Feministin tytär balettitunnilla

Olen joskus saanut naisilta ja feministeiltä huonoa palautetta siitä, että olen laittanut tyttäreni balettikouluun. Kyllä, nimenomaan laittanut, koska tuon ikäisen harrastukset riippuvat vanhempien kiinnostuksesta ja viitseliäisyydestä.

Ystävä sanoi asian niin hyvin, että lainaan sitä tässä suoraan: "Taidetanssi on siksi näitä musiikkivideovetkutuksia ja lattareita tai sambaa vapauttavampaa, koska siinä saa ilmaista itseään sen sijaan, että täytyisi ilmaista kuvaa sellaisesta naisellisuudesta ja sukupuolisuudesta, joka on itselle vieras."

Luin nämä sanat ja tunsin syvää kiitollisuutta. Koska tanssiessa voi olla mikä vain. Tanssilla voi ilmaista tunnetilaa, esittää ihmistä tai eläintä tai limsapulloa. Mahdollisuudet ovat rajattomat eivätkä tosiaankaan jää pepun ketkutukseen tai seksikkääseen vääntelehtimiseen, vaikka kuinka kunnonkohotusmielessä ja tanssistudion lattialla.

Eikö baletti sitten toteuta vain pikkutyttöjen prinsessaunelmia? Baletissa noudatetaan 1700-luvun estetiikkaa, joka ei ole sukupuolisidonnaista. Tuolloin korkokengät ja pitsit olivat miesten juttu. Balettia voi pitää länsimaisen taidetanssin lähtöpisteenä, mutta tanssitaide ei jää siihen. Balettitunneilla opitaan tekniikkaa, josta voi jatkaa moneen lajiin. Oppia ja opittuaan murtautua säännöistä, niin kuin taideopetuksessa usein tehdään. Vaaleanpunainen balettihamonen ei ole pakollinen. Tunneille voisi tuona myös enemmän poikia, vinkki vanhemmille!

Balettikoulussa opitaan ryhmässä toimimista, kaunista käytöstä ja ennen kaikkea ilmaisua, esittävää taidetta. Opettaja pitää kuria, jolloin myös ujommat lapset uskaltavat tulla tunneille. Koulu ja henkilökunta ovat tuttuja, koska käyn siellä tunneilla itsekin. Tanssikoulu pitäisi valita huolella. Tanssinopettajan ja oppilaan henkilökemian pitää toimia ja opetusmenetelmän pitää olla sellainen, että se sopii oppilaalle. Tampereella salsakoulun opettajiin kohdistunut seksirikostutkinta on äärimmäinen esimerkki, mutta itse vanhempana en laittaisi lasta tuntemattoman opettajan tunnille ylipäätään. Vanhempien pitää seurata lastensa harrastuksia, myös teini-ikäisten.

Minua kritisoineet fiksutkin feministit tuntuvat pitävän balettia lähinnä ruumiinkuvaa vääristävänä anoreksiahautomona. Nuoren tytön ruumiinkuvan kehittyminen kaipaakin itsekritiittistä asennetta, nimittäin vanhemmilta, eritoten äidiltä. Terve järki vanhemmilla päässä on hyvä ase vertaisryhmän pöljyyksiä vastaan. Se, ja muotilehtien piilottaminen. Edistyksellisissä piireissä sirkuskoulua pidetään usein balettia jotenkin "oikeampana" vaihtoehtona. Ilmeisesti trapetsilla uikkareissa pyllisteleminen ei ole seksististä, mutta tutu-hamonen päällä hyppeleminen on. Ainakin molemmat ovat yhtä armottomia lajeja treenata, jos niitä tekee tosissaan.

Nutturapäinen naiskuva joutaa ehkä nurkkaan, mutta sen mukana ei kannata nakata naisliikkeen ehkä olennaisinta saavutusta eli sitä, että meitä ei enää arvoteta pelkästään ulkonäkömme vuoksi. Saa olla sellainen kuin haluaa, vaikka seksitön, jos siltä tuntuu. En halua "vapautua" tankotanssitunnilla tai burleskiteatterissa. En haluaisi, että naisliike redusoituu pelkkään seksuaalisen ilmaisunvapauden korostamiseen tai tissitasseleiden pyörittelyyn peilin edessä. Ylipäätään sieltä peilin äärestä voisi välillä vilkaista muuallekin.

Baletti ei sovi kaikille. Ei sovi romaanin kirjoittaminenkaan. Molemmat vaativat kärsivällisyyttä, koska tulokset eivät tule heti. Tämä tuntuu kärsimättömän ja nopeita tuloksia vaativan nykykulttuurin puristuksessa hyvältä vaihtelulta. Baletissa ja missä tahansa tavoitteellisessa harrastuksessa lapsi oppii pitkäjänteisyyttä sekä kokee iloa, joka syntyy siitä, että vaikea asia muuttuu harjoituksen myötä helpommaksi.

Tanssi on hieno harrastus. Suosittelen kaikille, ja toivon mukavia hetkiä tanssitaiteen parissa!