Reipas tyttö

- Laita se takaisin, kulta. Se on pienemmille lapsille.

- Mutta minä tykkään pinkkiponista.

- Se on kolmevuotiaille, katso. Viisitoista palaa. Se on ihan liian helppo sinulle. Sinun pitäisi tehdä palapelejä, joissa on vähintään kolmekymmentäkuusi palaa.

- Minä haluan pinkkiponin.

- Katsopas mitä täällä on, tehtäväkirja. Prinsessa Rohkea. Tämä on sinulle sopiva. Katsopas, reipas prinsessa heittää noin tarkasti kivellä. Ja sillä on äiti. Tämä on hyvä. Yleensä prinsessoilla on vain äitipuoli.

- En minä tykkää tästä.

- Ota se nyt. Entäs kyniä? Tarvitsetko uusia tusseja?

- En minä halua mitään. 

- Tai askarteluhelmiä? Haluatko tehdä koruja?

- Ei mitään.

- Tiedän, kulta. Alennusmyynnit eivät ole kovin kivoja paikkoja. Mutta kun kun kuitenkin tarvitaan kaikenlaista niin ostetaan samantien varastoon.

- Mennään pois.

- Älä nyt, ollaan kerrankin ostoksilla, voit saada mitä haluat. Yhden jutun. Tai kaksi.

- Sitten minä haluan pinkkiponin.

- Kuules nyt. Pinkkiponi on vauvoille. Tässä tehtäväkirjassa opetellaan kirjoittamaan kirjaimia ja laskemaan. Etkö halua oppia lukemaan ja laskemaan?

- ...

- Haluatko olla vauva? Sitten et pääse sirkuskouluunkaan.

- Minä haluan sirkuskouluun.

- No niin, sitten otetaan Prinsessa Rohkea. Ja pinkkiponi jää hyllyyn.

- Minä en tykkää Prinsessa Rohkeasta.

- Mutta katso nyt kun sillä on noin kivan oranssinpunainen tukka. Ja se on noin hyvä heittämään kiviä. Nytkin se on osunut suoraan kosijan ikkunaan. Eikö olisi kiva osua noin hyvin?

- ...

- No hyvä on sitten. Viedään tämä kassalle. Ensin pitää maksaa, vasta sitten voidaan tehdä tehtäviä.

- Okei.

- Odotas, nyt tulee kuulutus. Mennäänkin toisen kassan kautta, niin äiti hakee samalla sukkahousuja. Haluatko auttaa äitiä valitsemaan? Nyt äiti saa kymmenen minuutin ajan valita kolmet sukkahousut kahden hinnalla. Katso, kultaa!

- ...

- Onpa pitkä jono. Nyt vaan odotellaan kaikessa rauhassa.

- Äiti.

- Älä nyt marise, iso tyttö. Tämä on kymmenen minuutin shokkitarjous, se tarkoittaa että otetaan nyt tai jäädään ilman.

- Jäädään ilman.

- Jaksa nyt vielä. Reipas tyttö. 

- Rumia sukkahousuja.

- Heh no eipäs ole, katso nyt miten kiiltäviä, tässäkin on perhossomiste, katso katso. No, liiku nyt, tyhmä jono. Mikä ihme siellä kassalla kestää, ei kai se rupea paketoimaan tuota? No voi helvetti. Anteeksi.

- Äiti.

- No mitä nyt taas? Eikö riitä, että saat uuden tehtäväkirjan? Etkö halua, että minä ja isä ostamme sinulle uusia tavaroita? Heitetään tavarat roskiin, niinkö?

- Niin.

- Heitetään kaikki vauvojen palapelit roskiin, sinun pitäisi jo tuossa iässä opetella uimaan ja lukemaan ja katsomaan kelloa.

- ...

- Ne ponit vain leipovat muffinseja ja puhaltavat ilmapalloja, ne ovat mainosmiesten juoni tyttöjen vanhemmille, jotta vanhemmat saadaan ostamaan lisää tavaraa. Kuule mainosmiehet pitävät tyttöjä tyhminä, eivät hevoset syö muffinseja, siis todellakaan, eikä tytöt pidä vain vaaleanpunaisesta väristä, tytöt voivat pitää mistä vain, jousella ampumisesta ja pallon heittämisestä ja uimisesta ja lukemisesta...

- ...

- Minäkin olen ollut pieni tyttö eikä maailmassa tosiaankaan pärjää pelkällä söpöydellä, pitää opiskella, tehdä kovasti töitä. Ei ole helppoa eikä mitään ilmapallojuhlia koko ajan, ei tosiaan.

-...

- Älä itke, kulta. Ihan kohta on meidän vuoro. Hieno tehtäväkirja, hienoja sukkahousuja. Eikö olekin kauniit?

- On.

- Molemmat saavat mitä tarvitaan. Ymmärrätkö?

- Joo.

- ... voi ressukkaa. Tule, viedään ne takaisin. Anteeksi, rouva.

- Viedäänkö Rohkea takaisin?

- Viedään. Sukkahousut kanssa.

- Jee.

- Ei olisi pitänyt tuoda sinua tänne. Äidin vika. Haluatko vielä pinkkiponin?

- Ei kun mennään vaan pois.

- Anteeksi.

- Ei se mitään.

- Haluatko kivittää tavaratalon ikkunaa kun päästään ulos?

- En.

- Hyvä on, mennään kotiin.