Hyvää uutta vuotta!

Uusi vuosi käynnistyy kirjoittamisen merkeissä. Keskityn seuraavaan kirjaan ja edelleen työpöydällä olevan yhteisprojektin eli siivouskirjan kirjoittamiseen. Yritän myös blogata 1-2 kertaa viikossa.

Joululomalla luin hyviä kirjoja, mutta en niitä, jotka olin lukulistalle varannut. Geoff Dyerin Paris Trance löytyi pukinkontista. Viehättävä ja kertojaratkaisultaan poikkeuksellinen kirja kertoo vähän päälle parikymppisten ystävysten elämästä Pariisissa. Kirjassa lähinnä puhutaan elokuvista, rakastutaan ja harrastetaan paheita. Luin loppuun myös Rebecca Stottin Korallivarkaan, jonka sain palkinnoksi viime kesänä osallistuttuani Finnconin naamiaiskilpailuun (se on taas toinen tarina). Sekin sijoittuu Pariisiin, juuri Napoleonin sotien jälkeen. Luonnontieteilijät valmistelevat evoluution vallankumousta ja varastavat koralleja. Kirja oli romanttinen ja hyvin jännittävä, mutta ei niin mukaansa tempaava, että olisin saanut luettua sen loppuun aikaisemmin.

Ostin itselleni lahjaksi (ja luinkin jo hyvissä ajoin ennen joulua) Pamela Druckermanin Kuinka kasvattaa bébé. Vanhemmuus Pariisin malliin. Kirjassa verrataan amerikkalaista ja ranskalaista lastenkasvatuskulttuuria. Viihdyttävää ja opettavaista luettavaa, joskaan kumpaakaan tyyliä ei voi ihan suoraan soveltaa meikäläisiin oloihin. Kirjan ohjeista tuli käyttöön ainakin jogurttikakun resepti, leivoimme lapsen kanssa sellaisen yhdessä. Pidin aikanaan kovasti myös Amy Chuan Tiikeriäidin taistelulaulusta, jossa puolestaan verrattiin amerikkalaista ja kiinalaista kasvatusta. (Chuasta puheen ollen, luin hänen globalisaatiota käsittelevän teoksensa Maailma liekeissä kesällä. Sitä suosittelen lämpimästi kaikille maailmanselityksistä kiinnostuneille.)

Olen tehnyt myös uuden vuoden lupauksia. Olen vähän suunnitellut, etten tänäkään vuonna osta kosketusnäytöllistä puhelinta tai älypuhelinta, tablettitietokonetta, pelikonsolia, lukulaitetta, Wiitä, Mac Book Prota tai muutakaan laitetta, johon minulla ei ole varaa ja jota en tarvitse. Helppo lupaus. Käytän sen sijaan rahat omiin ja lapsen tanssitunteihin.

Sen lisäksi oli vähän suunnitelmissa neuloa joululahjoiksi aiotut käsityöt valmiiksi.

Mies osti minulle ja lapselle yhteiseksi joululahjaksi myös Dr Whon puhelinkopin ja kaksi legonukkea. Dalekit ovat vanhempaa perua ja niiden pienimmät osat ovat suurimmaksi osaksi jo kadonneet leikeissä. Katselin sarjan viidennen kauden Netflixistä ja pidin näkemästäni. Käsikirjoittamisen taso nousee huimasti, kun Steven Moffat pääsee ohjaksiin. Kuvassa taustalla keskeneräinen joululahja miehelle.