Laskiaistiistaina

Varsinainen laskiaistiistai kun en ole pistänyt nokkaani tänään ulos, olen lukenut tenttiin koko päivän. Ei laskiainen taida olla sellainen opiskelijoiden rieha muualla kuin Turussa, Tampereella ei ole oikein sellaista paikkaakaan mihin ne menisivät laskemaan mäkeä. Tentti on ensimmäinen melkein kahteen vuoteen. Vastaustekniikka saattaa olla vähän hukassa, toisaalta sain esseestäkin hyvän arvosanan vaikka en ollut kirjoittanut mitään vähänkään tieteellisempää tekstiä pitkään aikaan

Lähetin kuun vaihteessa kilpailutöitä, yhteensä kuusi novellia J.H.Erkon kilpailuun. En ole siinä aiemmin menestynyt, saa nähdä miten tänä vuonna. Sain kustantajalta hylsyn Syysnäytöksestä. Oikeastaan kahdelta kustantajalta, toinen oli vain valmiiksi painettu kirje, mutta toiseen oli huomaavaisesti liitetty paitsi pinkka takaisin, myös 2-sivuinen asiantuntijan lausunto. Lausunnon kirjoittaja vaikutti kyllä hyvin perehtyneeltä käsikirjoitukseen, joten en voi moittia.

Essee-kurssi sujuu hyvin, ensimmäinen versio tekstistäni on jo käsiteltykin. Lyriikan perusteet on sitten vähän toinen juttu. Ei kukaan pidä siitä, että pitää aloittaa ihan pohjalta. Toisaalta minulla on mahdollisuus oppia ehkä enemmän kuin sellaisista tekstilajeista, jotka jotenkin hallitsen. Ville Hytönen on sympaattinen opettaja, tuntuu että jos joku saa pystymetsästä tulleista kurssilaisista houkuteltua jotakin oman äänen tapaista esiin niin sitten hän. Ja Viita-akatemiassa on koko ajan mukavampaa, kun ryhmän kirjoittajiin tutustuu paremmin.

Julkaisin yhden viime syksyn harjoitustöistäni Kestävän kehityksen aikalaisvisioita -vihkosessa, kiva kun kelpasi. Ja Finnzineen on tulossa viimevuotinen scifi-novelli.

Romaanin editoimisessa on iskenyt laiskuus. Toiveissa siintää osallistuminen Atenan ja Parnasson kilpailuun toukokuun alkuun mennessä, mutta saapa nähdä. Asunto on myynnissä, ja kun M oli käymässä Budapestissa, käytin kirjoittamisen sijaan yhden viikon siihen että siivosin ja tapetoin kera siskoni ja Ollin. Ei mitään järkeä, 8. kuulla raskaana, mutta tuntui että puhtia riitti.

Nytpä en enää jaksaisikaan, baby nököttää edelleen raivotarjonnassa niin että jalat painaa alimpia kylkiluita ulospäin ja pää takoo kohdunkaulaa kun kävelen. Neljä viikkoa ainakin saisi vielä pysyä siellä missä on. En usko laskettuihin aikoihin, tulee kun on tullakseen. Maito vaanii rinnoissa, M väittää että olen kehittänyt siihen jonkun abjektin, mutta enköhän pääse siitä eroon. Neuvola on nyt kahden viikon välein, ja muutenkin koko odotusta on seurattu tarkasti. Rauhallinen olo on.

Ehdin jo alkuvuodesta haaveilla, että olisin saanut kandinpaperit pois ennen tutkintojärjestelmän lopullista vaihtumista heinäkuussa, mutta jäävät saamatta, sivuaineista on kiinni. Syksyllä vaatimukset muuttuvatkin niin, että sivuaineopintoja ei vaadita niin paljon, aineopintojen kirjatenttejä on sitten enemmän. Yritän suorittaa niitä esseillä sitten kun M on vanhempainvapaalla.

Kirjaan nyt näitä tavoitteita tänne, voi olla että jo parin kuukauden päästä naurattavat nämä suunnitelmat.