Hajahuomioita

Ensimmäinen arvio Linnunpainosta ehti ilmestyä Sinisen linnan kirjastossa jo reilu viikko sitten, mutta huomasin sen vasta nyt. Olen ilahtunut siitä, että bloggarit ovat panneet merkille kirjani. L.M.Montgomeryn Sininen linna oli muuten yksi niistä teoksista, jotka luin referenssinä Linnunpainoa varten.

Mietin vielä Knausgårdia. Miten hänen kirjoissaan ihmiset tekevät asioita, tapaavat toisiaan ja laittavat ruokaa ja keskustelevat sen sijaan että katsovat televisiota tai lätkyttävät nettiä. Taisteluni-kaltaista kirjaa ei pystyisi kirjoittamaan, jos istuisi vain tietokoneen ääressä. Ei Kanusgård kirjoita juuri siitä, mitä päähenkilön mielessä liikkuu, vaan hän kirjoittaa päähenkilön ympäristöstä, havainnoista, kokemuksista ja aistimuksista, oman mielen ulkopuolelta. Ehkä myös sen vuoksi kirjat ovat niin virkistävää luettavaa. Vaikka ne kertovat suunnilleen yhdestä henkilöstä, tuo henkilö on häivytetty lukijan ja tapahtumien välistä, hänellä ei ikään kuin ole väliä. Silti hän piirtyy yhtä tarkasti kuin kuvaamansa läheiset ihmiset, vaimo, ystävä Geir ja vanhemmat.

Puin lapsen päiväkotiin suunnilleen ydintalvea varten, vaikka ei tuolla ole nyt niin kylmä, asteet nollassa. Ulkona on kirkasta. Luin uudelleen alkua siitä mitä olen kirjoittanut ja ihmettelin, miksi lukujen alussa ja lopussa mainitsen, miten hiljainen talo päähenkilön ympärillä on. Hän on hereillä sellaiseen vuorokaudenaikaan, että liikenteen melu on vaimentunut, kukaan ei laske vettä putkista, remonttireiskojen vasarat ovat vaienneet eikä kukaan nouse portaita ja läimäytä roskalaatikon kantta kiinni. Miten kaikki alkaa hiljaisuudesta ja palaa hiljaisuuteen, vaikka sitä ei tavallisesti koskaan huomaisi.

Mietin, pitäisinkö National Novel Writing Monthin kunniaksi autobiografisen marraskuun, eli kirjoittaisin nettipäiväkirjaa tänne blogiin kuukauden ajan. NaNoWriMon idea on, että se kirjoitetaan työn ja muun elämän ohessa, joten pääprojekti ei kelpaa. Marraskuu on joka tapauksessa kirjoituskuukausi.