On moraalisia kysymyksiä, joista lähes kaikki ovat samaa mieltä, ja sitten on niitä, joista ollaan mieluummin hiljaa. Laura Gustafssonin toinen romaani on analogia, jännityskertomus ja moraliteetti, jossa "miltei kukaan ei pelastu".
Lentoemäntä saa kuulla odottavansa vammaista lasta ja tekee loogisen ratkaisun.
Susilapset Amala ja Kamala riistetään ulos pesäkolosta ja heitä hoivannut susiemo ammutaan. Amalan ja Kamalan on yhtä mahdotonta elää lastenkodissa kuin kristityn Joseph Singhin on jättää heitä metsään. Sillä ihmisellä on velvollisuutensa lajitovereitaan kohtaan, olkoonkin, että joskus susi on ihmistä parempi äiti.
Pohjois-Middlesexissä Iso-Britanniassa puolitoistavuotias Baby P hakataan lopulta kuoliaaksi yhdentoista kuukauden pahoinpitelyn jälkeen.
Loppukohtaus solmii irralliset jaksot yhteen.
Omien poikasten tuhoaminen on harvinaista muttei epätavallista koko eläinkunnassa, ihminen mukaanluettuna. Kuten kirjassa pohditaan, selityksenä on joko äärimmäinen selviytymistilanne tai epäkunto. Kulttuurin idea on vieraannuttaa ihminen kaikkein matalimmista impulsseistaan, mutta Anomaliassa tämä pintakerros on repäisty pois.
Teos käsittelee vaikeita eettis-moraalisia kysymyksiä kuten sikiöseulontoja ja ihmisen ja eläimen välistä rajaa, mutta tekee sen analyyttisesti ja moralisoimatta. Susilasten, lentoemännän ja Baby P:n tarinat asettuvat hätkähdyttävän loogisesti rinnakkain. Kirjan loppupuolelta löytyy Vauvaevankeliumi - lyhyt selventävä jakso, josta en tiedä, onko se tarpeellinen, ehkä on. Veganismi eli pidättäytyminen eläinkunnan tuotteiden käytöstä ravinnossa tai vaatetuksessa on läpensä kulttuurinen ja rationaalinen vastaus Anomalian esittämiin kysymyksiin.
Tarina on keskittyneempi ja vakavampi kuin Gustafssonin edellinen teos, Huorasatu. Enimmäkseen dialogiin perustuva kerronta soljuu kuin vesi, läpinäkyvänä niin, että valtasuhteet ja tilanteet erottuvat kirkkaasti. Kirjailija tunnustaa itse velkansa Leena Krohnille, mieleen palaa myös Tiina Raevaaran esikoisromaani Eräänä päivänä tyhjä taivas.
Luettuasi Anomalian et katso enää perheenjäseniäsi samoin! Peiliin ei paljon tee mieli katsoa, mutta murheeseenkaan ei ole syytä. Ihminen on ihmiselle susi, ja se on kuin onkin myös lohdullinen asia.
Laura Gustafsson: Anomalia. Into 2013.
Kiinnostuin kirjasta, koska pidin Huorasadusta ja tämän kirjan aihepiirit ovat paljon lähempänä omia kiinnostuksen kohteita. Kai se pitää hankkia. Minulla on vain jo joululahjalistalla kuusi muuta kirjaa (onneksi olen ollut tosi kiltti!), puhumattakaan uusista messuhankinnoista, argh.
ReplyDeleteMaija Haavisto