Tuesday, August 30, 2011

Rakkauskirje John Watsonille


Mietin Sherlock Holmesia vielä. Olen pari päivää pohtinut, onko Arthur Conan Doylen kahdesta luomuksesta tohtori Watson sittenkin merkittävämpi saavutus.

Epäsovinnainen, epäsosiaalinen Sherlock Holmes on täydellinen taiteilija. Hänellä ei ole isää eikä äitiä, jotka kummittelisivat hänen taustallaan. Hänellä ei ole puolisoa eikä lapsia, joista huolehtia. Hänellä on vuokraemäntä, joka siivoaa ja laittaa ruokaa, sekä tohtori Watson, joka on täydellinen taiteilijan kumppani. John Watson ei tuomitse Holmesin kokaiininkäyttöä, ei valita viulunsoitosta kolmelta aamuyöllä tai siitä, että seinään on ammuttu reikiä. Näemme Holmesin Watsonin kautta. Watson kirjaa Holmesin tekemisiä ja suhtautuu arvostavasti ja ihaillen kaikkeen, mitä tämä tekee. Watsonin katse ystäväänsä on aina rakastava ja hyväksyvä.

Ei haluaisi, että kukaan tosielämän taiteilija kaataisi kaiken tällaisen ystävän ja kumppanin niskaan. Sen sijaan haluaisin pystyä sisäistämään molemmat miehet itseeni. Haluaisin sekä Holmesin oikullisen nerouden että John Watsonin katseen, jonka kautta pystyisin antamaan arvon itselleni ja sitä kautta myös muille.

Useimmat tosielämän taiteilijat ja kirjoittajat eivät pysty elämään samanlaisessa kuplassa kuin fantasiahahmo-Holmes. Meillä on perhe ja ystävät, jotka haluvat ja tarvitsevat meiltä asioita. Meillä on huono omatunto tiskeistä, pölyisestä lattiasta ja komerossa lisääntyvistä turkiskuoriaisista. Suhtaudumme kriittisesti ja tuomitsevastikin omaan kirjoittamiseemme silloin kun se on pois muualta, perheen elättämisestä tai hoivaamisesta. Tai silloin kun omalla työllä ei yksinkertaisesti näyttäisi olevan arvoa. Kun teksti takkuaa tai on huonoa.

Sherlock Holmes on nero, mutta ankara. Hän ei suvaitse virheitä itseltään eikä muilta. Kun ahdistus iskee, tekisi hyvää, että selän takana istuisi joku John Watson, taputtaisi olalle ja sanoisi, että se on hyvä näin. Antaisi loputtomasti anteeksi. Sanoisi, että ansaitsemme yksityiset hetket sanojen ja kirjoittamisen parissa. Sellaisen äänen haluaisin kuvitella itselleni.

John Watson on Arthur Conan Doylen kahdesta hahmosta vielä ehkä fantastisempi, sanan molemmissa merkityksissä. Luulen, että Doylella oli paljon huolia ja että hän kehitti täydellisen taiteilijan tukijan lohduttamaan itseään ja muita. Lopulta Sherlock Holmes tarvitsi Watsonia enemmän kuin tämä tarvitsi Holmesia. Me kaikki tarvitsemme.

Kuva: John Watson (Martin Freeman) ja Sherlock Holmes (Benedict Cumberbatch), BBC:n Sherlock sarjasta.

Monday, August 29, 2011

Kirjallinen iltapäivä valaista ja ihmisistä lauantaina 3.9.


Tänne olen menossa:

3.9.2011 klo 13 Runokauppa Kattilassa (Hämeenpuisto 25, Tampere).
Saara Henriksson: Moby Doll (Into Kustannus)

Silene Lehto: Hän lähti valaiden matkaan (WSOY)

Esikoiskirjailijat kertovat kohdatuista ja kuvitelluista olennoista sekä lukevat otteita
teoksistaan. 

Tervetuloa kaikki kirjallisuuden ja meren ystävät!

Saara Henriksson (s. 1981) on tamperelainen toimittaja. Hänen kehutussa
esikoisromaanissaan mies etsii naista ja nainen etsii valasta. Henrikssonilta on
aiemmin julkaistu useita novelleja lehdissä ja kokoelmissa. Hän on ollut
kiinnostunut valaista koko ikänsä.


Helsinkiläinen Silene Lehto sai hopeasijan vuoden 2009 J. H. Erkon
lyriikkakilpailussa. Hattulassa vuonna 1979 syntynyt Lehto kirjoittaa
esikoiskokoelmassaan varmaotteista uutta runoutta, jossa evoluutio tapahtuu
suihkuverhon takana ja taisteludelfiinin työnkuvassa.

Järjestää Runokauppa Kattila

Ilmoitus Aamulehden Tapahtumakalenterista

Monday, August 22, 2011

Kirjallista keskustelua ja sananvapausdebattia Kiasmassa

Tänne kaikki Taiteiden yönä 26.8.2011!

17.30
Heini Saraste ja Kalevi Rinne: REILUSTI SKITSO - Kalevi Rinteen elämä
Heini Sarastetta ja Kalevi Rinnettä jututtaa Soili Takkala (Into).
Rehellinen, kipeä ja runollisen kaunis kirja kertoo Rinteen
skitsofreniasta. Rinne on selvinnyt hengissä monesta itsemurhayrityksestä, eikä ole koskaan salaillut sairauttaan.

18.30
Saara Henriksson: MOBY DOLL
Mies etsi naista, nainen valasta. Keskustelua valaiden laulusta ja musiikista Henrikssonin esikoisromaanin pohjalta.

19
VIHAPUHE IHMISARVON RIISTÄJÄNÄ. Entä miten vihapuhe tunnistetaan?
Jarkko Tontti, Suomen PENin puheenjohtaja & Iida Simes, Vangittujen kirjailijoiden komitean puheenjohtaja, Suomen PEN

19.30–20.15
PITÄÄKÖ VIHAPUHETA PELÄTÄ?
Paneelin vetäjänä toimittaja Sanna Ukkola, debatissa:
Simon Elo, Perussuomalaisten nuorten puheenjohtaja
Jussi Jalonen, sotahistorioitsija
Jussi Förbom, vapaa toimittaja ja HALLAN VAARA -pamfletin kirjoittaja

20.15–21 Keskustelua kehitysavusta ja kehityksen mahdollisuudesta: Juhani Koponen, KEHITYSAPUKEISARIN VAATEKAAPILLA -pamfletin kokoaja, kehitysmaatutkimuksen professori
Mira Käkönen, Tulevaisuuden tutkimuskeskuksen Mekong-ryhmän tutkija
Teppo Eskelinen, KEHITYKSEN LOPPU -pamfletin kirjoittaja, tutkija-kolumnisti

Vapaa pääsy, tervetuloa! Järjestää Rosebud ja Into Kustannus.

Friday, August 12, 2011

Holmesin ja Watsonin jäljillä

Luin elokussa Jaakko Anhavan suomennoksena loput Sherlock Holmesin seikkailuista. Osan oli lukenut sukulaisten kesämökillä, kun aitasta löytyi kaksi osaa WSOY:n pehmeäkantisesta 40-luvun valikoimasta. Vaikka vanhahtavassa kielessä oli oma viehätyksensä, on uusi suomennos ehdottomasti paikallaan täsmällisyytensä vuoksi - kirjailijan lukemattomia huolimattomuusvirheitä esim. ajan ja nimien suhteen suomentajakaan ei pysty korjaamaan.

Olen yrittänyt Sherlock Holmesin seikkailujen lukemista pari kertaa aikaisemminkin. Lapsena tarinat tuntuivat etenevän liian hitaasti ja niissä esiintyvillä henkilöillä oli vaikuttimia, joita en ymmärtänyt. Lukiosta selvittyäni yritin samaa uudelleen alkuperäiskielellä, mutta silloin tuntui, että tarinat alkoivat toistaa itseään liian nopeasti.

Vaikka luin loput kertomukset vasta nyt, Sherlock Holmes on pitkään ollut suosikkihahmojani. Baskerville koira -romaani oli vaikuttavimpia kirjoja, joita olen lapsena lukenut. Mikään elokuva tai kertomus ei ole sen jälkeen tuntunut niin pelottavalta! En uskaltanut nukkua omassa huoneessani pitkään aikaan, vaan jouduin kiipeämään pikkusiskon parvisänkyyn saadakseni unta. Myös Baskervillen koirasta on Otavan Keskiyön kirjaston kautta ilmestynyt ajanmukainen Jaakko Kankaanpään suomennos 2008.

Gutenberg-projektin ansiosta on mahdollista lukea Sherlock Holmesia myös netin kautta. Pienoisromaani Study in Scarlet vie legendan alkulähteille ja paljastaa, miten tohtori Watson ja Sherlock Holmes päätyivät asumaan yhdessä. Ajankuva on viehättävää ja välillä ei-niin-viehättävää. Toinen pienoisromaani Sign of Four alkaa melko rajulla piikityskohtauksella, kun Watson seuraa voimattomana vierestä tylsistyneen salapoliisin huumeidenkäyttöä.

Tarinoiden päättelyketjut ja loppuratkaisut ovat nykylukijalle melko ennalta-arvattavia, joten mysteeri ratkaisemisen sijaan huomio kääntyy notkeaan proosaan, myöhäisen 1800-luvun Lontoon ja sen asukkaiden kuvaukseen sekä kahden päähenkilön suhteeseen. Tulkinnan, jonka mukaan Holmes ja Watson elävät pariskuntana voi ottaa vakavasti tai olla ottamatta. Sherlock Holmesin queer-luennoista enemmän täällä ja täällä. (Queer-tulkinnan ystävät muuten, tsekatkaapa Strand-lehdestä napattu kuvitus uuden laitoksen sivulla 1019.)

Tarinoiden vastustamaton melankolia toimii vielä uudella vuosituhannella ja legendasta syntyy jatkuvasti uusia versioita. Teoksen kustantama uusi laitos puolustaa ehdottomasti paikkaansa viime vuoden käännöskirjallisuudessa.

Arthur Conan Doyle: Sherlock Holmes - kootut kertomukset (Teos)

Wednesday, August 10, 2011

Pentinkulman päivillä

Esikoiskirjailijoiden boot camp jätti parin päivän ylivireisen olotilan, johtuen ennen kaikkea aivojen liikakäytöstä. Vietimme kolme vuorokautta keskellä metsää Agatha Christien romaanista reväistyssä pienessä kartanossa. Mukana oli kolmetoista tämän kevään ja viime syksyn esikoiskirjailijaa, prosaisteja ja runoilijoita. Kouluttajina olivat Kukku Melkas, Tommi Parkko, Niina Repo ja Taija Tuominen. Saimme palautetta teoksistamme ja kuulimme luentoja ja alustuksia kouluttajilta ja vierailta mm. aiheista kirjailijan roolit, kritiikki, toimeentulo jne.

Minulle ohjelman puolesta ehkä hyödyllisintä olivat luennat ja paneelikeskustelut, esiintymistaitoni ovat ruostuneet jostakin paremmista päivistä joita ehkä oli. Kaikkein parasta oli kuitenkin seurata kollegoiden syvästi ammattimaista ja paneutunutta asennetta kirjailijan työhön, josta pyrin parhaani mukaan ottamaan opiksi ja onkeeni. Oli siellä myös sosiaalista ohjelmaa ja juhlimista.

Pentinkulman päivät tapahtumana teki minuun suuren vaikutuksen. Kansaa oli paljon liikkeellä ja kaikki oli huolellisesti järjestettyä. Kokemus oli minulle myös kurkistus vähän toisenlaiseen kulttuuriin kuin olen tottunut. Perjantai-illan Runolla linnassa -tapahtuma oli ensimmäinen maksullinen kirjallisuustapahtuma, jossa olen koskaan ollut. Sirkka Turkka ja Vilja-Tuulia Huotarinen olivat tapahtuman tähtiä, me tulokkaat luimme heidän jälkeensä kukin omista kirjoistamme. Sali oli tupaten täynnä ja ihmiset kuuntelivat herkeämättä! Olen kiitollinen järjestäjille ja kaikille osallistujille.

Seuraavan kerran olen keikalla Helsingin Kiasmassa Taiteiden yönä 26.8. Politiikkaa ja poleemiikkia -sarjassa.

Monday, August 1, 2011

Lisää kritiikkejä

Moby Dollista on ilmestynyt kesällä lisää kritiikkejä. Listaan alla mitä olen netistä löytänyt. Lisäksi ainakin Aamulehteen kirjan arvosteli Juhani Karila (Valas kiskoo lukijan ihmisyyden pohjamutiin 4.6.), Tähtivaeltajaan Jussi K. Niemelä ja Ydin-lehteen Eekku Aromaa. Turhamaisuuttani lainaan hieman Aamulehden kritiikkiä: "Henriksson ei tarvitse paljon tilaa asiansa sanomiseen. Alle kahdessasadassa sivussa hän punoo yhteen ihmisen ja luonnon mystisellä umpisolmulla, jota lukija alkaa selvittää ilolla. Työ ei tunnu raskaalta, sillä juoni on simppeli ja dialogi ilmavaa...Moby Doll on näppärä kuin etydi, mutta viisas kuin sinfonia."

Myös Turun Sanomissa (28.6.) Kaisa Kurikka ystävällisesti kehuu: "Moby Doll on monella tavalla harvinaisen hieno esikoisromaani, joka myös poikkeaa virkistävästi esikoisteosten yleistettävistä piirteistä(...) Moby Doll on melkein enemmän valaan tarina kuin kertomus Jennystä. Juuri siksi teos viehättää, ajoittain lumoaa."

Kirjavinkit
Lainatäti
Skenet
Erjan lukupäiväkirja
Eating Muffins in an Agitated Manner
Maailman Kuvalehti

Kritiikkejä on ilmestynyt niin paljon, että olen hieman pyörällä päästäni. Vieläkin niiden lukeminen on vatsaakääntävän jännittävää, vaikka kirjan ilmestymisestä on jo monta kuukautta (neljä kuukautta, jos tarkkoja ollaan). En niitä osaa enkä toki haluakaan pitä mielessä kun kirjoitan uutta tekstiä. Hyvistä kritiikeistä voi ottaa valokopioita ja liittää apurahahakemukseen, vuodattaa muutaman kyynelen hakemustekstissä, jos jokin taho vaikka muistaisi tai haluaisi kannustaa.

Miellyttävä ja sivistynyt Elias Krohn haastatteli myös Kansan Uutisiin. Haastattelun alun voi lukea täällä.

Aiempi kritiikkipostaus on täällä.