Tänään tulee lunta, ensimmäistä kertaa matkan aikana. Eilenkin oli niin kylmä, että emme viitsineet retkeillä kauas. Kävimme sen sijaan katsomassa (pliisun) Breaking & Entering. Elokuva pyöri hillittömän kokoisessa Mammutti-nimisessä ostoskeskuksessa. Täkäläiset ostoskeskukset ovat vielä asteen verran kehittyneempiä kuin suomalaiset automarket-laatikot, täällä liukuportailla seistessä voi katsella vaikkapa keilaamista kerrosta alempana – ja keilahallissa on tietysti valtava baaritiski kuin parhaassakin yökerhossa. Unkarilaisten kulutushysteria on myös täysin verrattavissa suomalaisten vastaavaan, paitsi että täällä tykätään ehkä vielä enemmän krääsästä.
Muuten olemme tutustuneet unkarilaiseen kulttuuriin perinteisemmissä kohteissa, kävimme perjantaina Kansallismuseossa ja lauantaina Pyhän Stefanuksen basilikassa. Jälkimmäisessä melkein näimme myös Pyhän Oikean Käden, eli kuninkaan (väitetysti) 1000 vuotta vanhan balsamoidun käden. Reliikki oli lasilaatikossa, ja sen valaisemiseksi olisi pitänyt laittaa 100 forintin kolikko automaattiin. Minusta vilkkuva reliikki ei ole kovin kunnioittava, mutta ehkä katoliset pitävät siitä.
Olemme löytäneet myös uuden rauhallisen puiston, eli Jubileum-puiston Gellert-kukkulalla Budan puolella. Se on sen verran syrjässä ja sinne on sen verran rankka nousu, että puistossa ei arkisin liiku juuri ketään. Kaupungin melu ei yllä kukkulan yli etelänpuoleiselle rinteelle, ja kauniina päivänä siellä on hyvä istua ja lukea. Läheisellä lähetystöalueella on vanha Ruotsin suurlähetystö, jossa Raoul Wallenberg myönsi puolueettoman maan passeja juutalaisille toisen maailmansodan aikaan.
Unkarilaisilla näyttää olevan erityinen suhde ruotsalaisiin. Olimme hyvin hämmästyneitä, kun löysimme kaupunginpuistosta 2001 puukotetulle ministerille Anna Lindhille omistetun muistokiven. Kivi oli tietysti pystytetty Olof Palme -polun varrelle. Kaupunginpuistossa on tosin muitakin ulkomaisten pääministerien mukaan nimettyjä teitä.
No comments:
Post a Comment