Wednesday, March 7, 2018

30 päivää, 30 naisohjaajaa (osa 4): elokuvat 26–30

30 päivää, 30 naisohjaajaa -haaste huipentuu tänään naistenpäivänä, ettekä varmaan usko kun sanon, että tämä ei ollut laskelmoitua! Vaan elokuva on yksinkertaisesti ollut pinnalla. #Metoosta on keskusteltu ja Oscarit on jaettu, ja vaikka palkintoja ei naisohjaajille nyt tippunut, niin olihan siellä naisehdokkaita joukossa, tältäkin listalta ihana Agnés Varda. Eilen alkoivat myös filkkarit Tampereella, eli sunnuntaihin saakka on Mansessa mahdollisuus nähdä lyhytelokuvaa laidasta laitaan.

Tässäpä tiivistetysti (flunssaisilla aivoilla) joitakin ajatuksia haasteen lopuksi:

Ennen haastetta en ollut oikeastaan katsonut elokuvia ohjauksen näkökulmasta. Totta kai minulla on ollut omat ohjaajasuosikkini, mutta noin tavallisesti olen valinnut elokuvat aiheen tai näyttelijöiden puolesta. Joskus (harvoin) olen tykännyt pohtia, miten elokuva on kirjoitettu, ja miten käsikirjoittajan ja ohjaajan valinnat eroavat toisistaan.

Jokainen tajuaa, että elokuvan tekeminen on ryhmätyötä, ja siihen tarvitaan todella monen ihmisen ammattitaitoa. Tällä listalla osa ohjaajista on taiteellisesta prosessista kokonaisvaltaisesti vastaavia auteur-ohjaajia, osa on palkattu tekemään duuni, osa on siltä väliltä. Mutta merkittävä osa listani naisohjaajista (22/30) on myös itse kirjoittanut elokuvansa (kreditoitu alkuperäiskäsikirjoituksen tai adaptaation laatijana yksin tai työryhmässä).

Haaste alkoi mielijohteesta ja lähti lapasesta nopeasti. Parhaimmillaan katsoin kolme elokuvaa päivässä, enempää en ehtinyt, kun arki kuitenkin pyörii normaalisti. Haaste sai yllättävää julkisuutta, kun Aamulehti huomioi sen tekemällä ison jutun Oscar-sunnuntaina.

Kiitos vielä erikseen kaikille, jotka kommentoivat päivityksiä ja suosittelivat elokuvia livenä, sähköpostilla, Facebookissa ja Twitterissä. Suosituksia tuli niin paljon, että sain niistä toiset kolmekymmentä ohjaajaa kasaan. Mitä haasteesta opin? En mitään, mutta tuli katsottua paljon elokuvia, se on tärkeintä.

26. Lynne Ramsay: Poikani Kevin (2011)

Poikani Kevin on murheellisen ajankohtainen elokuva amerikkalaisille ja listan toinen elokuva, jonka pääosassa on Tilda Swinton. Elokuva on vaikuttava siitä huolimatta, että Lionel Shriverin kirjaan ei ole paljon lisättävää. Swinton esittää äitiä, joka yrittää viidentoista vuoden ajan tulla toimeen esikoispoikansa kanssa. Teini-ikäistä Keviniä esittää taitava Ezra Miller. Elokuvan painostavaa tunnelmaa lisää se, että siinä ei käytetä taustamusiikkia juuri ollenkaan.

Lynne Ramsayn läpimurtoelokuva oli Ratcatcher (1999), joka kertoi teineistä 70-luvun Glasgowissa. Myöhemmin tänä vuonna ensi-iltaan tulee jännityselokuva You Were Never Really Here.

Poikani Kevin IMDB:ssä

27. Nora Ephron: Julie & Julia

Olen nähnyt tämän elokuvan kolmesti, enkä vieläkään osaa täsmällisesti sanoa, miksi pidän siitä niin paljon. Elokuva kertoo kahdesta eri aikakautena elävästä naisesta, odotusten ja intohimon ristiriidasta ja ylipäätään rakkaudesta ruokaan.

Julie (Amy Adams) on kolmekymppinen call center -työntekijä, jonka entiset opiskelutoverit ovat tärkeileviä bisnesihmisiä ja joka iltaisin lohduttautuu kokkaamalla maukkaita luomuksia keittiössään itselleen ja aviomiehelleen. Julia Child (Meryl Streep) puolestaan on amerikkalainen keittiösuuruus, 40-luvulla diplomaattimiehensä kanssa Ranskassa asunut kotirouva, joka kirjautui Cordon bleu -kokkikouluun ja kirjoitti tovereidensa kanssa myöhemmin kirjan ranskalaisesta keittiöstä amerikkalaisille. Hänellä oli myös oma TV-ohjelma. 2000-luvun Julie ihailee Julia Childia ja päättää aloittaa blogihaasteen, jossa kokkaa vuoden aikana jokaisen Childin keittokirjan reseptin.

Elokuvassa naisten suhde ruokaan on vielä keskeisemmällä sijalla kuin naisten suhde miehiinsä, jota toki sitäkin romanttisessa komediassa käsitellään. Keskeistä elokuvassa on, että molemmat naiset ottavat perinteisesti kodin ja yksityisen piiriin kuuluvan asian kuten ruoanlaiton ja uudelleenmäärittelevät sen tekemällä siitä julkista toimintaa, jonka avulla he toteuttavat itseään ammatillisesti.

Nora Ephron oli romanttisen komedian tunnetuimpia ohjaajia Yhdysvalloissa. Hänen elokuviaan ovat Julie&Julian lisäksi Uneton Seattlessa (1993) ja Sinulle on postia (1998). Ephron kuoli leukemiaan vuonna 2012.

Julie&Julia IMDB:ssä

28. Susanne Bier: Kosto (2010)

Listan toinen tanskalaisohjaaja! Elokuva tapahtuu osin Tanskassa sekä pieneltä osin nimettömällä pakolaisleirillä Afrikassa. Christian ja Elias ovat 12-vuotiaita ja käyvät samaa koulua. Eliaksen isä on ruotsalainen lääkäri, joka työskentelee Afrikassa. Eliasta kiusataan ruotsalaisuuden vuoksi, mutta luokan uusi poika Christian nousee puolustamaan häntä. Eliaksen isä vannoo väkivallattomuuden nimeen, mutta äitinsä vastikään syövälle menettänyt Christian on todennut, että oma turva paras turva.

”Kosto” käsittelee sitä, miten hyvää tarkoittavat aikuiset saavat usein pahaa aikaan, ja miten aikuisten tappeluissa ja sodissa lapsi vetää aina lyhimmän korren. Elokuva sisältää ahdistavia teemoja ja siinä näytetään brutaalin väkivallan seurauksia. Ohjaaja Susanne Bier tunnetaan myös TV-sarjasta Yövahti.

Elokuva voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin vuonna 2011.

Kosto IMDB:ssä

29. Julie Delpy: 2 päivää Pariisissa (2012)

Richard Linklaterin Rakkautta ennen aamua -elokuvista tunnettu Julie Delpy on paitsi näyttelijä, myös käsikirjoittaja ja ohjaaja, joka näyttelee myös omissa elokuvissaan. Delpy on tehnyt useammankin tällaisen komedian, haastetta varten katsoin uudelleen elokuvan 2 päivää Pariisissa. Siinä Delpyn esittämä ranskatar Marion ja hänen amerikkalainen poikaystävänsä (Adam Goldberg) viettävät kaksi päivää Pariisissa, ja siinäkin on kaksi päivää amerikkalaiselle liikaa. Tyttöystävä flirttailee kaikkien kanssa ja joka kulman takaa tuntuu ilmaantuvan Marionin ex-poikaystäviä.

Osa elokuvan komediasta on helppoja vitsejä kulttuurieroilla, kuten sillä miten ranskalainen isä valmistaa ruokaa nyljetystä jäniksestä ja perhe puhuu seksistä ruokapöydässä. Mutta monet improvisoidut keskustelut ovat oikeasti älykkäitä ja hauskoja, ja näyttelijät ovat erinomaisia. Elokuvan Marionin tarinalle on tehty jatko-osa 2 päivää New Yorkissa, jossa kohellusta on vielä vähän enemmän. Delpyn komedioista kannattaa katsoa lisäksi ainakin Skylab (2011).

2 päivää Pariisissa IMDB:ssä

30. Heidi Köngäs: Liian paksu perhoseksi (1998)

Televisiolle kuvattu Liian paksu perhoseksi perustuu Sisko Istanmäen romaaniin. Nuori Kaarina Hazard esittää Kaisua, joka muuttaa Pohjanmaalle työskennelläkseen kyläkaupassa 60-luvulla. Rakennemuutos on käynnissä, osa asiakkaista kulkee vielä hevoskärrillä, muuttovirta käy Ruotsin suuntaan. Isännät juovat kaljaa kaupan rappusilla, liikkeessä kuullaan kylän uutiset ja juorut. Pian kauppa-apulaisen ja kauppiaan (Mika Nuojua) suhde syvenee, mutta millainen on miniän rooli ja asema pohjalaisessa kauppiasperheessä?

Elokuvasta pitävät kaikki, jotka ovat asuneet suomalaisella pikkupaikkakunnalla tai joskus käyneet sellaisella. Tove Idströmin käsikirjoituksessa ei ole mitään turhaa. Pääosanesittäjät (Hazard, Nuojua ja anoppi Liisamaija Laaksonen) sopivat hyvin rooleihinsa. Liian paksu perhoseksi oli käsittämättömän suosittu, kun se tuli aikanaan televisiosta, Areenastakin sitä on katsottu yli 100 000 kertaa. Eikä ihme, ihan tällaisia elokuvia ei enää tehdä. Elokuvalle myönnettiin Prix Europa -palkinto 1998.

Liian paksu perhoseksi IMDB:ssä

Bubbling under: 30 naisohjaajaa lisää

Romantiikkaa ja huumoria:
Penny Marshall: Big - isoksi yhdessä yössä
Penelope Spheres: Wayne’s World
Leslye Headland: Barchelorette
Catherine Hardwick: Twilight
Zoe R. Cassavetes: Broken English
Nancy Meyers: Holiday

Indie & art house:
Gia Coppola: Palo Alto
Lisa Cholodenko: The Kids Are All Right
Lena Dunham: Tiny Furniture (2010)
Marielle Heller: The Diary of a Teenage Girl
Greta Gerwig: Lady Bird (2017)

Historiaa:
Leni Riefenstahl: Tahdon riemuvoitto
Yuliya Solntseva: Chronicle of Flaming Years
Margarethe von Trotta: Hannah Arendt
Sarah Gavron: Suffragette

Jännitystä ja toimintaa:
Ida Lupino: Varo vapaamatkustajia
Elaine May: Mikey & Nicky
Mimi Leder: Deep Impact (1998)
Mary Harron: American Psycho

Elokuvia maailmalta:
Naoko Ogigami: Ruokala Lokki
Gurinder Chadha: Parempi kuin Beckham
Mira Nair: Monsuunihäät
Haifaa Al Mansour: Vihreä polkupyörä

Kotimaisia:
Ansa Ikonen: Nainen on valttia
Katariina Lillqvist: Uralin perhonen
Kaisa Rastimo: Säädyllinen murhenäytelmä
Johanna Vuoksenmaa: 21 tapaa pilata avioliitto
Marja Pyykkö: Yösyöttö
Saara Cantell: Onneli ja Anneli
Zaida Bergroth: Miami

Friday, March 2, 2018

30 päivää, 30 naisohjaajaa (osa 3): elokuvat 21–25

"Without the benefit of Google, ask anybody to name more than five female filmmakers that have made more than three films. It’s shockingly hard." Ohjaaja Leslye Headland (mm. Barchelorette) NYT 20.11.2015

Naisia on elokuva-alalla paljon, myös ohjaajina, ja he ohjaavat kaikenlaisia elokuvia. Tämän näköinen on tilanne, kun olen edennyt haasteeni päivään numero 25. Olen saanut matkan varrella niin paljon ehdotuksia ohjaajista ja elokuvista, että niistä saisin kokoon toiset kolmekymmentä, ja enemmänkin.

Hollywoodissa naisohjaajia sen sijaan on vähän. Kuten lainatusta New York Timesin jutusta käy ilmi, University of South Californian tutkimuksessa selvitettiin 100:n eniten tuottaneen leffan ohjaajien sukupuolijakauma vuosina 2013-2014. Naisohjaajia oli 1,9 prosenttia. Näyttelijä Helen Hunt on sanonut, että tilanne on itse asiassa huonompi kuin kymmenen vuotta sitten: numerot ovat tulleet alaspäin.

Suomessa HS kirjoitti puolestaan perjantaina 2.3. elokuvien saamasta tuotantotuesta ja ohjaajien sukupuolijakaumasta. Suhdeluvut ovat paremmat kuin Amerikassa, miesten ohjaamat elokuvat saivat noin 64 prosenttia, naisten ohjaamat elokuvat 36 prosenttia tukirahoista. Sen sijaan naisten ohjaamat elokuvat saivat noin 100 000 euroa enemmän kehittämistukea.

Bloggauksen lopussa on linkki aiheesta julkaistuihin tutkimuksiin Suomessa ja Yhdysvalloissa. Nyt kuitenkin elokuviin 21–25!

21. Amy Heckerling: Clueless (1995)

Tämä elokuva oli aikuisena vielä hauskempi kuin penskana. Syy: en 14-vuotiaana tajunnut, että siinä pilkattiin sukupolveani ja 90-luvun nuorisokulttuureja, mukaan lukien ns. ”vaihtoehtoinen” kulttuuri. Clueless perustuu Jane Austenin klassikkoon ”Emma” ja onkin ohjaajansa Amy Heckerlingin nokkelasti käsikirjoittama mukaelma tarinasta, jossa hyvää tarkoittava keskenkasvuinen etuoikeutettu nainen sotkee lähipiirinsä elämän sekaantumalla heidän asioihinsa.

Alicia Silverstone nousi pinnalle Aerosmithin musiikkivideon Crazy ansiosta ja teki lopullisen läpimurtonsa tämän elokuvan pääosassa Cher-tyttönä. Cher on tyhmä kuin saapas, mutta aika murunen, samoin hänen kaverinsa Di. Brittany Murphy on valloittava nuori komedienne tässä elokuvassa, traagista, että hän kuoli nuorena. Hyväntuulinen elokuva loppuu tietysti häihin. Erityismaininta hillittömästi liioitellusta 90-luvun nuorisomuodista. Myös: ysärihittejä soundtrackilla!

Clueless IMDB:ssä

22. Agnès Varda: Les Plages D’Agnés (2006)

Agnès Varda on ranskalais-belgialainen ohjaaja ja valokuvaaja, joka nousi pinnalle uuden aallon elokuvan myötä 50-60-luvulla. Hänellä ja aviomiehellään Jacques Demylla oli oma tuotantoyhtiö, jonka kautta he tuottivat omat elokuvansa. Varda käytti myös lapsiaan usein näyttelijöinä elokuvissaan.

En jaksanut katsoa uudelleen Cléo viidestä seitsemään tätä haastetta varten(1962), mutta katsoin tämän sympaattisen omaelämäkerrallisen dokumentin Les Plages D’Agnés (Agnèsin rannat). Elokuvassa käydään läpi Vardan uran ja elämän kohokohtia ja vieraillaan hänelle tärkeillä paikoilla. Agnès Varda tekee 89-vuotiaana edelleen elokuvia ja nyt tammikuussa hän sai Yhdysvaltojen elokuva-akatemian elämäntyöpalkinnon. Hänen dokumenttinsa Kasvot, kylät (2017) on myös Oscar-ehdokkaana tänä vuonna.

Les Plages D'Agnés IMDB:ssä

23. Dee Rees: Mudbound (2017)

Mudbound perustuu Hillary Jordanin samannimiseen kirjaan. Ollaan syvällä Etelässä toisen maailmansodan aikoihin, syrjäisellä maatilalla. Elokuvassa seurataan kahden perheen, isäntäperheen McAllanin ja vuokralaisperheen Jacksonin vaiheita. Molemmista perheistä ”ylimääräinen” poika lähetetään sotaan, ja kummankin perheen poika palaa takaisin muuttuneena. Sivuosassa vilahtaa myös valkoihoinen ryysyköyhälistöperhe.

Mississipissä kohdataan kovaa työtä, syrjintää ja raakaa rasismia, mutta myös luonnon kauneutta ja yllättävää solidaarisuutta ihmisten välillä. Kaikki ovat koko ajan yltä päältä kurassa, niin mustat kuin valkoisetkin. Ankeista aiheista huolimatta kuvat ovat todella näyttäviä. Elokuva sisältää ahdistavia teemoja ja veristä väkivaltaa.

Elokuvan voi katsoa Netflixissä. Kuvaaja Rachel Morrison sai elokuvasta ensimmäisenä naisena parhaan kuvauksen Oscar-ehdokkuuden, siis ikinä. Ja nyt on vuosi 2018. Myös Mary J. Blige on ehdolla paitsi parhaasta naissivuosasta, myös parhaasta alkuperäislaulusta.

Mudbound IMDB:ssä

24. Hannaleena Hauru: Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset

Vuorossa on ohjaajansa esikoispitkä! Hannaleena Hauru on ohjannut aikaisemmin lyhytelokuvia sekä TV-sarjan jaksoja. Elokuvassa nuoret rakkauden anarkistit tekevät iskuja rakkauden keinotekoisia ilmenemismuotoja, kuten kaupallisia kesähäitä vastaan. Elokuvan maailma on vahvasti maagisrealistinen, pojat ovat jääkiekkoilijoita, tytöt geishakoululaisia ja aikuiset kujalla. Varsinkin alkupuolella vauhtia riittää.

Nuoret pääosanesittäjät ovat hyvin sympaattisia. Elokuvassa on kiinnostavia ideoita ja hauskaa kerrontaa ja se on ammattimaisesti kuvattu, mutta onhan se toki kotikutoinen verrattuna listan muihin elokuviin. Suosittelen elokuvaa varsinkin teini-ikäisille katsojille.

Lauri Mäntyvaaran tuuheet ripset IMDB:ssä

25. Claire Denis: Beau Travail (1999)

Elokuva perustuu Herman Melvillen pienoisromaaniin Billy Boyd, mutta tarina on siirretty toiseen aikaan ja paikkaan. Kehyskertomuksessa kersantti muistelee aikaansa Djiboutissa, Afrikan sarvessa. Muukalaislegioonalaiset kouluttautuvat, silittävät, seisovat vartiossa ja käyvät bordellissa. Eräänä päivänä kasarmille saapuu uusi nuorukainen, jonka kersantti ottaa silmätikukseen. Alkaa mustasukkaisuuden ja simputuksen kierre.

Elokuvassa vuorottelevat realistinen ja runollinen kerronta, jossa tehokeinona ovat äärimmäisen estetisoidut tanssilliset koulutuskohtaukset. Elokuva sisältää Benjamin Brittenin tunnelmallista musiikkia ja puolialastomia lihaksikkaita miehiä.

Beau Travail IMDB:ssä

Tilastoja elokuvantekijöistä netissä:

Naisohjaajat kotimaisessa elokuvateollisuudessa

Inclusion in the Director’s Chair