Mihin kirjallisuuslehtiä tarvitaan

Kuten tamperelaiset tietävät, täällä kurjassa provinssissahan ei ole enää erillistä Akateemista Kirjakauppaa. Stockmann siirsi jo jokin aika sitten kirjat tavaratalon ensimmäisen kerroksen perälle, sinne kenkähyllyjen viereen. En ole pystynyt suremaan myymälän menetystä, koska jollakin epätoivoisella tavalla olen vielä kuvitellut, että ehkä tämä on vain väliaikaista, ehkä saamme vielä vanhan kirjakaupan takaisin. Turha toivo.

Tänään epätoivoni syveni entisestään, kun tuli aika etsiä aikakauslehtiä. Akateeminen Kirjakauppa on perinteisesti ollut kulttuuri- ja mielipidelehtien tärkeä levityskanava. Akateemisen myötä myös vanha lehtiosasto on kadonnut ja Stockmannin tilaamat lehdet ovat nyt kaikki siellä tupakka-, kukka- ja suklaakioskin paikkeilla. Vähän aikaa harhailtuani löysinkin etsimistäni lehdistä yhden, Uuden Reginan, johon tuttu kirjoittaja on kirjoittanut artikkelin. Lehti löytyi loogisesti naistenlehtien joukosta. Kanteen on nostettu mm. Juha Vuorisen "urosrealismi". Kierrän myymälän kertaalleen ja kerään ammattimaista asennetta ennen kuin pystyn ostamaan lehden.

(Minulla ei ole mitään Juha Vuorista vastaan. Kirjallisuuden kanssa hänellä ei ole kuitenkaan mitään tekemistä. Kutsukaa minua snobiksi niin tulen tuhertamaan itkua lehtihyllynne eteen.)

Kirjallisuuslehtiä ei uuden kierroksenkaan jälkeen löytynyt. Vasta kun menin kysäisemään asiaa myyjältä, huomasin tutun otsikon hänen takanaan: kirjallisuuslehdet Parnassosta Ruudinsavuun on sijoitettu tiskin taakse. Pyytäessäni myyjältä Writing Magazinea olo oli kuin tupakka-askia ostaessa: kirjallisuus on jotain vähän vaarallista, terveydelle haitallista, tarkoitettu kulutettavaksi omalla vastuulla ja niille, jotka osaavat sitä erikseen kysyä.

Tokihan lehdet ovat siinä framilla, kun asiakas on jo tiskillä. Aikakauslehtien ostamiseen kuuluu kuitenkin etsistelyn, selailun ja löytämisen ilo. Muuten lehti jää ostamatta. Eivätkä lukijat löydä sen paremmin laaja-alaisia kuin erikoistuneitakaan ammattimaisesti toimitettuja lehtiä, jos ne eivät ole heidän ulottuvillaan. Siis käden ulottuvilla. Koko painetun lehden idea on, että sitä voi pidellä käsissään. Muuten voi mennä nettiin tai vaikka tiskaamaan.

Tutut scifi-lehdet on pelastettu elokuvaa ja pelejä käsittelevien lehtien joukkoon. Vaikka scifi-lehti käsittelisikin pääosin kirjallisuutta, sille on eduksi, jos kansi muistuttaa peli- tai av-mediasta, koska se pääsee paremmin lukijan ulottuville. Myös "kirjalliseksi viihdelehdeksi" itseään mainostavan Uuden Reginan konsepti voi osoittautua toimivaksi: naistenlehdet ovat jo pitkään olleet kirjallisen julkisuuden tärkeä areena, koska naistenlehdissä julkaistaan kirjailijahaastatteluja. Pääkirjoituksessa lupaillaan, että edeltäjänsä tavoin lehti voisi toimia areenana uusille kirjoittajille. Uudelle Reginalle oivaa lisäarvoa tuo myös Suomi-Viro-yhteistyö. Onkin loogista, että ensimmäisen numeron kansikuvatyttönä on Sofi Oksanen.

Kun kirjallisuus heitetään ulos ovesta, se palaa ikkunan kautta viihde- ja harrastuslehtiin. Mitä minä sitten oikein itken? Itken sitä, että kirjallisuus ei ole tarkoitettu vain hyödykkeen tavoin kulutettavaksi, kuten huulipuna tai villapaita. En suostu ostamaan kirjoja kenkätelineen vierestä, terveisiä vain Stockmannille. En vain suostu.

Tässä kohdassa on helppo sanoa, että mene urpo nettiin. Ei se ole sama asia kuin uutis- ja päivittäisjournalismissa. Uutis- ja päivittäisjournalismi on nopeaa. Kirjallisuus on hidasta. Meillä kotona luetaan vieläkin Guardianin Review-liitteiden arvosteluja ja esseitä vuodelta 2009, koska Guardianin International-lauantaipainosta ei ole saanut ostaa Suomesta enää vuosiin. The New York Review of Books on hieno lehti, mutta kympin hintaisena kallis joka kuukausi ostettavaksi. Guardian Weekly tulee Rautakirjalle, mutta se ei ole sama asia.

Oikeastaan haluaisin vain, että Review-liitettä saisi taas ostaa Suomesta. Mutta koska minulla ei ole taikavoimia, joilla muuttaa todellisuutta, ottaisin vastaan hyviä vinkkejä vastaan, mitä tehdä. Mitä lukea, mistä saa tietoa kirjallisuudesta. On selvää, että Hesarin kritiikkejä lukemalla ei pysy kärryillä siitä, mitä kirjallisuudessa tapahtuu. Hesarin kulttuuriosasto on siihen aivan liian suppea, ollut jo kauan ennen tabloid-uudistusta. Image ilahduttaa silloin tällöin, mutta se kannattaisi ostaa irtonumeroina, koska suurin osa numeroista käsittelee vain tylsiä trendiaiheita. Itsenäisissä kirjakaupoissa myydään onneksi Kultti ry:n jäsenlehtiä kuten Kulttuurivihkoja tai Nuori Voima-lehteä, mutta ne meille tulevat jo, tai miehen työpaikalle, josta niitä saa lainata.

Ammattikirjoittajana kirjallisuuslehtien tulevaisuus kiinnostaa paitsi lukijana, myös kirjoittajana. Toivon onnea ja pitkää ikää Uudelle Reginalle, hyvä, että joku yrittää uusia konsteja kun vanhat eivät enää tepsineet. Helposti saatavilla olevalle, laaja-alaiselle ja ammattimaisesti toimitetulle kirjallisuuslehdelle tai -liitteelle olisi vielä tämän aluevaltauksenkin jälkeen tilausta.

PS: Suomi24:ssa käytiin (kaiken tauhkan keskellä) kiinnostava keskustelu ennen Uuden Reginan ilmestymistä.