Thursday, December 20, 2012

Blogin vuosikertomus 2012

Tässäpä perinteinen vuosikertomus, jonka olen kirjoittanut yhteiskunnallisesti aktiivisten Leon ja Oraksen esimerkin mukaisesti. Palaan hetkeksi menneeseen vuoteen ja luon katseen tulevaan.

Vuoden 2012 kohokohtia olivat valtiotieteiden maisteriksi valmistuminen, Finncon 2012 -tapahtuma Tampereella, toisen romaanin ilmestyminen ja Osuuskumma-kustannuksen perustaminen. Alkuvuosi kului gradua kirjoittaessa, tenteissä ja Linnunpainoa viimeistellessä. Kesällä osallistuin Finncon 2012 -tapahtuman järjestämiseen Tampereen yliopistolla. Syyspuolella olen ottanut ensimmäisiä askelia vapaana kirjailijana.

Vuoden varrelta erityisesti mieleen jäänyttä:

Tammikuussa kävin esittäytymässä Pirkkalaiskirjailijoiden uusien illassa. Meitä uusia, edellisenä tai vielä sitä edellisenä vuonna liittyneitä olikin monta, muiden muassa toverit Jenna-Marisha Rasi-Koskinen ja Hannu Häkli. Työstin Linnunpaino-romaania ja kävin J.S.Meresmaan kanssa "työpaikkalounailla". Presidentinvaalin ensimmäisen kierroksen tulos löi ällikällä, ennakkosuosikki Niinistön kilpailijaksi nousi Vihreiden Pekka Haavisto.

Helmikuussa osallistuimme koko perhe Elävän kirjallisuuden festivaalille Tampereen työväenmuseo Werstaalla. Paneelissa keskustelimme Markun (Soikkeli), Risto Isomäen ja Tero Tähtisen kanssa ekologiasta kirjallisuudessa. Tiiliskivi-klubilla juhlimme mainion toverini Marja-Leena Virtasen toista romaania, Tiiliskivi-ehdokasta Kirjeitä kiven alta.

Maaliskuussa osallistuin Usva-verkkolehden talvileirille. Kokoonnuimme viikonlopuksi Ristiinaan noin kymmenen hengen kirjoittajaporukalla lukemaan toistemme tekstejä ja antamaan niistä palautetta. Työstin leirillä novelliani, joka tulee ensi vuonna ilmestyvään, Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien julkaisemaan äänikirjaan. Maaliskuun kohokohta oli Osuuskumma-kustannuksen perustamiskokous Tampereella. Meistä kuullaan vielä!

Huhtikuussa osallistuin Tampereen kirjamessuille. Oli hauskaa esiintyä Jarna Pasasen haastateltavana, kun tutut ja entiset naapurit olivat kuuntelemassa. Kirjamessuilta mieleen jäi parhaiten elämäkerran julkaisseen Michael Monroen pitkä signeerausjono. Blondit saavat aina kaiken huomion! Huhtikuussa löin myös vihdoin graduni läjään ja vein sen kansitettavaksi.

Toukokuussa kävin antamassa kypsyysnäytteen yhteiskuntatieteelliselle tiedekunnalle Turussa. Osallistuin myös odotettuun juhlaan, J.S.Meresmaan esikoisromaanin Mifongin perinnön julkistamistilaisuuteen Telakalla. Helatorstaina suuntasimme koko perhe Ahvenanmaalle Åcon-tapahtumaan. Kunniavieraana tapahtumassa oli valloittava Catherine M. Valente, itse osallistuin toisen kirjan kirjoittamisen vaikeutta käsittelevään paneeliin.

Kesäkuussa Finncon-tapahtuman valmistelut olivat täydessä käynnissä. Tapahtuman järjestäminen oli mukavaa, koska porukan ydin koostui kokeneista tapahtumajärjestäjistä. Minun roolini oli ohjelman kokoaminen yhdessä conitean puheenjohtajan Marianna Leikomaan kanssa. Parasta Finnconin järjestämisessä oli, miten mielellään kirjailijat ja kirjallisuuden ammattilaiset ja harrastajat tulivat tekemään kaikille avointa ja ilmaista tapahtumaa ja osallistumaan ohjelmiin ja paneelikeskusteluihin. Kesäkuussa ehdimme myös mökille, sen sijaan osuuskunnan ensimmäisen julkaisun, Kumman rakkaan julkistamistilaisuuteen en ehtinyt.

Heinäkuussa koitti sitten Finncon. Teemana oli maailmanloppu. Koko viikonlopulle piisasi tekemistä, harvempaan ohjelmaan (muuhun kuin sellaiseen jossa olin itse mukana) ehdin osallistua, mutta sellainen on järjestäjän osa. Sen sijaan osallistuin kyllä naamiaisiin lauantai-iltana. Toimin puheenjohtajana Dystopia- ja Esikoiskirjailija -paneeleissa. Finnconissa myös julkaistiin mm. Tiamatin värit -avaruusscifi-antologia (URS/Stk-tuotantoa). Raporttia tapahtumasta mm. täällä. Heinäkuun lopuksi kävimme vielä perhematkalla Tukholmassa ja minä ja lapsi Usvan kesäleirillä. Kirjoitin Arkistonhoitajan salaisuus -novellia tulevaan steampunk-antologiaan.

Elokuulle olin kaavaillut kolmannen romaanin kirjoittamista. Kirjoitinkin jonkin verran, mutta Linnunpainoonkin tuli vielä korjauksia, jotka kiilasivat edelle. Kustantajani Into täytti viisi vuotta ja juhlisti tapahtumaa Kirjan talolla Helsingissä. Samana päivänä oli myös mukava bloggaritapaaminen.

Syyskuussa käynnistimme Pirkkalaiskirjailijoiden piirissä romaaniklubi-toiminnan. Klubin jäsenet kokoontuvat kerran kuussa lukemaan toistensa tekstejä ja antamaan niistä palautetta. Syyskuussa käynnistyi myös Sampolan sf/f-kirjoittamisen kurssi, jota vedin toista lukukautta.

Lokakuussa Linnunpaino vihdoin ilmestyi ja sain painotuoreet tekijänkappaleet hyppysiini. Kirjan aiheet ja teemat olivat olleet mielessäni vuodesta 2005 saakka, joten oli hienoa saada se kansien väliin. Osallistuin Turun ja Helsingin kirjamessuille sekä kuun puolivälissä Usvan romaanileirille. Anne Leinoselle erityinen kiitos niin monen leirin järjestämisestä vuonna 2012!

Marraskuun alussa kävin Toulousessa moikkaamassa siskoa, joka on siellä vaihto-opiskelijana. Osallistuin myös Helsingissä Inton ja Siltala-kustannuksen libristitilaisuuteen, jossa oli mukavasti kirjasto- ja kirjakauppaväkeä sekä kiinnostavia kirjailijoita. Marraskuussa riitti juhlan aihetta, kun osuuskunta julkaisi toisen teoksensa, Steampunk! Koneita ja korsetteja -antologian. Samana lauantaina Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajien vuosikokous ja toimittamiskurssi keräsivät tuttuja Tampereelle. Ja jotta samana päivänä olisi tapahtunut mahdollisimman paljon, osallistuimme vielä Markun kanssa Pirkkalaiskirjailijoiden päivään Metsossa - haastattelemalla toisiamme. Kuun lopulla vierailimme vielä Siiri Enorannan kanssa Tulenkantajien kirjakaupassa.

Joulukuussa ilmestyi minun ja Taru Luojolan toimittaman, verkossa ilmestyvän lukemistolehden Ursulan toinen numero, jossa on mukana myös nimimerkillä Monique N kirjoittamani novelli Musiikkia, meren vaahtoa. Syksyn huipensi balettikoulun joulunäytös, johon osallistuin jo toista kertaa lapsen kanssa. Joululomalle en kuitenkaan pitkäksi aikaa pääse, koska seuraavan vuoden julkaisut vaativat jo kirjoittamista ja toimittamista.

Vuonna 2012 minulta ilmestyi yksi romaani ja kolme novellia, joista kaksi nimimerkillä. Kirjoitin kolme lehtijuttua, joista kaksi Kulttuurivihkoihin ja yhden Tähtivaeltajaan. Toimitin kaksi Kosmoskynä-lehden numeroa Suomen tieteis- ja fantasiakirjoittajille sekä kaksi Ursula-verkkolehden numeroa.

Suurin muutos vuonna 2012 oli, että siirryin sivutoimisesta opiskelija-kirjailijasta päätoimiseksi kirjailijaksi. Jäsenyyteni Suomen Kirjailijaliitossa hyväksyttiin vuosikokouksessa 12. joulukuuta. Olen ottanut eläkevakuutuksen ja perehtynyt erilaisiin kirjailijan toimeentuloa koskeviin seikkoihin. Kiitän Tampereen kaupunkia ja Taiteen keskustoimikuntaa minulle osoitetusta tuesta ja kaikkia, ihan kaikkia lukijoita. Ilman teitä kirjoittamisessa ei olisi paljonkaan järkeä.

Ensi vuonna kirjoitan romaania ja toivottavasti myös lyhyempää proosaa, toimitan yhden käännös- ja yhden kotimaisen novellikokoelman osuuskunnalle sekä opetan ainakin Sampolassa ja Nuoren Voiman Liiton Sulkasato-kurssilla 10-13-vuotiaille sf/f-kirjoittamista. Haaveissa on myös pidempi oleskelu ulkomailla perheen kanssa ensi talvena.

Toivotan riemullista keskitalven juhlaa kaikille blogin lukijoille!

Monday, December 17, 2012

Novelliantologia - houkutteleva kattaus vai sillisalaatti?

Rising Shadow -verkkopalvelun ylläpitäjä ja sf/f-kriitikko Ella Peltonen kyseli toisaalla antologioiden toimittamisperusteiden perään. Kun kotimaisia spefinovelliantologioita selaa, samat kirjoittajathan niissä pyörivät - valitaanko ensin kirjoittajat kaveripiiristä ja vasta sitten tekstit, vai miten toimitaan?

Näinhän on, että monet skenen omakustanneantologioista (etenkin ns. Uusrahvaanomaisen spekulatiivisen fiktion sekä osin sen piiristä nousseen Osuuskumman antologioista) on suureksi osaksi samojen tekijöiden käsialaa. Myös turkulaisen pienkustantajan Turbatorin kokoelmissa ovat pyörineet aika lailla samat kirjoittajat.

Samojen nimien toistumisesta voi syyttää ensisijaisesti kirjoittajapoolin pientä kokoa. Turbator on enimmäkseen käyttänyt kirjoittajia, jotka jo julkaisevat säännöllisesti. Heitä ei loppujen lopuksi ole niin kauhean monta. URS on puolestaan toiminut monen ennen julkaisemattoman kirjoittajan ensimmäisenä julkaisukanavana, mikä on hyvä asia.

URS-antologioita on moitittu epätasaisiksi. On selvää, että debyyttinovelli ei ole yhtä varma sijoitus laittaa aikaa sen lukemiseen kuin vakiintuneen kirjoittajan novelli, mutta julkaisukynnyksen madaltumisen ansiosta kirjoittajat pystyvät kehittymään kirjoittamalla lisää. Ennen saattoi käydä niin, että kirjoittaja hinkkasi samaa novellia vuosia eri kirjoituskilpailuihin ja teemat ja aiheet jäivät yksipuolisiksi. Osuuskummassa puolestaan on hyviä ja jo kyntensä näyttäneitä kirjoittajia, mutta toimittajina olemme aloittelijoita.

Toinen ongelma on kuitenkin tiedotus. Teemoitetuista antologioista pitää saada sana kulkemaan laajasti kirjoittajien piirissä. Teemoitetun antologian novellissa pitäisi toimia yhdistelmä kirjoittaja+aihe+muoto - ja tämä pitäisi toistaa kymmenen kertaa samalla aiheella. Ei ihme, jos on vaikeaa saada tällainen määrä kriteerit täyttäviä tekstejä kasaan.

Antologioiden julkaisemisen kaupallinen mielekkyys on sitten asia erikseen. Auttaa, jos antologian kustantaa esim. kirjoittajien omistama kustantamo, jonka jäsenet vielä asuvat ympäri maata - näin kirjojen toimittaminen kauppoihin ja suoramyyntiin ilman välikäsiä helpottuu ja katteet paranevat. Turbator on lopettamassa antologioiden julkaisemisen kannattamattomana.

Miksi Osuuskumma sitten julkaisee antologioita? Siitä syystä, että scienfe fiction ja fantasia ovat novellimuotoisina kiinnostavaa, elävää kirjallisuutta. Aika näyttää, pystyykö tuore osuuskunta pitämään kiinni antologiatuotannosta romaanien ja yhden tekijän novellikokoelmien rinnalla.


Steampunk-antologia painettuna ja e-kirjana - tue kotimaisten novellien julkaisemista ja osta vaikka joululahjaksi!

Thursday, December 13, 2012

Ursula 2/2012 ilmestynyt!


Spekulatiivista romantiikkaa tarjoilevan Ursula-lehden uusin numero on ilmestynyt.

Ai mikä ihmeen Ursula?

Ursula on monipuolinen, romanttinen lukemistolehti. Mutta ei siinä vielä kaikki. Lehdessä kukkivat lempeä erotiikka, huumori ja jännitys - spekulatiivisen fiktion laajoissa kehyksissä.

Tämänkertaisen Ursulan toisena päätoimittajana olen kerrassaan ylpeä saavutuksestamme. Lehti ottaa vastaan realismin rajat ylittäviä spekulatiivisia tekstejä.

Kannattaa tutustua!

Monday, December 10, 2012

Vähättelystä ja laakereista

Kirjoittajatoveri teki päätöksen olla haukkumatta omia tekstejään. Hyvä päätös. Kirjoittajakursseillakin heti ensimmäiseksi sanotaan opetetaan, että omia tekstejä ei saa selitellä, että niiden pitää seistä omilla jaloillaan, mutta ennen kaikkea ei saa pyytää anteeksi. Samaa käytäntöä soisi noudatettavan myöhemminkin.

Meikäläisessä keskustelukulttuurissa itsensä vähättely ja alentaminen kuuluvat asiaan. "Tämä on vain tällainen ihan pieni kirja." "Ei tässä nyt ehdi laakereillaan lepäämään." Ehkä suomalainen saa tiettyä nautintoa itsensä vähyyttämisestä. "Kun olen minä tämmöinen mitätön vaan, elän tämmöistä höpö-höpö-elämää kun käy oikeissa päivätöissäkään." Tai vaihtoehtoisesti: "Siinä lehtijutussa oli virhe, kun minua sanottiin kirjailijaksi, vaikka en ole julkaissut vielä omaa teosta."

Itsensä vähättelyn tarkoituksena on suojautua nolostumiselta, joka syntyy siitä, jos saavutusten arvo kiistetään tai kyseenalaistetaan. Yleensä se on sitä paitsi turhaa, sillä meikäläisessä keskustelussa kiistäminen on useimmiten sellaista passiivis-aggressiivista lajia, jota vastaan ei edes voi puolustautua. "Suomessa proosaa kirjoittavat lähinnä keskiluokkaiset dynaamiset perheenäidit, eivät sivuraiteilla taiteilevat rentut". Kyllä, minäkin olen sanonut näin. Niin kuin proosa olisi tylsempää tai sen arvo siitä laskisi, että kirjoittajalla ei ole alkoholiongelmaa.

Vuoden loppu on hyvää aikaa käydä läpi näitä ajatuksia. Juhlakauden kunniaksi täytyisi uskaltaa hetkeksi asettua laakereilleen lepäämään ja antaa kiitos sinne minne se kuuluu, myös itselle. Sillä jos kiitosta ei opi itselleen antamaan, ei siitä pysty nauttimaan myöhemminkään. Ei silloin, kun se Iso Palkinto joskus tulee, ei milloinkaan.


Kuvan lähde: http://thanksfortheuniverse.tumblr.com/

Friday, December 7, 2012

Vastauksia kirjailijan ystäville ja sukulaisille

Nythän on niin, että kirjailija ainoastaan kirjoittaa kirjan tekstin. Hän ei valmista kantta tai fyysisiä kappaleita kirjapainossa, toimita kirjoja kirjastoihin tai kirjakauppoihin saati vastaa markkinoinnista. Näitä jokaista tehtävää varten on olemassa oma toimijansa. Mutta kun kirjailija kerran on saatavilla, häneltä usein näistä asioista kysytään.

Tämä kirjoitus on sinulle, kirjailijan ystävä, työkaveri tai sukulainen. Olkaapa siis hyvä! Valmiiksi kootut vastaukset tai vastausehdotukset usein esitettyihin kysymyksiin. Saa lisätä kohtia kommenttilaatikkoon ja välittää viestiä eteenpäin.

Voinko ostaa kirjan sinulta suoraan?

Kannattaa rohkeasti kysyä. Yleensä vastaus on ei. Kirjailija saa kirjaansa sopimuksessa määritellyn määrän tekijänkappaleita, yleensä kaksikymmentä. Nämä menevät kokemukseni mukaan usein pakollisina lahjuksina lähisukulaisille, ystäville ja esilukijoille, niille, jotka ovat seuranneet kirjan valmistumista ja joilla on jollakin tavalla sormensa pelissä (jos ei muuta, tekijänkappaleen saaja on voinut synnyttää kirjailijan maailmaan).

Jotkut kirjailijat ovat kuitenkin varautuneet ostamalla omia kirjojaan kustantajalta ns. kustantamoalennuksella. Näitä kappaleita he sitten voivat myydä tilaisuuksissa, joihin kustantaja ei pääse heitä syystä tai toisesta edustamaan, esimerkiksi seminaarimatkoilla tai ulkomailla. Pääsääntöisesti kirjaa myy kuitenkin kustantaja tai kirjakauppias (tai verkkokauppa).

Miksi kirjasi on niin kallis?

Kirjan vähittäismyyntihinta koostuu kustantajan tukkuhinnasta, kirjavälityksen palkkiosta, kirjakaupan katteesta ja alv:sta (9 prosenttia). Näistä suurimman viipaleen haukkaa välitysporras, jopa 46 prosenttia. Kun tukkuhinnan pitää kattaa kustantajan kulut ja tekijänpalkkio sekä mielellään tuoda jotakin kustantajan kassaankin, ei ihme, että uutuuskirjojen hinnat hipovat kipurajaa! (Elleivät ylitä sitä.)

Vaikka ostajan kannalta kirja on kallis, kirjailija saa muiden portaiden jälkeen jäävästä tynkähinnasta yleensä vain noin viidenneksen - verojen jälkeen. Kannattaakin jos mahdollista ostaa kirja suoraan kustantajan omasta myymälästä tai verkkokaupasta. Ei kannata kuitenkaan surra, jos tähän ei ole varaa, tämän hetken uutuuskirjoja voi löytää hyvin edullisesti alennuskoreista parin vuoden sisällä tai niitä voi lainata kirjastoista.

Paljonko kirjasi on myynyt?

Kirjailija ei yleensä tiedä kirjan menekkiä kesken kustantajan tilikauden (yleensä kalenterivuosi), vaan vasta seuraavan vuoden puolella, jolloin rojaltilaskelmat tulevat. Kustantaja toki seuraa kirjakohtaista myyntiä, mutta jos kirjailija ei ole siitä hiljattain sattunut kustantajaltaan kysymään, hän ei siis tiedä.

Miksi kirjaasi ei mainosteta?

Suuri osa kirjailijoista varmaan toivoisi, että hänen kirjaansa mainostettaisiin enemmän. Käytännössä (isojen) kustantamojen mainoseurot keskittyvät kuitenkin tunnetuimpien ja jo valmiiksi parhaiten myyvien nimien sekä palkittujen kirjailijoiden tai palkintoehdokkaiden mainostamiseen. Tämä siksi, että satsaus hyvin myyvän kirjan mainostamiseen kannattaa sen kautta, että kirja voi tämän ansiosta myydä entistä paremmin, kun taas satsaus nuoreen kirjailijaan tai tuntemattomampaan nimeen voi valua tyhjiin. Kustantaminen on liiketoimintaa. Pienillä kustantamoilla puolestaan ei ole paljon mainoseuroja käyttää lehtimainoksiin alun alkaenkaan.

Siksi kannattaakin levittää sanaa, jos olet lukenut oikein hyvän kirjan. Suosittele tuttaville tai naapureille, bloggaa, twiittaa tai arvostele sosiaalisessa mediassa! Näin vähemmän lehdistöhuomiotakin saavat kirjat voivat päästä paremmin esille.

Onko kirjaasi saatavilla kirjastosta?

Harva kirjailija seuraa eri kuntien kirjastohankintoja niin, että pystyisi vastaamaan kysymykseen, onko kirjaa saatavana vaikkapa sen-ja-sen kunnan kirjastoautosta. Mielenkiintoista se toki olisi, mutta aika ei riitä itse kirjoittamisen lisäksi. Kirjastojen hankinnoista kannattaa kysyä kirjaston työntekijöiltä. Halutusta kirjasta voi tehdä myös kirjastoon hankintapyynnön - siitä kirjailija ilahtuu varmasti.


Kuvateksti: Kiveäkin kiinnostaa, toteaa kirjailijan lähipiiri

Miksi kirjassasi on niin paljon kirosanoja/panemista? Miksi kirjoitat roskaa, tai vaihtoehtoisesti, miksi kirjoitat noin vaikeasti? (Eivät liity kirjojen saatavuuteen, mutta kuuluvat tähän sukulaisosastoon, siksi otin mukaan. Näitä minulta ei ole kysytty, muilta kyllä.)

Kirjailija kirjoittaa siitä mistä kirjoittaa. Näitä asioita ei voi varsinaisesti valita, kirjoittajan on saatettava paperille se minkä hän mielessään näkee tai kuulee. Kirjailija ei myöskään tietoisesti "varasta" lähipiirinsä ajatuksia tai kokemuksia, hän kirjoittaa omasta kokemuksestaan, oman ajatusprosessinsa läpi.

Lopuksi:

Kannattaa kysyä, kysyvä ei tieltä eksy! On ihanaa, jos kirjasta ollaan kiinnostuneita. Jos kirjailija ei kuitenkaan ilahdu esimerkiksi kirjan saatavuuteen tai markkinointiin liittyvästä kysymyksestä, on mahdollista, että hän itsekin haluaisi vastauksen olevan toisenlainen.

Wednesday, December 5, 2012

Novelli palaa! -haaste ja tavoite

Tänä syksynä on käynnistynyt Nuoren Voiman Liiton suurhanke Novelli palaa. Novellin vuoden kunniaksi vastaan J.S.Meresmaan haasteeseen, tarkemmin alla:

1. Luettele ainakin viisi novellia, jotka ovat kolahtaneet tai jääneet muuten mieleen. Kerro miksi, jos mahdollista.
2. Aseta itsellesi vuodeksi novellilukutavoite.
3. Kopioi blogiisi Kide-kuva ja aseta kuvatekstiksi novellien lukutavoitteesi sekä eteneminen esimerkiksi näin: 3/10. (Eli kolme luettu, kymmenen tavoitteena.)
4. Bloggaa lukemistasi novelleista ja kirjoita niistä arvio. Arvio saa olla minkä pituinen tahansa. Kide-kuvaa voi käyttää myös tässä yhteydessä, jos haluaa.
5. Haasta tuttaviasi lukemaan novelleja.

Sopivia novelleja ei tarvinnut miettiä kuin hetken, muitakin tietysti olisi, mutta tässäpä ensiksi mieleen tulleet.

1. Leena Krohn: Yksittäin pakattuja juustoviipaleita. Paras suomalainen scifinovelli. Syvällinen ja hilpeä samaan aikaan. Loppu lyö ällikällä! Teoksesta Pereat Mundus (jonka voi lukea myös romaanina).

2. Anni Sumari: Siniparta. OK, tämä ei ole oikeastaan novelli vaan lyhytproosaa. Mutta Siniparran yksinpuhelu jälleen yhden vaimon kuoleman äärellä on tehnyt lähtemättömän vaikutelman yhtä kaikki. Kokoelmasta Beautiful Dreamer.

3. Arthur C. Clarke: Tähti. Täydellinen ensimmäinen lause: "Vatikaaniin on matkaa kolme tuhatta valovuotta." Ensimmäisestä lauseesta käyvät ilmi novellin genre, tyyli, teema, aihe ja tunnelma. Myös: Arthur C. Clarke: Jumalan 9 biljoonaa nimeä. Täydellinen scifi-novelli, filosofinen ja genreään laajemmaksi kasvava.

4. Daniil Harms: Minua sanotaan kapusiinimunkiksi. Maailman hauskimman absurdien tarinoita kokoelman hauskin tarina. Menköön novellista tämäkin. Kokoelmasta Sattumia.

5. Johanna Sinisalo: Baby Doll. Novelli lähitulevaisuuden yhteiskunnasta, jossa nuorten (tyttö)lasten seksualisoiminen johtaa järkyttäviin seurauksiin. Kokoelmasta Kädettömät kuninkaat.

Vuoden novellilukutavoitteeni olkoon tänä vuonna (2012) ilmestyneiden, vielä lukuvuoroaan odottavien kotimaisten spefinovelliantologioiden lukeminen. Antologioita, jotka odottavat lukuvuoroaan ovat: Tiamatin värit ja muita tähtienvälisiä tarinoita, Me emme valehtele ja muita puolueen hyväksymiä novelleja, Musta ja Harmaa antologia (URS-liike, omakustanne) sekä Kumman rakas (aloitettu). Antologioita on siis viisi, joiden lukutilanne 0/5. Arvioita pyrin postittamaan tähän blogiin.

Viimeinen osa haasteesta oli haastaa edelleen ihmisiä lukemaan novelleja. Lukekaa, ihmiset, novelleja! Suosittelen eritoten vasta ilmestynyttä Steampunk! Koneita ja korsetteja -kokoelmaa. Olkoon joulun odotuksenne täynnä silinteriscifiä ja romantiikkaa. Ja hyviä novelleja.