Yksi opiskelijani työväenopiston kurssilla esitti näkökulman, jonka mukaan vanhat scifin lukijapolvet halusivatkin pitää scifinsä kovana ja puhtaana ja irrallaan muista vaikutteista. Mutta kyllä asia taitaa olla myös niin kuin panelistini ehdottivat, eli kaiken kummallisen ja ei-realistisen vierastaminen on nimenomaan suomalaiseen lukemiskulttuuriin kuuluva piirre. Maagista realismia siedetään, koska se tulee sieltä latinalaisesta Amerikasta, mutta Suomeen siirrettynä sitä ei oikein ymmärretä. Vähän niin kuin lukijat haluavat chick lit -tarinoidensa sijoittuvat mieluummin New Yorkiin tai muuhun oikeaan suurkaupunkiin kuin Helsinkiin.
Ennen tilaisuuden alkua keskustelin kuitenkin erään kustannustoimittajan kanssa, joka oli sitä mieltä, että scifistä tulee salonkikelpoista viimeistään sitten kun nyt varttuva lukijapolvi, 16-20-vuotiaat, ovat aikuisia. Heidän lukemistaan kirjoista jo niin suuri osa on scifiä ja fantasiaa, että realismi on jo suorastaan vähemmistössä.
Panelisteista Jari Koponen mainitsi dystopian ja dystooppisten aiheiden nousun sekä kotimaisessa että ulkomaisessa kirjallisuudessa. Tätä kautta voidaan tietysti nähdä, että scifi ei ole niinkään lähestynyt realismia kuin reaalimaailma lähentynyt scifiä. Voi kuitenkin sanoa, että dystopia on myös laji, joka hämärtää rajoja genren ja valtavirtakirjallisuuden välillä. Kaikki dystopiat eivät ole scifiä (tai niiden tekijät eivät halua niitä sellaiseksi kutsua), vaikka sijoittuisivatkin tulevaisuuteen.
Salonkikelpoista tai ei, yleisen hyväksynnän ja suosion tavoite saattaa vielä pitkään pysytellä scifikirjoittajan arvohierarkiassa aika matalalla (ja on ehkä syytäkin). Kuten panelistit totesivat, scifi on parhaimmillaan hienoa kirjallisuutta, ideakirjallisuutta, joka todella tarjoaa eväitä omaan ajatteluun.
Mistähän tässä puhutaan, kun puhutaan scifistä? Sehän kalskahtaa ainakin minun korviini tosi erilaiselta käsitteeltä kuin vaikkapa spefi. Tosin jo vuosia on valitettu siitä, että spefi olisi "salonkikelpoista scifiä", mutta mun nähdäkseni tämä ei riitä näiden käsitteiden eron määrittelemiseen.
ReplyDeleteScifi on oikeastaan menettänyt käsitteenä merkityksensä kaikkien muiden paitsi joidenkin 80-luvun Portteja ja Tähtivaeltajia haikailevien jäärien mielessä. Se alkaa tuntua jo retrogenreltä. Jos siis ajatellaan, että scifissä pitäisi olla kokonaisia tulevia/vaihtoehtoisia/kokonaan itsekeksittyjä maailmoja.
Periaatteessa samoihin aika joustamattomiin genremääritelmän rajoihin törmätään jossain vaiheessa spefissä puhuttaessakin - uskon kyllä, että siitäkin on jo tullut genre, joka vaatii oman punk-liikkeensä. Mutta aika paljon se on ehtinyt jo saada aikaan. Viimeisen sanotaan 20 vuoden aikana Suomessa on kirjoitettu tosi paljon taiteellisesti korkeatasoista kirjallisuutta, jota pahinkaan tieteisnörtti ei voi haukkua "kyökkirealismiksi" (määritelmä, joka on aina ärsyttänyt minua suuresti, koska se on ihan yhtä yleistävä ja halveksiva kuin se scifin palikkamääritelmä, jota vastaan alan harrastajat aina pullikoivat).
Jotkut ilmeisen vähän uutta kotimaista kirjallisuutta lukevat ihmiset käsittääkseni luulevat edelleen, että palkintoraatien, sanomalehtiarvostelijoiden ja vastaavien tahojen tunnustama suomalainen kirjallisuus olisi muka edelleen jotenkin realistista. Ei se ole. Fantastisempi ja realistisempi ilmaisu ovat pikemminkin nykyään tasaveroisia pelureita samalla kentällä. Mitä taas tulee genrenormien mukaan kirjoitettuun genrekirjallisuuteen, se elää luonnostaan omassa kulmauksessaan, on suosittua ja tarpeellista siellä - mutta eri asia kuin taideproosa. Ristipölytystä tapahtuu näiden välillä nykyään niin paljon, etten ihan oikeasti ymmärrä, miten kenelläkään voisi olla mitään valittamisen aihetta. Tai: valittamisen aiheita on, mutta ne liittyvät koko kirjallisuuden kenttään, sen markkinalogiikkaan ja kirjailijantyön työpoliittisiin ulottuvuuksiin, eivät tällaisiin genrenahisteluihin, joiden pitäisi ihan oikeasti jäädä sinne 80-luvulle.
Kiitos kommentista, Niko. Kyllä tarkoitus oli ainakin puhua scifistä, ei laveammin esimerkiksi fantasiasta tai vaikkapa vampyyriromaanista. Laajemmin ymmärrettynä spekulatiivisten genrejen yleisömäärät ovat suuria.
ReplyDeleteHyvä kysymys, onko scifi relevantti käsite vai ei. Minusta on, tarkoittamaan kirjallisuuden lajia, joka erityisesti ottaa kantaa tieteen ja teknologian kysymyksiin sekä yhteiskunnallisiin skenaarioihin. Mutta tällaista kirjallisuutta voidaan tapauksesta riippuen nimittää monella muullakin nimellä.
"Kyökkirealismi" taitaa tosiaan sopia vain lajin äärimmäisiin erimerkkeihin.