Ilmaisissa töissä, osa II

Kieltäydyin vastikään arvioimasta Jyväskylän avoimelle yliopistolle luovan kirjoittamisen opiskelijan työnäytettä 48 euron korvauksesta. Kieltäytymisen syy näyttää tässä itsestään selvältä, mutta pisti minut silti miettimään. Samana päivänä nimittäin allekirjoitin kustannussopimuksen, jonka mukaan luovutan novellini erääseen antologiaan 50 euron (miinus verot) korvauksesta. Miksi teen töitä joskus ilmaiseksi ja joskus en?

Periaatteessahan vastauksen pitäisi olla aina sama. Koska suoritukseen kuluva työaika on aina muusta pois, ei työn vastaanottamiseen pitäisi vaikuttaa, onko tarjoaja kaveri/oma yhdistys/tuntematon/minä itse. Rahaa on myös jostain tultava, muuten ei tule leipää itselle ja lapselle. Silti näissä vaihtoehdoissa on eroja.

Ensi kuussa ilmestyy Huomenna tuulet voimistuvat - ekologisen science fictionin antologia, hanke, jossa olen tavalla tai toisella ollut mukana kymmenen vuotta. Olen toimittanut antologian yhdessä Erkka Leppäsen kanssa. Osuuskunnan eteen paiskin hommia kyselemättä, mutta osuuskunnan jäsenenä olen itse yrittäjän asemassa. Jostain syystä on eri asia tehdä töitä itselleen kuin vieraalle. En tarkalleen osaa sanoa, mikä tämä syy on, mutta kertokaa jos tiedätte. Koska ns. ilmaishommat kanavoituvat nykyään osuuskunnan kautta, sanon kaikille muille yhä useammin "ei kiitos".

Tämä ei tarkoita, että kirjailija pääsisi laskuttamaan joka tunnista. On niin paljon, josta kirjailijalle ei makseta. Esiintymiset oman kirjan markkinoimiseksi ovat tällainen asia. Oman romaanin tai novellin valmistumiseen käytettäviä työtunteja ei lasketa (Tero Niemi kerran yritti, mutta blogikirjoitus näyttää olevan poissa verkosta). Ei silti, en esiintymisistä ainakaan valita: ne ovat oiva tapa saada vaihtelua yksinäiseen puurtamiseen työpöydän ääressä. On mukavaa tavata ihmisiä, toisia kirjailijoita ja parhaimmassa tapauksessa jopa lukijoita, omasta kustantajasta nyt puhumattakaan. Kustantamon väkeä on kiva käydä moikkaamassa myyntipöydän ylitse.

Vielä jään pohtimaan, mikä on markkinointia, mikä on itse työtä. Onko antologiassa (jonkun muun kuin osuuskunnan julkaisemassa) tai lehdessä julkaiseminen oman nimen tunnetuksi tekemistä, onhan se sitäkin. Pelkästään rakkaudesta tai intohimosta tehtävää työtä se ei ainakaan ole, enää.

Muuta: tänään olin mukana Korjaamon Kirjamarkkinoilla. Paneelikeskustelu scifin salonkikelpoisuudesta Vintillä meni hyvin ja panelistit J.Pekka Mäkelä, Jari Koponen ja Tiina Raevaara innostuivat keskustelemaan mm. dystopian suosiosta ja scifin harrastajakunnan merkityksestä kirjoittajalle. Myös oma haastatteluni Galleriassa meni mukavasti.