Tietokirjan kirjoittamisesta

Olin tänään kertomassa avoimen yliopiston seminaariryhmäläisille, miten tehdään tietokirja yhdessä asiantuntijan kanssa. Koska opiskelijat olivat kiinnostuneita työn prosessista ja kustantajan kanssa asioimisesta, laitan kokemukseni myös tähän alle. Olkaapa hyvät!

Kirjaselfie Akateemisessa kirjakaupassa. Kuva: Aino-Maija Leinonen

Aiheen täytyy olla tekijälle tärkeä

Olen kirjoittanut yhden tietokirjan, yhdessä ystäväni Aino-Maija Leinosen kanssa. Kirjan filosofiasta kerrotaan enemmän täällä. Se on kirjoitettu kirjaimellisesti keittiön pöydän ääressä, siellä käytyjen keskustelujen pohjalta. Kirjan idean kirkastamisessa auttoi se, että jaoimme samanlaisen ajatusmaailman kulutuskriittisestä, ekologisesta, mieluummin yksinkertaisesta kuin varsinaisesti urakeskeisestä elämäntavasta.

Pengoin tänään vähän kovalevyä ja sieltä selvisi, että aloitimme kirjan kirjoittamisen vuonna 2010. Tuolloin Aino-Maijalla oli jo Yksinkertaistaen-blogi, johon hän postitti omintakeisia siivousvinkkejä sekä ajatuksiaan siivouksesta, käsitöistä ja elämästä yleensä. Itse olin noviisi sekä vanhempana että siivoajana.

Molemmat olimme tutustuneet myös amerikkalaiseen Fly Lady -siivoussivustoon. Uutta tässä sivustossa minulle oli se, että kotitöitä käsiteltiin ensi kertaa systemaattisena, rutiiniin perustuvana harjoitteena. Sivustolla kehotettiin ottamaan pieniä askeleita ja tekemään aluksi vaikka yhden toistuvan jutun joka päivä. Tämä asia oli tiskialtaan tyhjentäminen ja puhdistaminen. Kun tiskiallas on ensin tyhjä, keittiön siivoaminen ja sitä myötä koko kodin siivoaminen helpottuu huomattavasti.

Fly Lady jätti lopulta siivouskirjaamme vain vähän jälkiä, Aino-Maijan mukaan se on kokonaissysteeminä kuitenkin liian raskas ja monimutkainen. Meitä kannusti kuitenkin ajatus, että arki on mahdollista ottaa haltuun yksinkertaisin askelin.

Tietokirjan aihe voi olla mikä vain, kunhan se on tekijälleen merkityksellinen. Niin yksinkertaisestakin aiheesta kuin kotona siivoamisesta voi kirjoittaa kirjan.

Kirjan muodon pitää tukea sanomaa

Kirjan kielen ja tyylin löytäminen vei aikansa. Aluksi yritimme tehdä niin että Aino-Maija kokosi vinkkejään listauksenomaisesti ja minä kirjoitin ympärille yleistä lätinää johdatukseksi. Eihän se toiminut. Ei toiminut myöskään omakohtainen "todistelu", se oli proosana puisevaa. Roskiin vain. Päädyimme lopulta napakkaan, lukijaa suoraan puhuttelevaan tyyliin. Vältimme passiivia, koska se teki tekstistä ympäripyöreää ja sitä paitsi luotaantyöntävää - kuka haluaa kuulla, että esim. sauna pitää pestä niin-ja-niin-monta kertaa vuodessa?

Aino-Maija lainasi minulle myös aiemmin ilmestyneitä siivouskirjoja. Varsinaista lähdekirjallisuutta käytimme vähän ja etsimme tietoa esimerkiksi tensidien ympäristövaikutuksista ja huuhteluaineen ominaisuuksista netistä. Paljon luotimme Aino-Maijan asiantuntemukseen. Aino-Maijan kynästä oli alunperin lähtöisin myös johdantoluku, jossa puhutaan siivouksen fysiikasta ja kemiasta.

Hyvä teksti syntyy tiimityönä

Heti kun sisällysluettelo oli selvillä, lähdimme etsimään teoksellemme kustantajaa. Kirjoitin lyhyen synopsiksen, jossa esittelin idean, sekä luonnoksen sisällysluettelosta. Kirjoittajista kerrottiin myös muutamalla sanalla. Tarjosin teosta isoimmille kustantajille, jotka kehuivat ideaa mutta eivät kuitenkaan tarttuneet siihen. Joiltakin kustantajilta tuli vain standardihylsy, eikä kaikkialta edes vastattu.

Kustantajaksi valikoitui lopulta kaunokirjalliset teokseni julkaissut Into. Ensimmäinen luonnos lähetettiin kustantamoon kaksi vuotta sitten, loppusyksystä 2012, jolloin se luki kustannustoimittaja. Palaute oli, että käsikirjoitus on aivan liian keskeneräinen, lyhyt ja listauksenomainen. Tapasin toimittajan joulukuun alkuviikoillaja ja sain eväitä tekstin edistämiseen. Saimme tehtäväksi laajentaa käsikirjoituksen koskemaan siitä vielä puuttuvia huoneita sekä ryhdistää kieltä ja ilmaisua. Toimittaja antoi myös tehtäväksi pohtia, kenelle ja miksi kirja on kirjoitettu.

Tapasimme edelleen säännöllisesti, minä kirjoitin niiden myötä syntyvän asian muistiin ja palautin liuskat Aino-Maijalle aina seuraavaan tapaamiseen, jonka jälkeen hän teki niihin korjauksia. Näin toimimme seuraavan kevään ajan ja palautimme kakkosversion kesän alussa. Sain kommentoidut liuskat kesämökille ja jatkoimme hiomistyötä. Kolmannen version palautimme syksyllä 2013, jolloin puikkoihin astui toinen toimittaja, ensimmäisen jäätyä vanhempainvapaille.

Kustantaja markkinoi ja myy

Kirjan valmistumisen eri vaiheissa harkittiin eri kuvitusvaihtoehtoja. Varhaisemmassa vaiheessa, jolloin teokseen suunniteltiin enemmän työnkuvausta, suunnittelimme että jokaiseen työnkuvauksen alkuun tulisivat tarvittavien välineiden symbolit. Idea kuitenkin pudotettiin jatkokehittelystä pois.

Kirjan tekemiseen liittyy paljon muitakin tekstejä kuin vain sisältö, esimerkiksi kansien ja liepeiden tekstit ja erilaisia ennakkomarkkinointi- ja nettiin tulevia tekstejä. Kannen alkuperäinen piirroskuvitus sai huonoa palautetta kirjakauppiailta, joille kustantaja oli tekemässä ennakkomyyntiä keväällä 2014. Kirjakauppiaiden palautetta on kustantajan vaikea olla kuuntelematta, joten kuva vaihdettiin. Vinkkikirjan pitää kuulemma olla myös vinkkikirjan näköinen, muuten ostajat eivät löydä sitä ja kirja ei myy.

Parityöskentely muuttui kolmen hengen työskentelyksi, kun kustannustoimittajan rooli muuttui aktiivisemmaksi käsikirjoituksen hiomisvaiheessa. Soppaa hämmentämään tavallaan lisättiin kolmas kokki.

Kirjaselfie Suomalaisessa Kirjakaupassa. Kuva: Aino-Maija Leinonen

Sopimus allekirjoitettiin kesäkuussa 2014, kun valmis käsikirjoitus luovutettiin taittoa varten kustantajalle. Kuvitukset hyväksytettiin syyskuussa ja vedokset tarkistutettiin syys-lokakuussa 2014. Siitä kirja toimitettiin suoraan painoon, ja valmis teos julkistettiin Helsingin kirjamessuilla lokakuun lopussa 2014. Tällä hetkellä se on myynnissä kustantajan kautta sekä muun muassa Suomalaisessa Kirjakaupassa, Akateemisessa kirjakaupassa ja Prismassa. Kirja saapuu aikanaan myös kirjastoihin.