Tuesday, January 15, 2013

Hajahuomioita II

Tekstien toimittamisesta: Toimitan ensimmäistä kertaa novelleja osuuskunnan julkaisemaan antologiaan. Novelleja läpi käydessä olen pannut merkille, miten suuri merkitys sana- ja lausejärjestyksellä on tekstin ymmärrettävyyden kannalta. Kirjoittajana tiedän, että nämä ovat asioita, joita kirjoittaja itse ei niin helposti huomaa. Hän itse tietää, mitä lauseella tarkoittaa. Usein vasta toinen lukija huomaa, jos lause on viksallaan.

Kyse ei välttämättä ole varsinaisesta virheestä. Esimerkki taannoin lukemastani tekstistä: "Joka-aamuisella yrttienkeruumatkallaan hän saapui vuoriniitylle, jolla lojuin puolitiedottomana." Virkkeessä ei sinänsä ole mitään vikaa, mutta ensilukemalla tulee mielikuva, että minä-kertoja makaa niityllä puolitiedottomana joka aamu.

Eräälle kirjoittajalle annoin tänään asiaan liittyen nyrkkisäännön: Ensin mieti, mikä on lauseen tarkoitus, mitä haluat lukijalle kertoa. Sano se ensin. Älä lastaa virkkeen alkuosaa määritteillä. Jätä turhat kokonaan pois. Niin. Aina välillä kuulee väitettävän, että kirjoittamisen opettaminen on puppua eikä hyvälle kirjoittamiselle voi asettaa sääntöjä. Tämähän on täyttä potaskaa, koska MINÄ tiedän, mikä on hyvää, kysykää kaikki minulta muahaha.

Kirjallisuusjournalismista: Samassa taloudessa asuva kirjallisuudentutkija kertoi, että hänelle oli tullut jo kolmas haastattelupyyntö 50 Shades of Gray -kirjasta, jota hän ei ole lukenut eikä aio lukea. Hän valitti, että kaikki mediat tekevät juttua samasta aiheesta. Minusta eräs viime syksyn hienoista yllätyksistä oli Imagen juttu naisten kirjoittamasta erotiikasta. Lehti ei toistanut muiden mukana 50 Shades of Gray -ilmiötä, vaan esitteli sen sijaan kahdeksan muuta erotiikkaa kirjoittavaa (britti)naista. Kaikki olivat todennäköisesti suomalaisille ennestään täysin tuntemattomia. Imagessa esiteltyjen kirjoittajien genrejä olivat mm. mies/mies, menage ja zombie-romanssit.

Toimittajiahan kutsuttiin vanhaan maailmanaikaan sopuleiksi. Monesti tuntuu, että toimituksissa ei saada muuta tietoa maailmasta kuin se, mitä luetaan muista lehdistä. Aihe tai ilmiö näyttää tärkeältä, kun muutkin kirjoittavat siitä. Siksi Imagen veto oli minusta hieno, oli kirjallinen genre sitten mikä tahansa.

Elämäntaidon oppaista: Avaudun tästä aiheesta säännöllisesti. Telegraph-lehdessä julkaistussa jutussa referoidaan tutkimusta, jonka mukaan kirjallisuus todella tekee hyvää aivoille. Erityisesti runous aktivoi aivoja. Kirjallisuus uurtaa mieleen uusia polkuja sekä herättää ajatuksia ja auttaa muodostamaan uusia yhteyksiä niin nuorilla kuin vanhoillakin lukijoilla.

Positiivisesta psykologiasta ja onnellisuuteen pyrkimisestä on näinä päivinä ollut paljon puhetta. Onnellisuus ja merkityksellisyys eivät kuitenkaan ole sama asia. Positiivisen psykologian apostolit markkinoivat onnellisuutta meille helppoutena, mutta helppouteen pyrkimisen ei tarvitse olla mikään päämäärä. Esimerkiksi klassikoiden lukeminen vaatii enemmän vaivaa ja perehtymistä kuin "Näin ratkaiset ongelmasi viidellä yksinkertaisella periaatteella" -tyyliin kirjoitetut, kevyet opukset. Ihmiselle itselleen "vakavan" kirjallisuuden lukemisesta on kuitenkin enemmän hyötyä.

5 comments:

  1. Hieno veto Imagelta! 50 Shades of Gray on kuitenkin sen tyylinen ilmiö, joka on imetty kuiviin suunnilleen viidessä sekunnissa. Ihmettelen todella, jos suomalaiset lehdet edelleen vääntävät siitä juttuja. :( Mutta se selittää sitten senkin, miksi en ole tilannut lehtiä viimeiseen kymmeneen vuoteen. Ne toistavat itseään.

    Mielenkiintoisimmat henkilöhaastattelut ja artikkelit löytyy nykyään ET:stä ja muista ikäihmisille osoitetuista lehdistä. Ahmin niitä aina kotopuolessa käydessä (vielä en ole kehdannut itselleni ostaa). Haastattelut ovat syvällisiä ja haastatellut on valittu sen perusteella, että he ovat eläneet jännittävän elämän tai tehneet hienoja ja merkittäviä asioita. Lukijan älyyn ja sivistykseen luotetaan, eikä juttuja tyhmennetä suotta.

    Sanajärjestyksestä asiaa puhut, se ongelma minullekin on. :)

    ReplyDelete
  2. Kiitos kommentista, Magdalena. Ainakin naistenlehdet taitavat olla jo konseptiltaan sellaisia, että ne toistavat itseään. Naistenlehdet ovat nykyään merkittävä areena kirjallisuudelle (koska niissä usein haastatellaan kirjailijoita), mutta ne ovat myös yllättävän konservatiivisia valinnoissaan. Kuulin toisen käden tietona, miten naistenlehden toimittaja oli perunut jo sovitun haastattelun erään hiljattain merkittävän läpimurron tehneen esikoiskirjailijan kanssa. Syynä oli se, että toimittaja oli saanut tietää kiran olevan tieteiskirjallisuutta, ja perusteluna se, että lehden lukijoita ei kiinnosta tieteiskirjallisuus.

    ReplyDelete
  3. :D "Hui, scifiä, hertsileijaa..." OK, en aloita tästä aiheesta.

    ReplyDelete
  4. Äh, olipa ratkaisu tuon haastattelun peruminen :/
    Mutta kivoja hajanaisia huomioita!

    ReplyDelete