Tässäpä tiivistetysti (flunssaisilla aivoilla) joitakin ajatuksia haasteen lopuksi:
Ennen haastetta en ollut oikeastaan katsonut elokuvia ohjauksen näkökulmasta. Totta kai minulla on ollut omat ohjaajasuosikkini, mutta noin tavallisesti olen valinnut elokuvat aiheen tai näyttelijöiden puolesta. Joskus (harvoin) olen tykännyt pohtia, miten elokuva on kirjoitettu, ja miten käsikirjoittajan ja ohjaajan valinnat eroavat toisistaan.
Jokainen tajuaa, että elokuvan tekeminen on ryhmätyötä, ja siihen tarvitaan todella monen ihmisen ammattitaitoa. Tällä listalla osa ohjaajista on taiteellisesta prosessista kokonaisvaltaisesti vastaavia auteur-ohjaajia, osa on palkattu tekemään duuni, osa on siltä väliltä. Mutta merkittävä osa listani naisohjaajista (22/30) on myös itse kirjoittanut elokuvansa (kreditoitu alkuperäiskäsikirjoituksen tai adaptaation laatijana yksin tai työryhmässä).
Haaste alkoi mielijohteesta ja lähti lapasesta nopeasti. Parhaimmillaan katsoin kolme elokuvaa päivässä, enempää en ehtinyt, kun arki kuitenkin pyörii normaalisti. Haaste sai yllättävää julkisuutta, kun Aamulehti huomioi sen tekemällä ison jutun Oscar-sunnuntaina.
Kiitos vielä erikseen kaikille, jotka kommentoivat päivityksiä ja suosittelivat elokuvia livenä, sähköpostilla, Facebookissa ja Twitterissä. Suosituksia tuli niin paljon, että sain niistä toiset kolmekymmentä ohjaajaa kasaan. Mitä haasteesta opin? En mitään, mutta tuli katsottua paljon elokuvia, se on tärkeintä.
26. Lynne Ramsay: Poikani Kevin (2011)
Poikani Kevin on murheellisen ajankohtainen elokuva amerikkalaisille ja listan toinen elokuva, jonka pääosassa on Tilda Swinton. Elokuva on vaikuttava siitä huolimatta, että Lionel Shriverin kirjaan ei ole paljon lisättävää. Swinton esittää äitiä, joka yrittää viidentoista vuoden ajan tulla toimeen esikoispoikansa kanssa. Teini-ikäistä Keviniä esittää taitava Ezra Miller. Elokuvan painostavaa tunnelmaa lisää se, että siinä ei käytetä taustamusiikkia juuri ollenkaan.
Lynne Ramsayn läpimurtoelokuva oli Ratcatcher (1999), joka kertoi teineistä 70-luvun Glasgowissa. Myöhemmin tänä vuonna ensi-iltaan tulee jännityselokuva You Were Never Really Here.
27. Nora Ephron: Julie & Julia
Olen nähnyt tämän elokuvan kolmesti, enkä vieläkään osaa täsmällisesti sanoa, miksi pidän siitä niin paljon. Elokuva kertoo kahdesta eri aikakautena elävästä naisesta, odotusten ja intohimon ristiriidasta ja ylipäätään rakkaudesta ruokaan.
Julie (Amy Adams) on kolmekymppinen call center -työntekijä, jonka entiset opiskelutoverit ovat tärkeileviä bisnesihmisiä ja joka iltaisin lohduttautuu kokkaamalla maukkaita luomuksia keittiössään itselleen ja aviomiehelleen. Julia Child (Meryl Streep) puolestaan on amerikkalainen keittiösuuruus, 40-luvulla diplomaattimiehensä kanssa Ranskassa asunut kotirouva, joka kirjautui Cordon bleu -kokkikouluun ja kirjoitti tovereidensa kanssa myöhemmin kirjan ranskalaisesta keittiöstä amerikkalaisille. Hänellä oli myös oma TV-ohjelma. 2000-luvun Julie ihailee Julia Childia ja päättää aloittaa blogihaasteen, jossa kokkaa vuoden aikana jokaisen Childin keittokirjan reseptin.
Elokuvassa naisten suhde ruokaan on vielä keskeisemmällä sijalla kuin naisten suhde miehiinsä, jota toki sitäkin romanttisessa komediassa käsitellään. Keskeistä elokuvassa on, että molemmat naiset ottavat perinteisesti kodin ja yksityisen piiriin kuuluvan asian kuten ruoanlaiton ja uudelleenmäärittelevät sen tekemällä siitä julkista toimintaa, jonka avulla he toteuttavat itseään ammatillisesti.
Nora Ephron oli romanttisen komedian tunnetuimpia ohjaajia Yhdysvalloissa. Hänen elokuviaan ovat Julie&Julian lisäksi Uneton Seattlessa (1993) ja Sinulle on postia (1998). Ephron kuoli leukemiaan vuonna 2012.
28. Susanne Bier: Kosto (2010)
Listan toinen tanskalaisohjaaja! Elokuva tapahtuu osin Tanskassa sekä pieneltä osin nimettömällä pakolaisleirillä Afrikassa. Christian ja Elias ovat 12-vuotiaita ja käyvät samaa koulua. Eliaksen isä on ruotsalainen lääkäri, joka työskentelee Afrikassa. Eliasta kiusataan ruotsalaisuuden vuoksi, mutta luokan uusi poika Christian nousee puolustamaan häntä. Eliaksen isä vannoo väkivallattomuuden nimeen, mutta äitinsä vastikään syövälle menettänyt Christian on todennut, että oma turva paras turva.
”Kosto” käsittelee sitä, miten hyvää tarkoittavat aikuiset saavat usein pahaa aikaan, ja miten aikuisten tappeluissa ja sodissa lapsi vetää aina lyhimmän korren. Elokuva sisältää ahdistavia teemoja ja siinä näytetään brutaalin väkivallan seurauksia. Ohjaaja Susanne Bier tunnetaan myös TV-sarjasta Yövahti.
Elokuva voitti parhaan ulkomaisen elokuvan Oscarin vuonna 2011.
29. Julie Delpy: 2 päivää Pariisissa (2012)
Richard Linklaterin Rakkautta ennen aamua -elokuvista tunnettu Julie Delpy on paitsi näyttelijä, myös käsikirjoittaja ja ohjaaja, joka näyttelee myös omissa elokuvissaan. Delpy on tehnyt useammankin tällaisen komedian, haastetta varten katsoin uudelleen elokuvan 2 päivää Pariisissa. Siinä Delpyn esittämä ranskatar Marion ja hänen amerikkalainen poikaystävänsä (Adam Goldberg) viettävät kaksi päivää Pariisissa, ja siinäkin on kaksi päivää amerikkalaiselle liikaa. Tyttöystävä flirttailee kaikkien kanssa ja joka kulman takaa tuntuu ilmaantuvan Marionin ex-poikaystäviä.
Osa elokuvan komediasta on helppoja vitsejä kulttuurieroilla, kuten sillä miten ranskalainen isä valmistaa ruokaa nyljetystä jäniksestä ja perhe puhuu seksistä ruokapöydässä. Mutta monet improvisoidut keskustelut ovat oikeasti älykkäitä ja hauskoja, ja näyttelijät ovat erinomaisia. Elokuvan Marionin tarinalle on tehty jatko-osa 2 päivää New Yorkissa, jossa kohellusta on vielä vähän enemmän. Delpyn komedioista kannattaa katsoa lisäksi ainakin Skylab (2011).
30. Heidi Köngäs: Liian paksu perhoseksi (1998)
Televisiolle kuvattu Liian paksu perhoseksi perustuu Sisko Istanmäen romaaniin. Nuori Kaarina Hazard esittää Kaisua, joka muuttaa Pohjanmaalle työskennelläkseen kyläkaupassa 60-luvulla. Rakennemuutos on käynnissä, osa asiakkaista kulkee vielä hevoskärrillä, muuttovirta käy Ruotsin suuntaan. Isännät juovat kaljaa kaupan rappusilla, liikkeessä kuullaan kylän uutiset ja juorut. Pian kauppa-apulaisen ja kauppiaan (Mika Nuojua) suhde syvenee, mutta millainen on miniän rooli ja asema pohjalaisessa kauppiasperheessä?
Elokuvasta pitävät kaikki, jotka ovat asuneet suomalaisella pikkupaikkakunnalla tai joskus käyneet sellaisella. Tove Idströmin käsikirjoituksessa ei ole mitään turhaa. Pääosanesittäjät (Hazard, Nuojua ja anoppi Liisamaija Laaksonen) sopivat hyvin rooleihinsa. Liian paksu perhoseksi oli käsittämättömän suosittu, kun se tuli aikanaan televisiosta, Areenastakin sitä on katsottu yli 100 000 kertaa. Eikä ihme, ihan tällaisia elokuvia ei enää tehdä. Elokuvalle myönnettiin Prix Europa -palkinto 1998.
Liian paksu perhoseksi IMDB:ssä
Bubbling under: 30 naisohjaajaa lisää
Romantiikkaa ja huumoria:
Penny Marshall: Big - isoksi yhdessä yössä
Penelope Spheres: Wayne’s World
Leslye Headland: Barchelorette
Catherine Hardwick: Twilight
Zoe R. Cassavetes: Broken English
Nancy Meyers: Holiday
Indie & art house:
Gia Coppola: Palo Alto
Lisa Cholodenko: The Kids Are All Right
Lena Dunham: Tiny Furniture (2010)
Marielle Heller: The Diary of a Teenage Girl
Greta Gerwig: Lady Bird (2017)
Historiaa:
Leni Riefenstahl: Tahdon riemuvoitto
Yuliya Solntseva: Chronicle of Flaming Years
Margarethe von Trotta: Hannah Arendt
Sarah Gavron: Suffragette
Jännitystä ja toimintaa:
Ida Lupino: Varo vapaamatkustajia
Elaine May: Mikey & Nicky
Mimi Leder: Deep Impact (1998)
Mary Harron: American Psycho
Elokuvia maailmalta:
Naoko Ogigami: Ruokala Lokki
Gurinder Chadha: Parempi kuin Beckham
Mira Nair: Monsuunihäät
Haifaa Al Mansour: Vihreä polkupyörä
Kotimaisia:
Ansa Ikonen: Nainen on valttia
Katariina Lillqvist: Uralin perhonen
Kaisa Rastimo: Säädyllinen murhenäytelmä
Johanna Vuoksenmaa: 21 tapaa pilata avioliitto
Marja Pyykkö: Yösyöttö
Saara Cantell: Onneli ja Anneli
Zaida Bergroth: Miami
No comments:
Post a Comment