"Niin minullahan ei ole säännöllistä kuukausituloa."
"Siihen tulevat vuositulot. Voiko sinulle määritellä vuosituloa?"
"No tuota noin, nämä tulot ovat vähän sellaiset epävarmat, apurahoista tulee suurin osa mutta sitten on rojalteja, opetus- ja kirjoituspalkkioita ja joitain esiintymispalkkioita voi joskus saada..."
"OK, laitetaan noin. Sitten työnantaja?"
"Freelancer, onko se yrittäjä?"
"Onko toiminimeä?"
"Ei, mutta jäsenyys osuuskunnassa on."
"Ja ammatti siis kirjailija. Onko kolme vuotta työkokemusta alalta?"
"Siis vapaana kirjoittajanahan mä olen ollut monta vuotta, mutta tällä alalla varsinaisesti vasta viime vuodesta."
"Entä sitä aikaisempaa toimittajan työtä? Milloin olet ollut viimeksi vakitöissä?"
"Niin siis ei minulla vakituista työsuhdetta ole ollut, toimittajan työt olivat sellaisia pätkätöitä, sijaisuuksia."
"Laitetaan vuodesta 2006. Asumismuoto?"
"Omistus. Tai puolison se on, en minä sitä omista."
"Ja siviilisääty avoliitto. No niitä kiinnostaa se, että et asu vuokralla."
"Ei minä närkästy siitä, jos ei ne myönnä sitä luottokorttia, ei minulla sellaista ennenkään ollut."
"No katsotaan. Oletko sinä tai puolisosi merkittävässä asemassa oleva henkilö tai poliittinen päättäjä ulkomailla?"
---
"Perheneuvola."
"Onko tämä se paikka johon voi soittaa jos ei osaa kasvattaa lasta? Minä en osaa kasvattaa lasta. (Kertoo lapsen omapäisyydestä ja karkailusta.) Se karkasi minulta viime viikonloppuna ja piiloutui metsään, ja seuraavana päivänä rautatieasemalla..."
"No tuo on aika tyypillistä tuon ikäisillä lapsilla."
"Se myös vie minua ihan kuusi-nolla, välillä osaa perustella ja artikuloida niin vakuuttavasti että menen lankaan, kun se haluaa tehdä jotain. Vaikka todellisuudessa suuri osa sen bingopalloista leijuu vielä sekoitussäiliössä."
(Saa kasvatusvinkkejä.)
(Piipittävällä äänellä)"Kun se on välillä niin taitava, ja olen miettinyt pitäisikö löysätä liekaa. Onko siitä haittaa, jos rajoittaa liikaa?"
"Ei neljä- ja puolivuotiasta voi rajoittaa liikaa, haloo. Et sinä pysty sitä lasta enää pilaamaan, sillä on selvästi hyvä itsetunto ja aloitekykyä."
"No hyvä sitten."
"Teillä on tomera tyttö, nyt vain ette anna sen napata valtaa perheessä. Päiväkodissa voi myös jutella tai omaan neuvolaan soittaa, jos tulee jotain."
"Niin me oltiin siellä nelivuotisneuvolassa, mutta se ei mennyt niin hyvin se kasvatuskeskustelu, kun tuntui että ei tullut oikein konkreettisia eväitä, kun pää punaisenakaan ei saa lapselle huutaa eikä siitä ole mitään hyötyä...
---
"Minusta tulee isona vaari."
"Eipäs tule. Isistä tulee isona vaareja ja äideistä mummoja."
"Sinusta tulee isona mummo."
"Niin jos sinä saat lapsia, ei muuten.
"Minä en ikinä ikinä mene naimisiin enkä ikinä hanki lapsia. Kun minä en halua, että minun vatsa halkaistaan."
"Minäkään en menen naimisiin."
"Kyllä menet! Sinun pitää tehdä niin kuin minä sanon."
"Sano se isälle."
"Minä menen naimisiin kaverin kanssa ja sinä menet prinssin kanssa. Isä voi mennä naimisiin pienten porsaiden kanssa."
:-D Tämä oli aplodeja ansaitsevan rehellinen, ja hauska. En tiedä, meneekö ajatus ihan metsään, mutta joskus olen tullut miettineeksi että juuri kuvailemasi kaltaisia kasvatusongelmia näyttäisi olevan eniten niillä äideillä, jotka uskovat ennen kaikkea individualismiin ja kunkin ihmisen omaan järkeen ja kykyyn ja oikeuteen käyttää sitä. Jos maailmankuva ja ihmiskuva nojaavat ennen kaikkea tähän, voi joskus tulla sellainen olo ettei ole mitään mistä ottaa tukea kun päämääränä on saada lapsi, tuo järkevä individualisti jolla on pyhä oikeus omiin mielipiteisiin, omaksumaan äidin kanta.
ReplyDeleteTällaisissa tilanteissa huomaan nimittäin itse piiloutuvani uskonnollisen maailmankatsomukseni taakse ja tykittäväni lapsia sen osasilla, tai naukkaamalla siitä rohkaisuryypyn jonka voimalla nappaan ipanasta kiinni ja kannan hänet siihen suuntaan missä hänen minun mielestäni pitää olla. Vaikkei maailmankatsomuksellani oikeastaan olisi loogisesti ajateltuna edes mitään tekemistä arkisen pulmatilanteen kanssa.
Tämän lastun ensimmäiseen osioon voisin vielä kommentoida että tuttua touhua, toiminimen haltijana taidan kuitenkin päästä kotvasen helpommalla kuin sinä. Tuli todellinen voittajan olo kun kaksi työpäivää vaatineen tuloselvityspaperisodan jälkeen postilaatikosta kopsahti kirje jossa minut täten vapautettiin iltapäiväkerhomaksuista pienituloisuuden johdosta :-)
Haha sanopa muuta. Varmaan jokainen äiti lankeaa välillä ajattelemaan, miten erinomainen ja fiksu se oma lapsi onkaan, ja miten taitava ja pärjääväinen. Juuri samat ominaisuudet joita lapsessani ihailen johdattavat minut katastrofin partaalle, kerta toisensa jälkeen.
ReplyDeleteMuuten, Luottokunta hyväksyi korttihakemukseni :D
ReplyDeleteOnnea yli kulloistenkin varojen elämisen mahdollisuuden saavuttamisesta ;-D
ReplyDelete