Huonojen fiilisten hakemisto

Kun tätä kirjoittamiseen liittyvää epävarmuutta ja turhautumista näyttää olevan liikkeellä yleisemminkin, listasin alle tyypillisimmät kirjoittajan tai kirjailijan valituksen aiheet. Ajattelen, että kaikki tunteet ovat oikeutettuja, eivätkä väkinäinen tsemppaaminen tai asioiden positiiviseksi kääntäminen aina auta. (Huumori ehkä auttaa.) Näyttäkää minulle kirjoittaja, joka ei ole joskus rypenyt jossakin alla luetelluissa alhoissa, niin minä näytän teille vielä normikirjailijaakin isomman valepukin. Marraskuun kunniaksi siis Huonojen fiilisten hakemisto, olkaa hyvä!

Kukaan Ei Ymmärrä Minua TM

Jokaisen suuren taiteilijan ongelma numero yksi. Taiteilija tekee työtään sydänverellä ja tosissaan. Jos vain muut ymmärtäisivät ja arvostaisivat, kaikki olisi hyvin. Mutta ei, hätäisesti hutaistut kyhäelmät keikkuvat bestsellerlistojen kärjessä. Tosissaan tekeminen törmää realiteetteihin, jotka vaativat esimerkiksi julkaisemaan liian usein. Mestariteostaan hiova taiteilija unohtuu kellariloukkoonsa, kun menestysteoksia tehtailevat viihdenikkarit nappaavat lukijat - ja heidän rahansa.

Tai sitten veri vetää kirjoittajaa dekkarin tai romanssin puoleen, mutta hän saa huomata, että kilpailu viihdegenreissä on vielä kovempaa. Yrittäjiä on paljon ja kärki on kapea. Kaikki hyvät kirjoittajat eivät löydä edes kustantajaa.

Kärsivä taiteilija voi lohduttaa itseään sillä kyseenalaisella tiedolla, että Vincent van Goghkin myi elinaikanaan vain yhden taulun, veljelleen. Kirjoittajaparan kannattaakin etsiä edes yksi ihminen, joka ymmärtää. Kollegojen tuki on tässä korvaamatonta. Kyse ei ole vain arvostuksesta, vaan siitä, että kokee tekstiensä tulevan nähdyiksi ja tunnustetuiksi.

Kaikki Muut Osaa TM

Yleensä harrastajakirjoittajan huoli. Kirjoittajapiirissä kaverin teksti tuntuu nokkelalta ja oivaltavalta, kun itse kirjoittaa vaan samoista tylsistä aiheista aina vain. Tai sitten kaverin kieli on niin läpikuultavaa ja ilmavaa, että tarina suorastaan hohtaa sen lävitse, minkäänlaista horjuntaa ei ole havaittavissa.

Kuitenkin julkaisemiseen tähtäävän kirjoittajan ensimmäinen vaatimus on uskoa ja luottaa omaan tekstiinsä ja seistä sen takana. Jos itse ei usko tarinaan, ei siihen usko kukaan muukaan. Kavereiden tuki ja kannustus auttavat kirjoittajaa, mutta eivät voi kannatella häntä. Ajatus voi lohduttaa myös niissä tilanteissa, kun ympäristö ei kannusta tai ymmärrä. Usko pitää löytyä kirjoittajasta itsestään.

Ajatus siitä, että muut osaavat mutta minä en, voi olla itsetutkiskelun paikka. Rauhoittuminen oman tekemisen ääreen yleensä auttaa. Ajattele, että Minulla On Oikeus TM. Vaikka kirjoittaa Suomen pahinta kuraa, jos niikseen tulee.

Huom. sama pätee siihen, jos kirjoittaja pelkää, ettei sano mitään tarpeeksi fiksua. Jos muut tuntuvat kovin fiksuilta ja akateemisilta, tämä on ymmärrettävää. Tule silloin Saara-open luoksi niin hän kieltää sinua ehdottomasti kirjoittamasta mitään fiksua ja nokkelaa. Kaunokirjallisuuden ei tarvitse olla oman älykkyyden ja oppineisuuden esittelemisen areena. Viimeiseksi sen tarvitsee olla sitä.

Miksi En Koskaan Minä TM

Yhteistä sekä harrastukseksi että ammatikseen kirjoittaville. Yhdeksättä vuotta Portin kirjoituskilpailuun osallistuvaa ei vieläkään lykästä. Naistenlehden kannessa irvistelee sama naama kuin joka kirjasyksy aikaisemminkin. Olisinpa se vaihteeksi minä! En koskaan menesty tai saa palkintoja. Vaikka hankin juuri uuden kampauksenkin. Mekkopanostukseni oli turha, kun kukaan ei halua ottaa minusta valokuvaa!

Facebook ei varsinaisesti auta asiaa. Jokaisessa kuvassa, jokaisessa päivityksessä päähenkilönä on Minä, minäminäminä. Minä lähdössä kuntosalille, minun erinomaisen nokkelat lapseni, minä laittamassa herkullista ateriaa perheelle itse kaadetusta hirvestä. Kun kukaan ei huomioikaan Minää, se tuntuu ankealta. Vaikka itse sinne olen sen Minän laittanut.

Kirjoittajalle on hyödyllinen harjoitus unohtaa hetkeksi Minä. Ratkaisu voi siis olla Facebookin sulkeminen ja naistenlehden jättäminen hyllyyn.