Viikonloppuna kiertelemme kaupungin kirpputoreilla. Lauantai-aamuna matkustamme tunnin verran metrolla, ratikalla ja bussilla kaupungin kaakkoispuolelle Ecseri-makasiineille, joita mainostetaan matkaoppaassa yhdeksi Keski-Euroopan parhaista kirpputoreista. Ajamme bussilla pari pysäkkiä liian kauas ja harpomme jonkin aikaa pikatien piennarta taaksepäin ennen kuin pääsemme perille. Itse kirpparilla ei ole kyllä muille kuin antiikki/taide/romufriikeille mitään kiinnostavaa, eikä se Markun mielestä ole edes kovin iso… makasiineilla ja kojuissa myydään mm. neuvostoaikaisia leluja, koppalakkeja, Budapestin vanhoja katukylttejä, vanhoja nukkeja ja nalleja yms. Lopulta ostamme vain itsellemme langosit (=munkkitaikinan tapaisesta tehty pannukakku, jonka päällä on 3 senttiä juustoraastetta ja siihen päälle suditaan valkosipulia). Haisemme varmaan aika mahtavalta kun tungemme takaisin kaupunkiin matkaavaan bussiin.
Seuraava määränpää on kiinalainen tori vähän matkaa Vaci Utcalta (paikallinen Mannerheimintie) ratikalla eteenpäin. Tori on katettu telttakankaalla, ja vieri viereen pystytetyillä kojuilla kapeiden käytävien varrella myydään puolestaan kaikkea mitä kaukomaissa voi halvalla tuottaa: pikkuhousuja, kääntöveitsiä, kosmetiikkaa, farkkuja, laukkuja jne. – sekä epäilyttävän halpaa alkoholia. Paikalta saisi myös kiinalaista ja vietnamilaista ruokaa, mutta emme osta mitään.
Sunnuntaina on unkarilaisten puistopäivä, ja suuntaamme lähistölle konserttitalon pihalle pystytetylle kirpputorille. Siellä tavalliset unkarilaiset myyvät kaikkea vanhaa sälää, dvd-levyjä (ei kovin halpoja), kinder-yllätyksiä valmiiksi luokiteltuina keräilijöille, pornolehtiä ym. Emme osta tälläkään kertaa mitään, vaan jatkamme puistokierrosta muiden koiria ja lapsia ulkoiluttavien ihmisten (ja ilmapalloja ulkoiluttavien lapsien) kanssa.
Unkarilaiset rakastavat ääntä. Kadulla tai puistossa kulkiessa koko ajan jossakin pauhaa joku ämyri. Lähes kaikissa myymälöissä ruokakaupoista pienimpään puiston kulmalla kokista myyvään kioskiin soi paikallinen kaupallinen radiokanava. Jäädytetyllä luistinradalla Kaikkien sankarien aukion vierellä, Unkarin arvokkaimmalla paikalla kaupunkilaiset luistelevat kaiuttimista tulvivan Guns’n’Rosesin tahdissa, Vodafonen oranssien mainoslippujen liehuessa. Joko paikallisilla ei ole mitään tyylitajua sen suhteen mikä sopii historiallisille paikoille tai sitten kaikkea uutta ja kaupallista pidetään yksinkertaisesti hienona. Varsinkin monikansalliset pikaruokalat ovat täällä näyttävästi esillä hyvillä paikoilla kävelykeskustassa, ja Burger Kingissä ja Mäkkärissä näyttää riittävän myös asiakkaita. Meidän (arvatenkin) 1880-luvulla rakennetussa korttelissamme aivan kulman takana loistavat Kentucky Fried Chickenin mainosvalot.
Kaikkien sankarien aukio on nyt hauskempi kuin puolitoista vuotta sitten, kun sankarien nimet eivät vielä olleet tuttuja metroasemien kylteistä. Pistäydymme keskustassa ostamassa Guardianin lauantainumeron ja palaamme lähikiinalainen (Happy Kinai) kautta kotosalle niiskuttamaan. Parantelemme nuhaa tällä kertaa totilla.
No comments:
Post a Comment