Tietokirjan kirjoittamisesta

Olin tänään kertomassa avoimen yliopiston seminaariryhmäläisille, miten tehdään tietokirja yhdessä asiantuntijan kanssa. Koska opiskelijat olivat kiinnostuneita työn prosessista ja kustantajan kanssa asioimisesta, laitan kokemukseni myös tähän alle. Olkaapa hyvät!

Kirjaselfie Akateemisessa kirjakaupassa. Kuva: Aino-Maija Leinonen

Aiheen täytyy olla tekijälle tärkeä

Olen kirjoittanut yhden tietokirjan, yhdessä ystäväni Aino-Maija Leinosen kanssa. Kirjan filosofiasta kerrotaan enemmän täällä. Se on kirjoitettu kirjaimellisesti keittiön pöydän ääressä, siellä käytyjen keskustelujen pohjalta. Kirjan idean kirkastamisessa auttoi se, että jaoimme samanlaisen ajatusmaailman kulutuskriittisestä, ekologisesta, mieluummin yksinkertaisesta kuin varsinaisesti urakeskeisestä elämäntavasta.

Pengoin tänään vähän kovalevyä ja sieltä selvisi, että aloitimme kirjan kirjoittamisen vuonna 2010. Tuolloin Aino-Maijalla oli jo Yksinkertaistaen-blogi, johon hän postitti omintakeisia siivousvinkkejä sekä ajatuksiaan siivouksesta, käsitöistä ja elämästä yleensä. Itse olin noviisi sekä vanhempana että siivoajana.

Molemmat olimme tutustuneet myös amerikkalaiseen Fly Lady -siivoussivustoon. Uutta tässä sivustossa minulle oli se, että kotitöitä käsiteltiin ensi kertaa systemaattisena, rutiiniin perustuvana harjoitteena. Sivustolla kehotettiin ottamaan pieniä askeleita ja tekemään aluksi vaikka yhden toistuvan jutun joka päivä. Tämä asia oli tiskialtaan tyhjentäminen ja puhdistaminen. Kun tiskiallas on ensin tyhjä, keittiön siivoaminen ja sitä myötä koko kodin siivoaminen helpottuu huomattavasti.

Fly Lady jätti lopulta siivouskirjaamme vain vähän jälkiä, Aino-Maijan mukaan se on kokonaissysteeminä kuitenkin liian raskas ja monimutkainen. Meitä kannusti kuitenkin ajatus, että arki on mahdollista ottaa haltuun yksinkertaisin askelin.

Tietokirjan aihe voi olla mikä vain, kunhan se on tekijälleen merkityksellinen. Niin yksinkertaisestakin aiheesta kuin kotona siivoamisesta voi kirjoittaa kirjan.

Kirjan muodon pitää tukea sanomaa

Kirjan kielen ja tyylin löytäminen vei aikansa. Aluksi yritimme tehdä niin että Aino-Maija kokosi vinkkejään listauksenomaisesti ja minä kirjoitin ympärille yleistä lätinää johdatukseksi. Eihän se toiminut. Ei toiminut myöskään omakohtainen "todistelu", se oli proosana puisevaa. Roskiin vain. Päädyimme lopulta napakkaan, lukijaa suoraan puhuttelevaan tyyliin. Vältimme passiivia, koska se teki tekstistä ympäripyöreää ja sitä paitsi luotaantyöntävää - kuka haluaa kuulla, että esim. sauna pitää pestä niin-ja-niin-monta kertaa vuodessa?

Aino-Maija lainasi minulle myös aiemmin ilmestyneitä siivouskirjoja. Varsinaista lähdekirjallisuutta käytimme vähän ja etsimme tietoa esimerkiksi tensidien ympäristövaikutuksista ja huuhteluaineen ominaisuuksista netistä. Paljon luotimme Aino-Maijan asiantuntemukseen. Aino-Maijan kynästä oli alunperin lähtöisin myös johdantoluku, jossa puhutaan siivouksen fysiikasta ja kemiasta.

Hyvä teksti syntyy tiimityönä

Heti kun sisällysluettelo oli selvillä, lähdimme etsimään teoksellemme kustantajaa. Kirjoitin lyhyen synopsiksen, jossa esittelin idean, sekä luonnoksen sisällysluettelosta. Kirjoittajista kerrottiin myös muutamalla sanalla. Tarjosin teosta isoimmille kustantajille, jotka kehuivat ideaa mutta eivät kuitenkaan tarttuneet siihen. Joiltakin kustantajilta tuli vain standardihylsy, eikä kaikkialta edes vastattu.

Kustantajaksi valikoitui lopulta kaunokirjalliset teokseni julkaissut Into. Ensimmäinen luonnos lähetettiin kustantamoon kaksi vuotta sitten, loppusyksystä 2012, jolloin se luki kustannustoimittaja. Palaute oli, että käsikirjoitus on aivan liian keskeneräinen, lyhyt ja listauksenomainen. Tapasin toimittajan joulukuun alkuviikoillaja ja sain eväitä tekstin edistämiseen. Saimme tehtäväksi laajentaa käsikirjoituksen koskemaan siitä vielä puuttuvia huoneita sekä ryhdistää kieltä ja ilmaisua. Toimittaja antoi myös tehtäväksi pohtia, kenelle ja miksi kirja on kirjoitettu.

Tapasimme edelleen säännöllisesti, minä kirjoitin niiden myötä syntyvän asian muistiin ja palautin liuskat Aino-Maijalle aina seuraavaan tapaamiseen, jonka jälkeen hän teki niihin korjauksia. Näin toimimme seuraavan kevään ajan ja palautimme kakkosversion kesän alussa. Sain kommentoidut liuskat kesämökille ja jatkoimme hiomistyötä. Kolmannen version palautimme syksyllä 2013, jolloin puikkoihin astui toinen toimittaja, ensimmäisen jäätyä vanhempainvapaille.

Kustantaja markkinoi ja myy

Kirjan valmistumisen eri vaiheissa harkittiin eri kuvitusvaihtoehtoja. Varhaisemmassa vaiheessa, jolloin teokseen suunniteltiin enemmän työnkuvausta, suunnittelimme että jokaiseen työnkuvauksen alkuun tulisivat tarvittavien välineiden symbolit. Idea kuitenkin pudotettiin jatkokehittelystä pois.

Kirjan tekemiseen liittyy paljon muitakin tekstejä kuin vain sisältö, esimerkiksi kansien ja liepeiden tekstit ja erilaisia ennakkomarkkinointi- ja nettiin tulevia tekstejä. Kannen alkuperäinen piirroskuvitus sai huonoa palautetta kirjakauppiailta, joille kustantaja oli tekemässä ennakkomyyntiä keväällä 2014. Kirjakauppiaiden palautetta on kustantajan vaikea olla kuuntelematta, joten kuva vaihdettiin. Vinkkikirjan pitää kuulemma olla myös vinkkikirjan näköinen, muuten ostajat eivät löydä sitä ja kirja ei myy.

Parityöskentely muuttui kolmen hengen työskentelyksi, kun kustannustoimittajan rooli muuttui aktiivisemmaksi käsikirjoituksen hiomisvaiheessa. Soppaa hämmentämään tavallaan lisättiin kolmas kokki.

Kirjaselfie Suomalaisessa Kirjakaupassa. Kuva: Aino-Maija Leinonen

Sopimus allekirjoitettiin kesäkuussa 2014, kun valmis käsikirjoitus luovutettiin taittoa varten kustantajalle. Kuvitukset hyväksytettiin syyskuussa ja vedokset tarkistutettiin syys-lokakuussa 2014. Siitä kirja toimitettiin suoraan painoon, ja valmis teos julkistettiin Helsingin kirjamessuilla lokakuun lopussa 2014. Tällä hetkellä se on myynnissä kustantajan kautta sekä muun muassa Suomalaisessa Kirjakaupassa, Akateemisessa kirjakaupassa ja Prismassa. Kirja saapuu aikanaan myös kirjastoihin.

Kuinka kaksi naista ryhtyi siivouskapinaan ja kirjoitti siitä kirjan

Minua pyydettiin kirjoittamaan, miten Leppoisa opas huusholliin syntyi. Kerrotaan nyt sitten sekin. Homma lähti siitä, kun tutustuimme noin seitsemän vuotta sitten Aino-Maijan kanssa toisiimme tamperelaisessa äitiryhmässä. Hän hoiti tuolloin nuorempaa lastaan kotona ja mietiskeli, miten saisi ajatuksiaan ekologisesta ja simppelistä kotisiivouksesta laajemmin hyödynnettäväksi.

Kirjan perusfilosofia oli molemmille alusta alkaen selvä. Olimme huomanneet, että materiaalisen kaaoksen, vaatekasojen ja tiskipinojen järjestäminen ympäriltä lievitti sisäistä kaaosta ja sitä epämääräistä oloa, joka usein valtaa pikkulapsen kanssa kotona paljon aikaa viettävän vanhemman. Sitä, jossa haahuillaan päämäärättömästi ympäri kämppää, nostetaan märkä potkupuku tuolinkarmilta ja kävellään vähän aikaa se kädessä ennen kuin lasketaan se piirongin päälle.

Siivouskapina tarkoittaa sitä, että hampaiden kiristelyn ja siivousmaratonien sijaan päästämme kotityöt virtaamaan arjessa. Teemme yhden asian kerrallaan, mutta tiedostamme, että se on osa isompaa kuviota. Elämä sujuu, kun asiat virtaavat. Sanomalehti ilmestyy postiluukusta ja kulkeutuu lukemisen jälkeen jätepaperinippuun ja asunnosta ulos. Kaljatölkki kulkee täytenä kauppakassissa kotiin ja tyhjänä takaisin kauppaan. Pyykki kiertää ikuista rataansa kaapista käyttöön, pyykkikoriin, pesuun, kuivumaan ja kaappiin. Emme halunneet siivota vieraita varten, vaan vain sen verran, että pystyisimme itse elämään ihmismäistä elämää.

Kirjan painavinta asiaa sisältävät luvut "keittiö" ja "kylpyhuone" kirjoitettiin ensin. Samalla kun keskustelimme muistiinpanoja tehden siivousmenetelmistä, tulimme sivunneeksi paljon tuolloisen kotoilu-buumin viljelemiä käsityksiä kotona viihtymisestä, sisustuksesta ja designista. Näistä keskusteluista syntyinen kirjan toinen kantava teema: lopeta sisustaminen, lopeta poseeraaminen.

Halusimme toki viihtyä kotonamme, ei siinä mitään. Samalla kuitenkin tiedostimme, että elämä, työ, harrastukset ja sosiaaliset suhteet ovat paljolti muualla kuin kotona television ääressä. Kumpikaan ei halunnut pitää omaa kotiaan projektina tai sen sisustusta elämäntehtävänä. Siitäkään huolimatta, että houkutus tähän lankeamiseen oli suuri: kotona lasta hoitavalle aikuiselle virikkeitä on tarjolla rajallisesti ja niistä marketin lehtihyllyn kiiltävät sisustuslehdet, television päiväohjelmat ja huuto.netin löydöt kannustavat kodinsisustuksen ja lasten varustamisen elämänprojektiin.

Joten sanoimme "ei". Ja kirjoitimme siitä kirjaamme.

Kaikki asia, kuten miesten vaatehuolto tai koiraperheen siivous, ei mahtunut tekijöiden kompetenssiin. Keräsimme näihin vinkkejä tutuilta. Noin vuotta ennen julkaisua loppuviilaukseen ja anekdoottien keräämiseen tuli vielä kustannustoimittaja mukaan. Asiantuntevaa apua saimme myös Pirkanmaan jätehuollon tiedotusyksiköstä.

Kirja on niin paljon velkaa lähipiirillemme, perheenjäsenille ja ystäville, että kaikkien mainitseminen loppukiitoksissa olisi mahdotonta. Oman asiantuntemuksensa ja panostuksensa teokseen on tuonut myös Into-kustannuksen väki.

Leppoisa opas huusholliin julkistettiin Helsingin kirjamessuilla 26.10.2014. Toivomme, että se jatkaa matkaansa lukijoiden käsissä vielä pitkään.

Leppoisa opas huusholliin ilmestynyt!

Tänään tipahti postiluukusta odotettu kirja, eli lämpimäiskappale minun ja Aino-Maija Leinosen teoksesta Leppoisa opas huusholliin. Onpa se pieni ja söpö, notkea ja mahtuu vaikka taskuun. Teos sisältää ikiaikaista viisautta kodinhoidosta ja sen varustamisesta, kuten:

Sisustamisen vaatimus on yhtä kiero kuin vanhojen satujen kummalliset tehtävät. Jotta voit naida prinsessan tai järjestää kutsut, sinun täytyy tehdä keittiöremontti, kehrätä kultaa oljista ja hankkia olohuoneeseen uudet verhot. On hyvä huomata, että voi myös mennä suoraan asiaan ja jättää "kelpoisuutta osoittavat" välitehtävät tekemättä.

Tätä opasta on tehty pitkään ja hartaasti. Aloite ja suurin osa sisällöstä on peräisin Aino-Maijan aivoituksista. Kuten takakannessa sanotaan, unohda täydellisyys ja löydä oma tapasi siivota! Leppoisa opas huusholliin kertoo, miten.

Kun uunia muurataan, se tehdään huolellisesti ja harkiten, koska muurin on tarkoitus kestää kymmeniä ellei satoja vuosia. Sen sijaan lattian lakaisu ja tiskaaminen ovat taas edessä seuraavana päivänä.

Opas julkistetaan siis Helsingin kirjamessuilla 26.10.2014 klo 13.30 Rosebudin osastolla (6b99). Kannattaa tulla kuuntelemaan, kun haastattelen Aino-Maijaa ja utelen häneltä kaikki tarpeelliset siivousvinkit. Juhlakausikin lähestyy...

Siivouskirja ja tavarataivas

Leppoisa opas huusholliin (tekijöinä allekirjoittanut ja ihana Aino-Maija Leinonen) on parhaillaan painossa. Opas julkistetaan Helsingin kirjamessuilla 26.10.2014 Rosebudin osastolla klo 13.30. Kynnelle kykenevien kannattaa tulla paikalle kuulemaan Aino-Maijalta kaikki tarpeelliset vinkit ekologiseen ja simppeliin kodinhoitoon.

Meillä kotona puolestaan on käynnissä jokasyksyinen projekti tavaran vähentämiseksi. Minulla on pöytä itsepalvelukirpputorillä. Suosittelen sellaisen vuokraamista kaikille, jotka haluavat helposti eroon turhista tavaroista ja joilla on aikaa käydä järjestämässä ja täydentämässä pöytää vuokrajakson aikana. Olen lajitellut vaatteita myytäviin, lahjoitettaviin ja pois heitettäviin kasoihin.

Kirppisprojektin tärkeimmät työvälineet eli tussi, hintalappuja, maalarinteippi ja silitysrauta. Kuva: Saara Henriksson

Vaatetta, tarpeellista ja tarpeetonta on kolmihenkiselläkin perheellä aika paljon. Kun saatoin syyslomalle matkustavia miestä ja lasta tänään bussipysäkille, mies väitti, että minulla on viisitoista takkia eteisen naulakossa roikkumassa. Väitin vastaan, mutta kotona oli pakko laskea. Olihan niitä... muutama enemmän kuin miehelle myönsin. Risoja ja puhkikuluneitakin pari. Mikä ihme saa ihmisen säilyttämään vaatehuoneessa niin rikkinäisiä takkeja, että niitä ei voi enää paikata?

Kuusivuotiaan korut. Kuva: Saara Henriksson

Olen myös lukenut varsinkin kotimaisia teoksia, jotka ovat seisseet hyllyssä esikoiskirjailijavuodestani 2011 saakka. Kotikirjasto-projekti jäi aikanaan häpeällisellä tavalla kesken, kun siirryin pitkiksi ajoiksi kirjojen lukemisesta niiden omistamiseen. Nyt yritän kääntään suuntauksen päinvastaiseksi. Luen kirjat, lisään ne Goodreads-tililleni ja annan kiertoon. Toki oman työn vaihekin vaikuttaa lukuhaluihin. Viime vuonna, kun kirjoitin oman kolmannen romaanini ensimmäistä versiota täyttä häkää, olin välillä niin kyllästynyt koko romaanimuotoon etten romaaneja juuri lukenutkaan.

Scifi-hyllyä. Kuva: Saara Henriksson

Kotiin kertyneiden tavaroiden läpikäyminen herättää monenlaisia tunteita. Minulla on tapana säästää kaikenlaista. Käyntikortti, käsiohjelma, valokuva, piirustus. Taannoin keräsin kasan näitä muistoleikkeitä ja keräilykuvia ja käytin kirjoitusharjoituksen pohjana työväenopistolla. Koti ilman jälkiä elämästä on ankea paikka. Etsin vielä keskitietä, jotta tavara- ja kirjavuoren alle ei tarvitsisi kuitenkaan hautautua.