Illalla ei nukuta, niin kuin ei yleensäkään ennen aamuvuoroa. Katson vanhalta vhs-kasetilta Kaunotar ja Hirviö -elokuvaa, sama musikaali pyörii näköjään Kaupunginteatterissa.
Sammutan telkkarin ja valot vartin yli yksitoista ja nukun yllätyksekseni yhtäjaksoisesti vartin yli viiteen. Sammutan herätyskellon hämmästyneenä, yleensä ennen aamuvuoroa heräilen tunnin parin välein paniikkiin, että pitääkö jo nousta. Ehkä säästyn hermoilulta tänä yönä, koska viime yönä näin unta, että myöhästyin töistä ja unohdin mennä koko vuoroon.
Viime yönä näin unta, että oli kesä.
Kadut ovat liukkaat, kun ajan taksikyydillä töihin. Paloautot ovat menossa Lauttasaareen. Toimituksessa pauhaa yötoimittajien rokki. Ulkona sataa lunta, mutta minä en tiedä siitä mitään.
Olen lueskellut viime päivinä Veloenan blogia, nauttinut kauniistä kielestä mutta myös ärsyyntynyt siitä miten juuri ja nimenomaan naisille on luonnollista nauttia vapaasta taiteilijuudesta ja jäällä juoksemisesta, vapaana kuin taivaan lintu ilman ahdasta materiaalismia tai kunnolla palkattua työtä.
Toki minäkin eläisin esimerkiksi opintotuella jos se mahdollistaisi nykyistä palkkatyötä paremmin oman kirjoittamisen, ellei se samalla tuntuisi itsensä vastapuolen ansaan ajamiselta. Eikö juuri naisille ominaisena ole pidetty palkatyötä, uraa tai rahaa henkisempien arvojen vaalimista? Jos he tekevät töitä, he tekevät itseään toteuttaakseen, osa-aikaisena vähän niin kuin harrastaen, eivät missään tapauksessa rahasta. (Sama pätee myös kotitöihin, vasta vähän aikaa sitten Hesarin mielipideosastolla argumentoitiin, että kotityöt ovat kivaa puuhastelua jota naisten pitäisi tehdä vain mielellään).
Tällaisen ajatelutavan mukana on vain luonnollista, että naiset saavat paremmin koulutettuinakin pienempää palkkaa kuin miehet.
Ei minun työpaikkani ole oikeasti sellainen, että siihen kannattaisi tämän enempää sitoutua, niin kuin ei mikään työpaikka, joka teettää kolmen-neljän kuukauden työsopimuksia. Työmatkat ovat pitkät ja olen kotona liian vähän edes kotoutuakseni sinne. Olen kuitenkin nauttinut taloudellisesta itsenäisyydestä, kalliin ja vaivalloisen koulutukseni valjastamisesta hyötykäyttöön sekä ammatti-identiteetin vahvistumisesta. Lisäksi saan nauttia (?) vuorotyön tuomasta vaihtelusta, kuten kotirouvana vietetyistä arkivapaista. Mitä siitä, että joudun olemaan lauantaina töissä, kun pääsen jo kahdelta kotiin.
No joo, kohta minä lähden haahuilemaan Budapestiin. Kaikki valinnat eivät ole totaalisia, jos kaipaa vaihtelua voi lähteä eikä tarvitse odottaa vakituisen työpaikan vuosilomaa saati kytätä paniikissa seuraavan pätkän alkamista. Ylipäätään työelämän pitäisi nykyään sallia enemmän vaihtoehtoja, työkiertoa, lyhennettyä työaikaa, etätyötä. Pätkätyön hyviä puolia pitäisi saada myös vakitöihin.
Muttamutta, juuri siksi, että haluaa nauttia moraalisesti korkeammista asioista kuin mitä rahalla saa pitäisi saada pätkötöistä todella hyvää palkkaa, jolla voi sitten kustantaa oman loppuvuoden vapaana taiteilijana elämisen.
ReplyDeleteOikein! Rahattomana on aikaa ja vapautta mutta ei valinnanvaraa. Töissäkäyvällä on enemmän mahdollisuuksia mutta vähemmän tilaa toteuttaa niitä.
ReplyDeleteArvaa huokaillaanko me kaikki muut STk-laiset kateellisina peräänne... Ihailevassa hengessä kumminkin :-)
ReplyDeleteMinäkin olen paljon pohtinut tuota sovinistisen duunikulttuurin taiteellisesti naisia suosivaa kääntöpuolta. Oma puolisoni on aivan erilainen ihminen kuin minä, ja olen sitä 12 vuoden aikana välillä sadatellutkin, mutta silti on täysin mahdollista että jonakin päivänä hän rikastuu bisneksillään niin että minä luova haahuilija voin jättäytyä kotiin kirjoittamaan. Olla kuten ne lukemattomat naistaiteilijat, joita olen paikallislehteen haastatellut, ja jotka tuskin olisivat ehtineet tehdä sitä mitä tekevät alkuunkaan siinä mittakaavassa ilman mesenaattipuolisoitaan.
Ehdin vihdoin tänne kesken työpäivän vailla töitä (näin löysiä päiviä ei yleensä ole ikinä). Teidän matkanne lähestyy. Hieno irtiotto! Oman irtiottoni aikana en juurikaan rahaa kaivannut, aika ja vapaus korvasivat "köyhyyden" moninkertaisesti.
ReplyDeleteKyllä muuten ärsyttivät nuo mielipidekirjoitukset siitä, että kotityö olisi jotain harrastuksenomaista huvitusta! Minun harrastukseni ei ainakaan ole imurointi, ruoanlaitto, astiashow ja pyykkien pyörittäminen. Pakkopullaa se on eivätkä naiset nauti siitä sen enempää kuin miehetkään, ei taatusti ainakaan tämä nainen.
Nyt kun mies lähti töihin toiselle paikkakunnalle, musta tuli yksinhuoltaja viikkoisin ja arjen pyöritys on melkoista minuuttipeliä. En tiedä koska ehdin sen romaanin viimeistellä...