsalaisessa fantasiassa. 

Jukka kysyi meiltä myös, millaisia olentoja peikot ovat eri maissa. Norjalainen fani Rolf Andersen kertoi, että ennen aikaan Norjassa vuoret olivat aina pahasta. Mitään hyvää ei ikinä tullut vuorilta, siellä peikot asuivat ja sieppasivat lapsia. Vasta kansallisen heräämisen aikaan Norjassa alettiin kirjallisuudessakin romantisoida vuoria. Kristina kertoi, että usein esiintymisissään hän kysyy lukijoilta, onko kukaan nähnyt peikkoa. Kuulemma nämä kehtaavat vasta jälkeenpäin tulla tunnustamaan. "Aina on joku."

Yllättäen lauantain kiinnostavimpia keskusteluja oli "Selling books", keskustelu kirjakaupan haasteista. Paneeliin osallistui SF Bokhandelnin perustaja Jörgen Forsberg. Hän kertoi, että SF B. on jo Ruotsin neljänneksi suurin kirjakauppaketju, vaikka kauppoja on vain Tukholmassa, Malmössa ja Göteborgissa. Hän sanoi, että kirjakaupan on yhä helpompi tehdä bisnestä isojen kustantamoiden kanssa. Laatu on taattu, ja asiat rullaavat. Pienkustanjajien kirjoja pidetään esillä valikoidusti, koska hyllytila on niin kallista.



Sweconin dealers roomissa tosiaan oli monta pien- ja omakustantajaa. Järjestäjä Johan Jönsson kertoi minulle myöhemmin, että heitä alkoi tulla coneihin pari vuotta sitten. Ensin he olivat pettyneitä myyntimääriin, mutta sitten he alkoivat pitää conia verkostoitumistapahtumana ja olivat paljon tyytyväisempiä. Minulle kerrottiin dealers roolista myös, että kirjoittajat ovat hyvin tiivis yhteisö, joista monet mm. kirjoittavat samoihin antologioihin. Hankin yhden, Affront-kustantamon englanninkielisen Waiting For The Machines To Fall Asleep. Osaan antologian kirjoittajista voi tutustua Osuuskumman viime vuonna julkaisemassa Surupukki. Ruotsalaisia tieteistarinoita -valikoimassa. Isompia kustantajia conissa ei sen sijaan näkynyt.

Kirjailija A.R.Yngve kertoi paneelissa, että Ellibs-yhtiöllä on Ruotsissa käytännössä monopoli sähkökirjojen levityksessä. Tekniset ongelmat ovat ratkaistavissa, mutta lukijoiden löytäminen on yhä vaikeampaa. Tutkija Jerry Määttä kertoi puolestaan, että e-kirjan myötä myös vastareaktio, eli komeasti koristellut kirjat ja erikoispainokset paperikirjoista ovat yhtä suurempaa huutoa. Kirja muuttuu keräilyesineeksi, joka saatetaan omistaa sekä sähköisenä että fyysisessä muodossa. Porcubine-divarin brittiläinen omistaja Brian Ameringen huomautti, että uudet fantasiakirjat ovat niin paksuja, että ne on mukavampikin lukea lukulaitteelta.

Ruotsalaisen kirjallisuusskenen monet erityispiirteet ovat samoja kuin Suomessa, mutta erojakin on. Ennen kaikkea skaala on isompi ja jako isoihin ja pienempiin kirjailijoihin on jyrkempi. Ruotsissa kirjoittajat myös puhuvat enemmän rahasta ja palkkioista, Suomessa se ei ylipäätään ole tapana. 

Vietimme Tukholmassa tällä kertaa neljä päivää ja kävimme tapahtuman lisäksi mm. sukulaisvisiitillä ja Wasa-museossa. Fantastikaan osallistuminen oli helppoa ja tarjosi mukavaa vaihtelua suomalaisiin tapahtumiin tottuneelle. Alle 12-vuotias osallistui tapahtumaan sekä yöpyi hotellissa ilmaiseksi, mistä kiitos ruotsalaisille. Myös ensi vuonna tapahtuman kunniavieraiksi on kutsuttu kiinnostavia kirjailijoita. Pannaan harkintaan.