Kuka raotti kiveä?

Luen Lisa Bjurwaldin kirjaa Euroopan häpeä. Kirja käsittelee äärioikeiston nousua Euroopassa. Rasististen murhien kuvaukset ovat karmeaa luettavaa, mutta liberaalin ja avoimen yhteiskunnan vastaiset liikkeet saavat ymmälle. Vaikka eihän siinä pitäisi olla mitään ihmeellistä. Kaverini ihmetteli eilen vilpittömästi, miten voi olla, että Unkarissa demokratia menee taaksepäin. Mutta ei demokratia ole mikään eteenpäin kulkeva voima, eikä edes ratkaise ongelmaa. Saksan natsipuoluekin nousi valtaan demokraattisissa vaaleissa.

Äärioikeisto ammentaa kannatuksensa rasismista ja mietinkin kirjaa suhteessa netissä vellovaan rasismikeskusteluun. Kirjasin itselleni muutamia toimintaohjeita, jotka yritän muistaa käytännössä.

- Älä lankea perussuomalaisten ansaan tai argumenttiin, jonka mukaan ongelmat johtuvat "huonosta maahanmuuttopolitiikasta". Todellisuudessa perussuomalaisilla ei ole siirtolaispolitiikkaan mitään annettavaa.
- Harjoittele siirtolaistaustaisten tai kotimaisten etnisten vähemmistöjen edustajien kohtaamista avoimin mielin päiväkodissa, lasten harrastuksissa tai työpaikalla. Tai oikeastaan ihan kaikkien ihmisten kohtaamista. Vieraiden ihmisten kohtaaminen on suomalaisille vaikeaa, ihan perustervehtiminenkin.
- Suunsoittajille tai uhkaavasti käyttäytyville rasisteille kampoihin paneminen julkisella paikalla kysyy luonnetta, mutta kannattaa. "Mene kotiisi kasvamaan" on provosoiva (mutta houkutteleva) lause, ytimekäs "lopeta, ole hyvä" ehkä parempi.
- Älä pelkää netin leimakirvestä. Kuten Bjurwaldin kirjasta käy ilmi, antifasistit eivät erota toimittajaa uusnatsista sen paremmin kuin äärioikeistolaisetkaan. Jos keskustelun tuoksinassa tulet tuomituksi rasistiksi tai ennakkoluuloiseksi, niin mitä sitten. Suuri osa Umayya Abu-Hannan uuden vuoden HS-kirjoituksesta aiheuttamaa meteliä oli ihan turhaa mielensäpahoittamista valkoisen kantaväestön puolelta.
- Varaudu rasismin nousuun Suomessa.

Mitä Unkariin tulee, naapurille voi tosiaan toivoa eri asioita kuin itselle. Suomeen ottaisin mielelläni mallia unkarilaisesta leppoisasta elämänmenosta ja arjen anarkismista. Unkariin lähettäisin meiltä keskiluokkaista liberalismia, konsensusta ja liennytystä.