Nythän on niin, että kirjoittajana olen viihtynyt paremmin sf/f-puolella kuin esimerkiksi luovan kirjoittamisen opinahjojeni oppilasyhdistyksissä. Miksi näin? Ennen kaikkea siksi, että fandom-lukijat ovat avarakatseisia. Fandomin puolella raja-aita "ammatti-" ja "harrastaja"-kirjoittajan välillä on matala, ellei olematon. Monet taitavat kirjoittajat julkaisevat novelleja fandomin omissa lehdissä ja antologioissa, mutta eivät ole välttämättä julkaisseet omaa teosta. Tällä ei ole niin suurta merkitystä esimerkiksi tapahtumissa (kuten Finncon), tärkeämpää on kirjoittaminen ja se, että saa vaihtaa ajatuksia itselleen tärkeästä asiasta. Lasten ja nuorten sekä ja "aikuisten" kirjallisuuden välinen aita on sekin matalampi.
Fandomin arvostukset eivät ole niin tarkkarajaisia ja jakautuneita myöskään sen mukaan, onko kirjallisuus "viihdettä" vai "taidetta". Valtavirtapuolen kirjoittajaharrastajien keskuudessa tämä raja tuntuu joskus olevan henki ja elämä. Oma uskottavuus lunastetaan sillä, ettei vahingossakaan lueta jotain Kinsellaa tai "nuortenkirjaa". Varsinkin nuoret kirjoittajat tekevät tätä rajanvetoa. Itse luen eklektisesti niin valtavirtaa kuin genreäkin, "vakavaa" kirjallisuutta mutta myös kevyttä ja nokkelaa chic litiäkin.
Jotkut kirjoittajat ovat valitelleet, että kotimainen ei uppoa sf/f-lukijoihin niin hyvin. Kotimaiset tuotteet eivät myy. Totta on, että fandom on luonteeltaan konsumeristinen - yhdessä KULUTETAAN tuotteita joista tykätään, sen sijaan että pyrittäisiin itse tuottamaan niitä tai suosimaan erityisesti kotimaista. Kirjallisena yleisönä fandom on kuitenkin minusta keskimääräistä perehtyneempi kuin moni muu harrastajakunta - kirjoja ylipäätään luetaan enemmän ja niitä jopa ostetaan. Mikä sitten vastaa fandomin makua, ei välttämättä ole kotimainen spefi-kirjallisuus, mutta toisinaan luetaan sitäkin.
Suurin osa meistä tarvitsee jonkinlaisen yhteisön tai viiteryhmän, todella yksinäiset sudet ovat aika harvassa. Olen kiitollinen fandomille samanhenkisten ihmisten kohtaamisesta ja jatkuvasta sparraamisesta. Genren ja valtavirran rajakiistat jätän kuitenkin muiden käytäväksi.
Lopuksi: Keskisuomalainen listaa syksyn 2012 kaunokirjallisuuden. Linnunpaino mukana.
En ole itse Paperiarkin jäsen, mutta olen seurannut keskustelua ihan mielenkiinnolla. Kiitos muuten Tohtorille, että hän aloitti julkisen keskustelun, yleensähän nämä ovat sellaisia asioita, joita jurputetaan verhon takana pienen pienessä sisäpiirissä. :) Ensinnäkin, minusta suomalainen fandom on käsittämättömän hieno asia. Se on mahdollistanut monen sellaisen kirjoittajan löytämisen, josta en olisi muuten tiennyt mitään, sekä omien varhaisten harjoitelmieni tuomisen julkiselle areenalle. Puhumattakaan Finnconista. Olen myös samaa mieltä kaikista Saara sun mainitsemista fandomin hyvistä puolista sen perusteella, mitä olen niihin tutustunut viime aikoina.
ReplyDeleteJotain kuitenkin tuli mieleen. Olen itse pitkän linjan sf/f -harrastaja ja lähipiiristä löytyy larppaajia, roolipelaajia, fantasiaharrastajia, wowittajia ynnä muita hörhöjä, jotka kaikki lukevat paljon fantasiaa ja scifiä. Sf/f:n bulkkikuluttajia, jos näin voi sanoa. Muutama kirjoittaa itsekin spefiksi luokiteltavaa materiaalia. Vain yhden kavereistani voi sanoa kuuluvan fandomiin (jos fandom käsitetään nimenomaan yhteisölliseksi toiminnaksi) ja hänkin sanoi viime kesänä tuntevansa itsensä niihin piireihin liian vanhaksi. Useimmilla tutuistani ei ole kiinnostusta tai aikaa fandom-toimintaan, eikä ehkä edes tietoa siitä, että tällaista toimintaa on olemassa (fandom vaikuttaisi olevan melko pitkälti lähtöisin yliopistoista ja muista korkeakouluista, sf/f-harrastus sen sijaan läpäisee kaikki koulutusasteet).
En tiedä, ehkä luin keskustelua huonosti, mutta jossain vaiheessa tuntui siltä, että raja valtavirran ja spefin välille vedettiin nimenomaan fandomiin. Ja kuitenkin suurin osa sf/f:n lukijoista Suomessa on porukkaa, joka ei osallistu mihinkään yhdistystoimintaan, ei käy mafioissa ja Finnconiin mennään, jos keritään ja ollaan siellä päin Suomea. Ongelmalliseksi tämä rajanveto käy siinä vaiheessa, jos fandomin ulkopuoliset lukijat aletaan nähdä b-luokan spefikuluttajina, jonkinlaisina vedätettävinä ressukoina, jotka ahmivat Twilightia ja luulevat sitä oikeaksi vampyyrikirjallisuudeksi. (Hei, kamoon, siinä on vampyyri. Se ei ole ehkä laadukasta vampyyrikirjallisuutta, mutta teiniseksivampyyritkin on vampyyreitä.) Gootit, punkkarit, lolitat, larppaajat, 20 vuotta samalla jengillä D&D:a pelanneet it-insinöörit ja vampyyreistä haaveksivat kotiäidit ovat kuitenkin se näkymätön porukka, joka todennäköisimmin ostaa meidän kirjoittamat kirjat.
Mutta joo, pointtini on tämä: Toivoisin, että fandom ja spefi-skenen hienoa työtä tekevät aktiivit muistaisivat pitää kaikenlaiset rajat auki ja mielen avoimena. Elämää ja sf/f:aa on fandomin ulkopuolellakin. :)
Kiitos kommentista Magdalena. On totta, että spefin yleisö on paljon laajempi kuin kaiken lukeneet ja kaiken nähneet hardcore-harrastajat. Taannoisessa verkkokeskustelussa kohteena ehkä olikin enemmän tämä ydinporukka, jolla on oikeus odottaakin jotakin jota ei ole ennen tehty - ja asettaa sama rima kotimaisille kirjoittajille. Valtavirtaan mahtuu enemmän kokeiluja koska se on, no, valtavirtaa, mutta toisaalta scifin ja fantasian juuri pitäisi olla sitä kokeilevinta ja kekseliäintä kirjallisuutta... ei helppo tehtävä kirjoittajalle ollenkaan.
ReplyDelete