Apurahaviidakkoa aloittelijoille versio 2.0

Toisaalla pyydettiin kertomaan, mitä olen oppinut apurahajärjestelmästä tähän saakka. Tietoa kirjailijoille apurahoja myöntävistä tahoista ja hakuajoista on aika hyvin ympäri nettiä, mm. Kirjailijaliiton ja Filin sivuilla. Olen myös kirjoittanut johdatuksen aiheeseen Kosmoskynän numerossa 1/2011. Tämä kirjoitus on pieni päivitys aikaisempaan.

Usein kysytään, voiko esikoisromaaniin saada apurahaa. Lyhyt vastaus on, että voi. Tuntemani kirjailija sai pienen apurahan jo ennen esikoisteoksen julkaisemista sen jälkeen, kun hän oli jo julkaissut useita novelleja antologioissa ja sijoittunut valtakunnallisessa kirjoituskilpailussa. Paikallista tai maakunnallista apurahaa voi hakea sillä perusteella, että se liittyy jotenkin paikkakuntaan. Muutenkin apurahojen hakemiseen vaikuttaa se, missä asuu. Tästä lisää tuonnempana.

Apurahojen myöntäjät katsovat työsuunnitelmaa ja hankijan aiempia ansioita. Jos hakija on julkaissut romaanin, on uskottavaa, että hän pystyy työsuunnitelmansa mukaisesti kirjoittamaan myös toisen. Eli ansioluetteloon kannattaa laittaa kaikenlainen suunnitelmaa tukeva kokemus, kirjoittajaopinnot jos on, toimituskokemus, julkaisut ym. Suosituksilla voi olla enemmän painoa säätiöiden kuten Suomen Kulttuurirahaston kohdalla, läänin taidetoimikunnassa istunut ihminen ainakin sanoi minulle etteivät he niillä mitään tee, paitsi katsovat kuka on kenenkin kaveri. Itse en ole huomannut, että suosituksilla olisi ollut mitään vaikutusta.

Kovin todennäköistä suomenkielisellä puolella (suomenruotsalaisilla tilanne voi olla eri) apurahan saaminen ennen esikoisteoksen julkaisemista ei ole, eikä välttämättä vielä esikoisteoksen jälkeenkään. Itse kokeilin hakea paria apurahaa kun esikoisen julkaiseminen oli jo tiedossa, mutta en saanut mitään. Esikoiskirjailijaa puolestaan auttaa, jos kirja on julkaistu tunnetulta kustantantamolta ("laadun tae") tai hankemuksen liitteeksi on laittaa esim. arvostelu Helsingin Sanomissa. Yleensä Kordelinin säätiö on esikoiskirjan julkaisseen paras ystävä, se myöntää pieniä parin tonnin kannustusapurahoja mutta todella monelle. Itse sain sieltä ensimmäisen apurahani.

Apurahoja myöntävät yksityiset säätiöt eli yksityiset pääomat sekä julkinen puoli, eli valtio tai läänit tai kaupunkien taidetoimikunnat. Yksityisiä, kirjailijoille apurahoja myöntäviä säätiöitä ovat jo mainittu Suomen kulttuurirahasto, Kordelinin säätiö sekä Wihurin rahasto. Julkisen puolen apurahoja ovat alueellisen taidetoimikunnan (ent. läänin) taiteilija- ja kohdeapurahat (en ole koskaan saanut) sekä valtion kohde- ja taiteilija-apurahat (en ole myöskään koskaan saanut). Aloittelijan kannattaa stekata oman kunnan kulttuuritoimen myöntämät tuet, eli oman kaupungin nettisivuille ja sieltä kulttuurilautakunta tms! Nämä apurahat ovat pieniä.

Paras apuraha on kirjastoapuraha, jota voi hakea myös omakustanteen tai tarvepainatteen perusteella. Useamman kuukauden työskentely kirjastoapurahalla edellyttää ansiotyöstä luopumista siksi ajaksi. Kirjastoapurahaa myöntää Taiteen edistämiskeskus (entinen taiteen keskustoimikunta) ja sen hakuaika on tammikuu. Apurahaa varten täytetään työsuunnitelma ja raportoidaan vuoden päätteeksi. Tärkein myöntämisperuste tuntuu kuitenkin olevan, että on julkaissut edellisenä vuonna. Valtion taiteilija-apurahaa ei sen sijaan kannata hakea kuin ehkä kolmannen kirjan jälkeen.

Kokemukseni mukaan Suomen kulttuurirahaston maakuntarahastot ovat yhtä tyhjän kanssa, samoin kustantajien säätiöt (ellei satu olemaan sen kustantajan kirjailija, jolloin raha tipahtaa käytännössä automaattisesti). Alueelliset taidetoimikunnat ovat myös hankalia PAITSI, jos asuu läänissä jossa ei ole kovin paljon hakijoita. Lapissa tai Itä-Suomessa on verrattoman paljon vähemmän jakajia potille! Sen sijaan Uusimaa ja Pirkanmaa ovat aika toivottomia.

Lopuksi: Onnea matkaan! Eräs viisas henkilö on todennut, että apurahajärjestelmä on kuin pajatso, kun jaksaa vaan takoa niin kyllä sieltä lopulta tippuu! Hakemusten ja työsuunnitelmien tekemiseen sekä lausuntojen hankkimiseen menee kuitenkin aikaa, jonka voi käyttää myös rahan ansaitsemiseen muilla keinoin. Lisäksi kannattaa muistaa, että apurahat ovat tosiaankin pieniä, työskentelyapuraha korkeintaan vain noin 1 400 e kuukaudessa ja kohdeapurahat (jotka myönnetään siis könttänä tietylle hankkeelle) vielä pienempiä, jos ne jakaa työtunneille. Raha on toiseksi huonoin syy kirjoittaa (huonoin syy on "tulla kirjailijaksi").

Joidenkin kirjailijoiden keskuudessa on myös moneen kertaan todettu viisaus, että apurahakauden aikana ei saa aikaan yhtään sen enempää kuin muutenkaan. Ei sitä tekstiä välttämättä vain synny sen paremmin, vaikka olisi kahdeksan tuntia päivässä aikaa istua koneella. Sen sijaan apuraha vapauttaa tekemään verrattomasti paljon muuta, kuten kirjoittelemaan tällaisia ylipitkiä postauksia.

Apurahoista puhetta mm. täällä.