Nuoruuteni yliopisto

Kävin tänään Turussa jättämässä gradun tarkastukseen. Johan yliopistossa (kirjoilla) on tullut vietettyä melkein kymmenen vuotta. Gradu on sidottu koviin mustiin kansiin ja siinä on nimeni ja vuosiluku selkämyksessä. Kävelin ympäri kampusta kauniissa kevätsäässä palauttamassa kirjoja ja hakemassa lomakkeita. Turku on hassu kaupunki. Osa joki- ja junanvarren rakennuksista on kohentunut, osa jätetty lahoamaan pystyyn. Linnut lauloivat ja raahasin kansitettuja graduja laukussani tarkastajille vietäväksi. Tunnelman pilasi vain nuha. Niiskutin ja nieleskelin katupölyä. Kurja pöly!

Gradun aiheena on varhaisen naisliikkeen ja työväen naisliikkeen kytkennät ensimmäisesta sortokaudesta eduskuntauudistukseen. Aihe ja otsikko olivat aika paljon professorin ohjaamia, mistä olen kiitollinen. En muista gradun kirjoittamisesta paljon mitään, se sekoittuu samaan harmaaseen massaan romaanin, tietokirjan ja muun kirjoittamisen sekaan. Sellaista on, kun tekee töitä kotona. Päivät seuraavat toisiaan samanlaisina, kun niiden konkreettinen sisältö koostuu koneella istumisesta.

Olen tehnyt monta asiaa opinnoissani vähän eri järjestyksessä kuin opetushallinto suosittelee. Aika monet menevät töihin ennen valmistumista. Niin myös minä menin, silloin viisi-kuusi vuotta sitten. Syventävästä vaiheesta (tai maisteriopinnoista, niin kuin niitä nykyään kutsutaan) olen pitänyt opinnoissani ehkä eniten, ihan alun jälkeen, kun kaikki oli uutta. Opiskelu on ollut itsenäisempää ja olen voinut keskittyä enemmän juuri omiin kiinnostuksen kohteisiin. Tutkielmaa en olisi kuitenkaan saanut nuorempana niin hyvin kirjoitettua. Minusta on ollut hyvä osallistua seminaariin tässä vaiheessa, kun on ollut jo hieman omaa näkemystä. Tulkintatieteissä kuten historiassa se on yleensä tarpeen.

Hauskinta aikaa yliopistossa oli ehkä se, kun olin Tylkkärin toimituksessa. Myös järjestöelämään olen jollain tavalla osallistunut Terrakodin (scifiseurojen kerhohuone yo-talolla) kautta. Sivuaineista eli sukupuolentutkimuksesta ja luovasta kirjoittamisesta olen tykännyt (ja hyötynyt!) vähintään yhtä paljon kuin pääaineesta, eli poliittisesta historiasta. Ainoastaan sitä kadun, että en tullut lähteneeksi vaihtoon. Turkuun ei ole ikävä, mutta siellä on mukavaa käydä. Siitä olen kuitenkin iloinen, että etenkin talvinen koulumatkailu on minulta nyt ohi. Vähän gradun arvosanasta riippuu, haenko jatko-opiskelijaksi. Tuskin kuitenkaan Turkuun.

Vielä täytyy käydä tekemässä kypsyyskoe ja gradu pitää virallisesti hyväksyä. Publiikissakin ajattelin käydä sitten kesän kynnyksellä. Seuraavaksi saan kantaa hyllyssä vanhenevat gradukirjat takaisin kirjastoon. Tulee tilaa uusille jutuille.